Uusi vuosi ja uudet kujeet.

No ei nyt ihan niin uutta, mutta vähän erilaista kuitenkin. Kävin tänään jälleen Tampereella Eläinystäväsi lääkärillä koirien kanssa. Tai oikeastaan vietimme siellä jälleen useita tunteja. Erilaista käynnissä oli se, ettei kyseessä ollut ortopedinen käynti, eikä lääkärinä toiminut Juha Kallio vaan ihotauteihin erikoistunut Juliska Haapanen-Kallio.
Kävimme selvittelemässä apua Obin iho-ongelmiin ja Heran tassujen kaluamiseen.

Obi sai vaihteeksi muutaman pistoksen. Taisi kaikkiaan olla reilusti yli 30kpl, mistä 27 oli allergia testiä. Obi regoi useaan aineeseen, mutta ei yhteenkään kovin voimakkaasti. Tämä tulos vahvisti, että Obi on atoopikko, koska reagointi ei kuitenkaan ollut voimakasta, niin siedätys hoidolla on hyvät tehoamis mahdollisuudet.
Itse siedättäminen alkanee helmikuun loppupuolella, kunhan saamme aineen ja sovimme missä pistokset otetaan.
Luultavasti Obi ei ole ruoka-aineille herkistynyt, mutta sekin testataan nopealla kortisoni kuurilla.

Hera sitten olikin mielenkiintoinen tapaus. Ultrassa ei löytynyt vatsasta mitään, mikä voisi aiheuttaa hormooni myrskyjä kohdun poiston jälkeen ja sitä kautta tassujen kaluamista. Päässä syntyy jonkinverran hormooni toimintaa, mutta kohdunpoiston ymmärrän ja aivoja en ala poistattamaan! =;)
Tassuista löytyi hieman hiivaa, mutta se ei ole syy vaan seuraus jostakin. Koiralla on aina hiivaa, sekä bakteereja. Yleensä jompikumpi tai molemmat "roihahtavat" jonkun muun vaivan johdosta ja ovat siten vain seuraus jostakin.
No edellä mainittu aiheutti sen, ettei Heralta voitu ottaa allergia testiä. Hera kun on jo hieman iäkkäämpi, niin testi kannattaa tehdä koepaloista patologilla, jotta tulos olisi luotettava. Siis ensin hiiva pois tassuista.
Tassujen kaluamiseen voi olla myös osasyynä "tapa kaluaminen". Eli Hera toimii kuin pikku lapsi peukalon kanssa. Kun jännittää, pitkästyttää tai ei ole muuten tarpeeksi laskettu liikunnalla energia tasoa, niin tassu vain eksyy suuhun. Siihen kun sitten lisätään hieman hiivakutinaa tai pieni haavauma esim. lumihangesta, niin tassu on hetkessä vereslihalla.
Lisäksi Heralla havaittiin hieman nousua maksa-arvoissa. Tämä vaatii seurantaa, mutta ei vielä johtanut toimenpiteisiin. Syy saattaa olla poikkeuksellisen pitkässä antibiootti kuurissa. No helmikuussa kun haemme Obin siedätys piikit, kontrolloimme myös Heran maksa-arvot samalla.
Muistan vielä kuin eilisen päivän, kun meillä oli pikku poika Obi ja iso tyttö Hera. Nyt tämä pikku poika painaa 55,5kg ja Hera 39,5kg.
Eli hoitaminen jatkuu koirien osalta ja tällä kertaa kiitos Juliskalle. Oli mukava puhua näistä koirien käyttäytymis- ja iho-ongelmista kanssasi. Toivotaan, että saamme koirat kuntoon myös ulkoisesti!

Yritän kevään aikana saada sivuilleni lisää infoa koirien PennHIP kuvauksista. Tarvitsen siihen kuitenkin vielä runsaasti lisätietoa Kallion Juhalta. Omasta mielestäni PennHIP on aivan fantastinen apu varsinkin koirien kasvattajille roduilla, jossa lonkat ovat ongelma ja vielä tarpeellisempi niissä roduissa, joissa lonkat eivät vielä ole ongelma. Menetelmällä pystytään vähentämään huomattavasti perinnöllisiä lonkka vikoja.
Niin ja minulta usein kysyttyyn kysymykseen vastaus. PennHIP kuvauksessa saadaan myös viralliset lonkkakuvat tarvittaessa.

Lisäksi olisi suunnitelmissa kirjoitella muutama vanha matkakertomus sähköiseen muotoon tänne blogiin. Tässä muutama kuvamaistiainen lopuun Tiinan ja minun Malesia-Thaimaa matkaltamme.


Tässä matala majamme Kuala Lumpurissa. Kerros oli ennen Thaimaassa käyntiä 20 ja Thaimaasta palatessamme 25.


Näkymä huoneestamme oli hulppea. Varsinkin öisin valaistuna Petronas Towerit olivat mahtavan näköiset.


No Thaimaassa Racha Yain saarella, missä olimme sukeltamassa lähes koko Thaimaassa olo ajan, oli majoitus hieman vaatimattomampaa. Ikkuna lasitkin oli säleistä, ei siis yhtenäistä lasia, mutta mahtavaa oli.


Kuvassa on meidän sukellusretkien veneemme suuri kapteeni. Teki veneellä uskomattomia suorituksia korallien keskellä.

Ajankohtaista Obin toipumisesta.

Obin toipuminen TTA -leikkauksesta on edennyt jälleen varsin mainiosti. Ulkoisesti vammasta ja sitä seuranneesta leikkauksesta on näkyvissä enään aavistuksen paljaampi reisi(ajeltu karvat), hieman ohuempi reiden ympärys ja ajoittain oikeaa takajalkaa keventävä seisominen.
Kävelyvauhtisessa liikkeessä ei huomaa enään mitään ja kovempaa emme ole vielä menneetkään.
Liikuntaa olemme kasvattaneet rauhallisesti, aloittaen 5min ja nyt olemme noin 30min hihnalenkeissä.
Hierontaa olen antanut Obille itse 3vkosta alkaen, noin 2-4pv välein. Hieronnan yhteydessä myös olemme venytelleet jalkoja, sekä kylkiä ja selkää. Hieronnassa olen keskittynyt koiran rentoutumiseen. Sikäli hieronnassa on päässyt helpolla, koska varsinaisia jumeja ei ole Obilla ilmennyt.
Jos jotain voisi omasta mielestä tehdä vielä paremmin, niin se olisi venyttely. Sitä ehkä pitäisi tehdä päivittäin, mutta olen tyytyväinen koiran nykyiseen olotilaan edellämainituin keinoin.
1.12 on viimeinen tarkastuskäynti Eläinystäväsi lääkärillä, joten sen jälkeen kerron loppuraportin lääkärin sanoin.

Olen suunnittelemassa blogiin tekstiä, missä käsittelisin ensimmäisen virallisen agilitykisan yleisimpää ongelmaa jännittämistä ja mitä siitä usein seuraa.
Palaan aiheeseen kunhan saan sanat järjestykseen päässäni!!

Tigidakselta tulleita koiria.

Tässä muutama kuva viime lauantailta. Kaikki koirat ovat tulleet Koivusaaren Juuson Tigidas kennelin kautta, mutta yksi ei kuulu samaan kenneliin. Arvatkaapa mikä koirista poikkeaa joukosta?




Ensimäisenä on 2,5v Dogo Argentiino jannu Obi. Ei aivan ole pystynyt lihasmassaansa säilyttämään ristisidevamman ja sitä seuranneen TTA leikkauksen jäljiltä. Kyllä se vain 7vkon ontuminen ja vähäinen liikunta vie lihaksistoa pienempään suuntaan, vaikka kuinka sitä yrittää estää jumpaamalla koiraa. Lepo on kuitenkin toipumisessa tärkeintä! No ehdimme kuitenkin saamaan Obin FI MVAksi juuri ennen tapaturmaa.
Ylemmässä kuvassa näkyy oikean jalan sisäsivulla leikkausarpi vajaan 4vko leikkauksesta.


Seuraavana on meidän Dogo Argentiino mamma Hera. Yli 7v. pikkutyttö, jolla tänään jälleen aivan hirveä hormoonimyrsky. Ei ole auttanut kohdunpoisto eikä lääkeet. Tänään kokeillaan Galastoppia, olisiko siitä yhtään apua. Muuten aivan ihana koira, mutta ne hormoonit!!!!




Sitten olisi vieraileva tähtemme reilu 3kk Espanjanvesikoira Stella. Tässä on vanhemman tyttöni uusi tulevaisuuden agilitytykki. Vapiskaa kolmosluokkalaiset, tämän koiran ADHD energialla mennään parin vuoden päästä vaikka takaperin teidän ohi. Saattaa hieman tuon energian oikeaan suuntaan kohdistaminen tuottaa työtä, mutta jos Henna onnistuu koulutuksessa, niin se palkitsee varmasti ruhtinaallisesti.

Niin kysymys kuului kuka ei kuulu joukkoon?
Sehän on tietysti Hera tyttönen. Se ei ole Tigidaksen koiria vaan kennel Marchesin, Italiasta.
Stella ja Obi ovat paljasjalkaisia Tigidaksia!

Lappeenrannan kautta Tampereelle

19.10 Lähdimme ajelemaan Hennan, Pinjan, Obin ja Chocon kanssa kohti Lappeenrantaa. Tarkoituksena oli ehtiä perille ennen klo 18, että Henna ehtisi pitämään ryhmälleen agilitytreenit. Matka menikin joutuisasti Kouvolaan saakka. Siellä juutuimme hetkeksi jonoon, kun muutama rekka eteenpäin oli henkilöauto ja sepelirekka törmännyt toisiinsa. Eihän siinä hyvin henkilöautossa olleelle käynyt, toisaalta eipä enään tunne kipuakaan. Sepelirekkakin oli kaatunut ojaan kyljelleen. Hieman vajaan vartin odotuksen jälkeen pääsimme kiertotielle ja siten ehdimme viedä Pinjan kotiin ja nipinnapin Hennan treeneihin.
Treenien jälkeen menimme Hennan ja koirien kanssa hänen asunnolleen kasaamaan mukanamme tuomaamme sohvaa.
Kyllä on Henna löytänyt mahtavan asunnon. Koko talo asuntoa myöten on erittäin siisti. Ympärillä pieniä metsiköitä, joissa mukavia polkuja, eikä keskustaankaan ole kuin reilut 5km.
20.10 Aamupäivästä kävimme ostamassa Hennalle vähän ruokaa kaappeihin ja samalla hankimme hieman käyttötavaroita asunnolle. Sitten olikin jo kiire lähteä ajelemaan kohti Tamperetta, missä oli illalla klo 19 Obilla tikkien poisto jalasta.
Olimme Eläinystäväsi lääkärin pihassa 19.01, joten emme aivan ehtineet, mutta onneksi siellä oli vielä useita asiakkaita, niin ei tarvinnut meitä odotella.
Tikkien poiston yhteydessä polvi myös kuvattiin. Kuvien ja lääkäri Juha Kallion käsin tekemän tutkimuksen perusteella kaikki on edennyt suunnitellusti. Vaikka toipuminen on ollut huomattavasti hitaampaa kuin viime talvena toisessa polvessa, niin kaikki etenee aikataulussaan. Luutuminen jopa nopeampaa kuin viimeksi. Ainoastaan haavassa on hieman punoitusta sekä kovettumaa ja sitä täytyy nyt seurata tarkasti. Heti ohuen ihon alla on sinne asennetut titaani osat ja ne reagoivat herkästiin bakteereihin. Eli jos sinne syntyy tulehdusta, niin sen hoitaminen on erittäin hankalaa ja pahimmassa tapauksessa joudutaan titaanit poistamaan. Silloin operaatio muuttuisi jo niin isoksi, että täytyisi miettiä radikaalia ratkaisua.
No hoidetaan homma niin, ettei tulehdusta pääse syntymään.
Pääsimme lähtemään eläinlääkäriltä kotiinpäin hieman klo 21 jälkeen ja kotona olimme ennen klo 23! Tulipahan siinä taas reissattua reilussa vuorokaudessa lähes 850km, mutta onneksi Henna ajoi osan matkasta, niin pääsin hetkittäin nauttimaan reissusta.


Yllä kuva 2pv ennen tikkienpoistoa. Eli ei punoitusta paljoa ole, mutta ei asialla kannata leikkiäkkään. Kummasti vain on tikkaus turvoksissa, olisikohan iho reagoinut tikkilankaan???

Obin toipuminen etenee.

14.10 Tänään Obi yritti toisen kerran kävellä leikatulla jalalla. Viime tiistaina (2pv. sitten) käveli käveli ensimmäisen kerran muutamia askelia. Tänään käveli noin 15m ja sitten turvallisemmalle kolmi jalka kululle. Itse polvi vaikuttaa oikein asialliselta, mutta sen alapuolella (olisiko nilkka) on vielä jonkin verran turvotusta, sekä komea mustelma.
No eiköhän tämä vielä iloksi tästä muutu. Pikkuhiljaa pystyy taas ajattelemaan muutakin kuin Obin vointia.
Agility ryhmälle tiedoksi! Olen jälleen kehitellyt teille hikoilun aihetta maanantaiksi pienen yllätyksen kera.

Obin leikkaus.

Nyt on Obi leikattu toisen kerran TTA menetelmällä. Polvi olikin pahemmin loukkaantunut, kuin ennakkoon oli arvailtu. Vauriot olivatkin kokonaan katkeamisia. Siis monikossa, sillä kokonaan poikki oli niin etu- kuin takaristisidekkin.

Lainaus lääkärin lausunnosta:
Oikea polvi leikattiin. Leikkauksessa todettiin, että eturistiside oli arviosta poiketen kokonaan katkennut. Myös takaristiside on kokonaan poikki, joten polveen on kohdistunut raju vamma. Nivelkierukat tarkastettiin ja todettiin ehjiksi. Merkittäviä nivelrikkomuutoksia ei todettu, joten paranemisennuste on hyvä, jos jatkohoito sujuu ongelmitta.

Polvinivel tuettiin sääriluun etuharjanteen siirrolla (TTA-menetelmällä): Sääriluun etuharjanne irroitettiin ja siirrettiin eteenpäin niin, että polvilumpion kautta sääriluuhun kohdistuva lihasvoima korvaa eturistisiteeseen kohdistuvan rasituksen ja polvinivel vakautuu. Menetelmä on melko uusi, mutta nyt laajalti käytössä ympäri maailmaa, koska hoitotulos on muihin menetelmiin verrattuna parempi. Sääriluun etuharjanne on kiinnitetty takaisin uuteen asentoon titaanista rakennetulla levyllä, ruuveilla, kiinnityskammalla ja tukilankana toimivalla häkillä.
Paranemisvaiheen sujuminen on onnistumisen kannalta kriittinen.

Kaiken tuon edellä mainitsemani toteuttamiseen nukutuksineen ja heräämisineen kului tälläkertaa aikaa noin 7,5h. Obilla jälleen komea kyttyrä nesteytyksestä johtuen. Tärkein uutinen oli kuitenkin se, että leikkaus onnistui 100%sti ja ennakoitua vakavammista vaurioista huolimatta, lääkäri Juha Kallio ei näe mitään estettä polven erinomaiselle paranemiselle, kunhan toipuminen onnistuu ilman takaiskuja.

Jälleen kerran suurkiitokset Juha Kalliolle ja kaikille Obin operaatioon osallistuneille Eläinystäväsi lääkärin väelle. Teillä täytyy olla parhaat lääkärit ja kauneimmat hoitajat, kun saatte meidät toistuvasti käymään Jämsästä asti "kyläilemässä"! :)

Lauantai ja TTA leikkaus lähestyy.

Ei ole enään kaukana lauantai aamu ja Obin toinen TTA-leikkaus. Klo 8.30 pitäisi olla Tampereella ja varmaan noin 8h kestää operaatio. Ainakin viimeksi kesti.
Yritä otaa valokuvia Obista heti kotiin päästyämme, jotta asiasta kiinnostuneet pystyvät seuraamaan operaatiosta paranemista. Itse TTA leikkauksesta olen kirjoittanut melko kattavasti, viime talvella, aiemman operaation yhteydessä ja se löytyy siis TTA hakusanan kohdalta blogistani.
Nyt keskityn kertomaan tästä leikkauksesta toipumisesta. Toivottavasti toipuu yhtä hyvin kuin viimeksi, sillä silloin toipuminen oli 110%. Luotan lääkäri Juha Kallioon kuin vuoreen!

Agility ryhmälle tiedoksi, että Obin leikkauksesta ja siitä, että laitoin teitä koskevan analyysini kokonaan uusiksi, joudutte vielä hieman odottamaan sitä. Ongelma on kuinka analysoin teitä julkiseen blogiin?????

Niin ja minua valistettiin eilen koirien irti pitämisestä metsässä. Nuori äiti tuli tuohtuneena tyhjentämään sanallisen arkkunsa, kun kuljin koirien kanssa metsässä metsäkoneen uria koirat irrallaan. En kuulemma ymmärrä koirista mitään, kun en käsitä niiden olevan vaarallisia toisille ihmisille. Koiria saa kuulemma pitää irrallaan vain koirakoulutuskentällä ei missään muualla. Mainosti itseään kokeneeksi koiraihmiseksi, eikä auttanut vaikka yritin selvittää nyky metsämiesten keski-iän olevan sen verran korkea, etteivät ehkä ihan pysy ajavien koiriensa perässä, jos niitä täytyy kiinni pitää tai sitten metsän eläimet saa olla aivan rauhassa.
Ymmärrän kyllä jos ihmisillä on sanottavaa koiristamme, mutta olisi kiva keskustella rakentavasti, eikä vain kuunnella kuinka teen kaiken väärin koiraharrastuksessa ja en ymmärrä laista ja vastuusta mitään. Jos ihmistä pelottaa koiramme, niin voin kyllä kiertää kyseiset ihmiset ja talot kauempaa tai kulkea niiden ohi koirat kytkettynä niinkuin olen tähä saakka aina tehnyt.(Kyseiseen taloon matkaa metsäkoneen uralta noin 150m lähimmillään.) Ei ihminen peloilleen mitään voi ja minun ei ole tarkoitus pelotella koirilla ihmisiä, sillä niitä koulutetaan kokoajan nimenomaan henkilöhakuun.
Mutta jos minua lähestytään edellä mainitulla tavalla ja ohjeet ovat yksipuoleisia, se saa hiukseni nousemaan pystyyn ja joskus vain ei malttini pidä. Toivon, että silloin toisella osapuolella on ihan oikeasti tietoa mistä puhuu. Olen sen verran nähnyt vaivaa koirieni eteen, että voin edes vähän puhua myös kokemuksesta!

Obi ja helve... perk...!!!

Niin siinä sitten taas kävi. Obi alkoi ontumaan hakutreeneissä oikeaa takajalkaa ja vanhaa varvas vamaa epäilimme. Vaan kuinkas kävikään. Kun emme saaneet varpaasta viikon levon jälkeen enään kipuvastetta, niin soittelin Eläinystäväsi lääkäriin ja varasin ajan lääkäri Juha Kalliolle.
Siellä Obi uneen ja kuvat polvesta. Kas kummaa etuside vammahan sieltä löytyi. Ei niin revennyt, kuin viime marraskuussa vasemmasta jalasta, mutta aiheuttaa kuitenkin niveleen sisäistä turvotusta.
Ei voida parantaa lääkityksellä, mutta ei ole kiireellinen leikattavakaan. Leikattava on kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Teimme heti Tiinan kanssa päätöksen ennemmin leikkauksesta.
Haluamme koiran kuntoutuvan edes kohtuullisesti ennen liukkaita kelejä.
Myöhemmin leikkauksessakin olisi puhuttu vain viikkoja myöhemmästä.
Obille tehdään TTA leikkaus nyt vuorostaa oikeaan takajalkaan lauantaina 9.10. TTA leikkauksesta kiinnostuneille löytyy tästä blogista tietoa TTA hakusanan alta. Siellä on kuvattu vasemman takajalan TTA leikkaus tältä samalta koiralta ja siitä kuntoutuminen.
Jos sinun koirallasi on ongelmia oikean takajalan kanssa ja sinun on vaikea hahmoitta aiempaa bloggaustani, niin älä huolestu. Kohta alkaa tulla vastaavaa juttua siitä oikean jalan operaatiosta. HEHHEH!!!!!

Skeppars ja Porvoon koiranäyttely.

10.9 Perjantai-ilta ja suuntana oli Skepparssin karavaanalue Porvoon alapuolella. Tarkoituksena oli ehtiä ennen pimeätä laittaa auto leirintäkuntoon. Pääsimme vain lähtemään hieman myöhässä.
Hennan kanssa treffasimme Porvoossa, mistä jatkoimme peräkkäin ajaen Skepparssiin.
Skeppars on noin 20km Porvoosta etelään, aivan meren rannassa.
Päästyämme perille oli alueen isäntä heti vastassa. Kävimme kävellen katsomassa autolle paikan ja ei kun leirin pystytykseen.
Alle puolen tunnin olimme iltapalaa tekemässä. Alueen isäntä hoiti hommansa esimerkillisesti. Selvitti missä mitäkin on, milloin on saunavuorot ja mistä hänet tarvittaessa löytää.
Iltapalan jälkeen lähes välittömästi nukkumaan, koska aamulla oli aikaisin lähtö Porvooseen koiranäyttelyyn länderi Chocon kanssa.

11.9 Heräsimme Hennan kanssa aikaisin ja lähdimme Hennan autolla koiranäyttelyyn. Tiina jäi Obin kanssa Skepparssiin tutustumaan alueeseen ja keräämään voimia työviikon jäljiltä.
Näyttelyssä Chocolla oli tuomarina Stefan Sinko, Sloveniasta. Tuloksena oli länderi veteraanien VSP titteli.
Näyttelystä jäi Hennalle vielä matkaan uusi häkki autoon.
Ajellessamme takaisin Skepparssiin ihailimme maisemia. Väli Porvoosta Skepparssiin on fantastisen kaunis. Tien hyväkuntoinen mutkia täynnä. Välillä peltoja, metsää ja välillä mereen laskevan joen tiheää kaislikkoa.
Skepparssiin saavuttuamme oli Tiina jo valmistanut ruuan, joten nälkä ja rypyt saivat välittömästi kyytiä.
Pienten ruokaperästen jälkeen lähdin kiertelemään ja katselemaan aluetta. Alueella on hyviä tasamaan paikkoja, sekä näyttäviä kalliopaikkoja. Saunarakennus on käytännöllinen ja siisti. Alueella on myös hyvä grillikota ja lisäksi kalojen kypsentämiseen soveltuva paikka.
Aivan alueen vieressä on merenranta, missä on komeita kallioita ja venelaituri.
Itse alue on hyvin suunniteltu, toimiva kokonaisuus.
Illalla olikin sitten saunan vuoro. Löylyt olivat hyvät ja toisten saunojien kanssa pääsi välittömästi juttuun. Tuntuikin, kuin olisi jo useamman kerran käynnyt täällä ja porukka olisi entuudestaan tuttua.
Loppu ilta kului perinteisesti auton markiisin alla istuen ja pask.. puhuen.

12.9 Hennalla jälleen aikainen herätys ja lähtö kohti Kotkaa. Siellä oli agilityn piirinmestaruuskilpailut. Me jäimme vielä hetkeksi nukkumaan Tiinan kanssa. Meilläkin piti olla Obin kehä aikaisin aamusta, mutta oli tullut tuomarin vaihdos, niin kehä alkoi vasta noin klo 13.
On muuten hienoa, että molemmat tyttöni ovat oppineet nopean lähdon. Nytkin Hennalla oli eväsleivät valmiina, joten noin 20min ja tyttö oli jo matkalla kohti Kotkaa.
Leirin purun jälkeen suuntasimme koiranäyttelyyn etsimään parkkipaikkaa. Sen löytäminen olikin ainoa hankala asia näyttelyssä, varsinkin asuntoautolle.
Tuomariksi Dogo Argentinoille oli vaihtunut Stefan Sinko, Sloveniasta. Eli Obilla siis sama tuomari kuin eilen Chocolla.
Tuloksena oli paras uros 3, sert ja FI-MVA. Eli suomen muotovalin arvo on nyt Obille voitettu tavoite. Nyt olemme kasvattajalle lupauksemme pitäneet. Muistaakseni kahdeksan näyttelyä tarvittiin suomen muotovalion arvoon.
Kävimme vielä juhlistamassa Obin menestystä Porvoossa, Ravintola Seireenissä. Onpahan sellainen ravintola mitä kehtaa kehua. Annokset todellakin riittävän isoja ja maut erinomaisesti kohdallaan. Käykää ihmeessä testaamassa, jos Porvoossa liikutte!!!

20.-23.8. Santalahti, Kotka.

20.8 Saimme pitkästä aikaa yhteisen vapaan viikonlopun Tiinan kanssa. Itseasiassa meillä on pidennetty viikonloppu, koska maanantaikin on vielä vapaata.
Ajelimme illasta Santalahden leirintäalueelle Kotkaan. Perillä olimme vasta hieman ennen klo 21. Onneksi tiesimme entuudestaan, että perillä ei auton leirintään menisi juurikaan aikaa. Lähes kaikki paikat kun ovat ns. läpiajettavia paikkoja ja erittäin tasaisia.
Käydessämme ilmoitautumassa vastaanotossa, saimme kuulla seuraavana päivänä saapuvasta Urugualaisesta opiskelija ryhmästä. Onneksi vain reilut 200 arkkitehtiopiskelijaa, teltta majoituksella.

21.8 Aamusta lähdimme kauppa-asioille Kotkan keskustaan. Päätimme myös katsastaa keskustan torielämää ja muutenkin tutustua kaupunkiin.
Jos jonkun suomalaisen kaupungin ydinkeskusta on hankala paikallistaa, niin se on ehdottomasti Kotka. Lauantaitorikin oli 60% kirpputori, joten sieltä ei paljon viikonloppuevästä löytynyt. Viereisestä kauppakeskuksesta onneksi löysimme kaiken tarpeellisen ruokatavaran. Iltapäivällä alkoi tori ja koko keskusta olla jo todella hiljainen, vaikka sää oli aurinkoinen. Kävelimme koirien kanssa pienen lenkin keskustassa ja vastaamme tuli kokonaista 10 ihmistä. Jotenkin Kotkasta jäi keskustan osalta hyvin kuollut vaikutelma. Ehkä vain olimme vääränä päivänä liikkeellä.
Leirintäalueelle palattuamme oli osa Urugualaisista jo saapunut paikalle. He olivat paketti ja tila-autoilla liikkeellä ja majoituivat kahden hengen teltoissa. Eli kun kaikki olisivat saapuneet, niin telttoja pitäisi olla pystyssä yli 100 kpl.
Käytyämme koirien kanssa kunnon lenkillä lähdimme saunomaan Tiinan kanssa. Oli hieman suurehko sauna kahdelle hengelle, kun siellä olisi yhtäaikaa pystynyt saunomaan vaikka 20 henkeä. Viilulla käydessämme näimme komean noin 300 metsähanhen parven lentävän ylitsemme ja terassilla päivysti lähes nyrkin kokoinen sammakko. Hieman ihmettelimme hanhien aikaista etelään päin menoa, sillä näimme viikonlopun aikana lähes 1000 kpl etelään päin lentävää hanhea.
Illasta nautimme automme markiisin alla istuen, juoden hyvää punaviiniä ja seuraten Urugualaisten tohinaa. Alueella netti toimii vastaanottorakennuksen läheisyydessä, nuoret asettautuivat sinne myöhään illalla läppäriensä kanssa, osa terassille tai sisälle ja osa rakennuksen seinustoille. Lähes kaikilla oli kuulokkeet päässä, joten oletimme heidän pitäneen yhteyttä kotimaahansa netin kautta.
Täytyy kiitos antaa Urugualais nuorille käyttäytymisestä. Osasivat juhlia hiljaa ja tyylikkäästi, vaikkakin naisten vessan olivat kuulemma saaneet järkyttävään kuntoon. Eli edellisestä päätelmä ase urheilusta: Pitkäpiippuisella on helpompi osua!!!!!

22.8 Aamusta nukuimme pitkään kuin koiran pennut. Aamupalan jälkeen lähdimme kiertämään Tiinan, Obin ja Heran kanssa läheisen vaellusreitin.




Reitti lähtee aivan leirintäalueen laidalta, kulkien välillä pitkän matkaa merenranta kallioita pitkin.






Vaellusreitin kulkee reippaasti 1,5 tuntiin, mutta me nautimme rantakallioilla kauniista päivästä kera auringon ja seuraamalla onkikilpailua.


Koirat olivat elementissään, kun niitä pystyi välillä pitämään irrallaan.

Alkuillasta otimme Tiinan kanssa oikein totisesti yhteen. Välillähän pitää kaapin paikka selvittää ja tällä kertaa se tehtiin minigolfissa. Peli sujui leppoisasti välillä mailalla maahan hakaten, hampaita kirskuttaen ja voimasanoja käytten. Kierroksen jälkeen tuloksista selvisi, että mestari oli #¤&%"%¤#"(!.
Myöhään illasta alkoi hieman ripsimään vettä ja tuulemaan navakammin, joten päätimme vetäytyä sisälle autoon lueskelemaan. On vain hieman huono yhdistelmä lukemiselle päivä ulkona, lämmin asuntoauto ja sateenropina auton kattoon. Uni tuli ennenkuin arvasimmekaan.

23.8 Onpahan pirteä olo mahtavasti nukutun yön jälkeen. En ole varmaan seitsemään vuoteen nukkunut kahtena peräkkäisenä yönä yli 9 tuntia. Yleensä yöuneni on noin 5-6 tuntia ja sekin useammassa jaksossa, mutta onneksi olen oppinut loikoilemaan sängyssä, jos vain aikataulu sen sallii. Aamutoimien jälkeen aloitimme leirin purkamisen ja kotiin lähdön valmistelun.
Kotimatkalla päädyimme Santalahden leirintäalueesta yhteiseen mielipiteeseen. Paikka on erittäin siisti, mökkejä on runsaasti, palvelut riittävät, mutta meidän mieleen paikka on ehkä hieman liian fiini. Liekkö vieressä oleva golf kenttä korostaa tunnetta. Paikka on tämän kesän ainoa, jossa ei kenenkään kanssa tullut tutustuttua. Tosin saattaahan meidän pikku fifit hieman rajoittaa tutustumis halukkuutta. Paikkaa voi kuitenkin hyvillä mielin suositella matkailijoille, golffareille ja vaellusreitti on koiralliselle matkailijalle palkkää plussaa.

Koiramaisia tapahtumia.

Onpahan ollut melkoiset kolme viikkoa. Tapahtumia koirien parissa on riittänyt laidasta laitaan.
Olin tuomaroimassa keskisuomen kennelpiirin Mölliagility-cupin finaalin, meidän omalla koulutus kentällä. Sitten olikin vuorossa Jämsänkosken kaikkien rotujen koiranäyttely. Siellä meni perjantai aamusta, sunnuntai iltaan ja vielä oikeissa töissä lauantai ja sunnuntai aamuvuoroissa. Nukuttua tuli koko viikonloppuna vajaat 6 tuntia.
12.6 oli vuorossa Dogo Argentinojen erikoisnäyttely Järvenpäässä. Oma Dogomme Obi osallistui näyttelyyn ja Hera oli mukana seuraneitinä. Esitin myös Obin täysi siskon Essin, joka asuu Tikkakoskella.
Obi voitti avoimen luokan urokset, mutta ei sitten enään pärjännyt paras uros kehässä. Oli niin pikkuinen valiolukkalaisiin verrattuna eli pikkupoika mikä pikkupoika. Tuomari olisi halunnut tynnyrimäisyyttä rintakehään lisää.
Essi tyttökin pärjäsi varsin mainiosti. Se oli avoimen luokan narttujen 2. Hieman kun saa lisää kehä tottumista ja esiintymistaitoa, niin pystyy haastamaan valioluokan nartutkin.
Mölliagility kisoissa minua hämmästytti osallistujien osaamisen taso. Kaikki kilpailijat olisivat pystyneet osallistumaan virallisiinkin kisoihin taitojensa puolesta. Hieman tuli toisella radalla useimmille yliyrittämistä, mutta täytyyhän niitä rajojaan kokeilla, että tietää mihin maksimissaan pystyy.
Ensi viikonlopulla täytyy jännittää Hennan puolesta, kun hän on kisaamassa agilityn SM-kisoissa Tikkurilassa.
Itselläni olisi vielä kaksi iltaa ja yötä töitä, ennenkuin alkaisi Puolan matkan vapaa. Nyt onkin ajatukset jo isosti matkan varustelussa. Lähtö Puolaan olisi juhannus päivän iltana Vuosaaren satamasta ja kesto hieman reilut kaksi viikkoa. Yritän ehtiä kertomaan vielä enemmän matkasta ennen lähtöämme.

Dogo Argentinojen väri kaimoja moikkaamassa.

Alkoihan olo vihdoin parantumaan. Olen loppuviikosta ollut muutamana päivänä rakentelemassa rantasaunaa ja käynyt parina päivänä kävelemässä koirien kanssa 2-3 tunnin rauhallisen lenkin.
Toisin sanoen kävimme morjestamassa Rasuanniemen kärjessä Dogo Argentinojen väri kaimoja.



En tiedä kummat järkyttyivät kaimoistaan enemmän. Obi ja Hera olivat aivan järkyttyneitä millaiset jalat kaimoillaan oli.





Kaimat taas ihmettelivät millaiset päät Obille ja Heralle oli kasvanut. No molemmat ovat saaneet tarpeitaan vastaavan rungon, valkoisella värillä varustettuna.
Kyllä nyt on metsissä hieno liikkua. Suurimmalta osalta on routa laskenut kosteuden imeytymään maahan, joten polut alkavat olla kuivia. Puun lehdetkään kun ei vielä haittaa näkyvyyttä niin maisemia on aivan erilailla näytillä kuin kesemmällä. Obi ja Herakin nauttivat kilpajuoksusta, kun ei tarvitse liukkautta varoa.



Olemme myös lenkeillämme seuranneet Palokärjen pesän rakentelua.

Hymyilyttää vähän kerrallaan.

Tästä onkin aikaa, kun viimeksi kirjoittelin blogiin. On ollut hieman kiirettä ja useat pikku huolet ovat painaneet mieltäni matalaksi.
Obin varpaan lisäksi työnantaja harmaannutti hiuksiani, ilmoittamalla loma-aikani muuttuneen 3vko eteenpäin. Ei siinä sinänsä mitään, mutta olen ehtinyt varaamaan jo kahden viikon lomareissun Puolaan. Tarkoituksena olisi mennä laivalla Vuosaaresta Gdyniaan. Lähtö olisi juhannuspäivän iltana ja paluu samaa reittiä kaksiviikkoa myöhemmin. Puolassa olisi tarkoitus päästellä matkailuautollamme Tatravuorelle vaeltelemaan Zakopanen alueelle ja Slovakian puolelle. Sieltä mahdollisesti sitten Slovakian kautta kiertäen koko tatravuoristo, takaisin pohjoiseen Puolaan.
Nyt sitten meni työnantaja laittamaan mutkia matkaan!!!!! Olisi niitä varmaan sieltä vuoristoteiltä löytynyt muutenkin.

Onneksi nyt kuitenkin hieman on alkanut asiat järjestymään ja uskaltaa jo toisella suupielellä varovasti hymyillä. Se kun on helppo tiukan paikan tullen muuttaa virnistykseksi. Eikä minua tuo hiuksien harmaantuminenkaan paljoa haittaa. (:-)

Obi kulki kolmella jalalla tasan viikon. Se alkoi varovasti varaamaan reilua vuorokautta ennen OTSOssa käyntiä. Päätimme siellä lääkäri Jouko Ridellin kanssa jatkaa hoitoa samana kuin siihen saakka, koska se oli selkeästi alkanut vaikuttamaan parantavasti. Eli hoitona oli tulehduskipulääkettä kahdesti ja kylmäsprayllä täsmähoitoa vaivaavan nivelen alueelle 3 x päivässä.
Lisäksi päätimme kokeilla Obille Glukosaminia. Se on usein antanut huomattavaa apua nivelvaivaisille ihmisille ja eläimille. Sen vaikutukset näkyvät tosin vasta pidempiaikaisen käytön jälkeen, mutta ei siitä toisaalta mitään haittaakaan ole, koska kyseessä on ravintolisä.
Tällä hetkellä Obi kulkee lähes normaalisti, eikä varvas haittaa. Ainoastaan hieman nopeammassa ravissa tulee rytmi rikkoja taka-askeliin. Uskomatonta on myös se kuinka tuo joulua ennen TTA leikattu jalka on kestänyt. Obi kun pomppi juuri sillä jalalla varvasvamman ajan, eikä minkäänlaista rasittumista edes ilmennyt.

Niin ja viime hetken tilanteen perusteella minulle on myönnetty Puolan reissuun vapaata. Joudun kuitenkin käyttämään siihen loput palveluvuosivapaani, mutta hei Tiina, minä, koirat, matkailuauto ja villiäkin villimmät Puolan tiet...... voisi sitä paljon huonomminkin ne vapaat kuluttaa.

Taas huolia murheita.

Hyvin alkanut viikko menee taas päin per...tä. Maanantaina oli viikonlopun saunanrakennus talkoiden onnistumisen johdosta hieno fiilis. Fiilistä kohotti vielä erinomaisesti onnistuneet agility treenien pito. Ohjaajat saivat koirat kulkemaan varsin mainiosti. Oli myös hienoa huomata, että ohjaajat alkavat tehdä huomaamattaan ohjauksia mitkä eivät vielä joulun tienoissa onnistuneet kuin metrisen rautalanka mallin kanssa. Hienoa!!!!!
Siihen se ilo sitten loppuikin. Obi alkoi ontumaan oikeaa takajalkaansa sunnuntai illasta levon jälkeen. Maanantaina tilanne ei parantunut yhtään ja tiistaina näkyi varpaiden alueella selvää turvotusta. Obi ei anna varpaiden koskea maahan juuri lainkaan, vaan pomppii pelkästään joulukuussa leikatulla jalalla takapään osalta. Sain ajan OTSOon ensi tiistaille. Toivotaan, että koiran muut paikat kestävät siihen saakka. Todennäköisesti oikean takajalan nivelrikko varvas on taas ärtynyt, kun hanki on kovettunut hieman ja vääntää rajummin varvasta. Toivottavasti selviämme jälleen kortisoni piikillä.





Näin hienosti meillä jo meni pulverilumen aikana!

Viimeinen vesijuoksu tällä erää.

Nyt olisi sitten Obin tällä erää viimeinen vesijuoksumatolla käynti takana päin. Kerkelän Hannelen käsittelyssä Obi käveli ensin lämmittelyn ja sitten kolme kertaa noin 4min. hieman reippaammin. Tällä kertaa vettä oli altaassa huomattavasti enemmän kuin aiemmilla kerroilla.



Seuraavaksi siirryttiin venyttelyy, hierontaan ja hieman laserilla kireyksiä poistamaan. Onneksi niitä ei juurikaan enään ole ollut, joten sen suhteen Obi pääsi helpolla. Uudeksi kokemukseksi annoimme käsittelyn pöydän päällä. Hienosti hoito sujui pienen alku jäykistelyn jälkeen.



Obi on ainakin yrittänyt käyttäytyä kuin herrasmies Hannelen käsittelyssä. Päätellen innosta, millä olemme menneet Hannelen vastaanotolle Kirriin, niin Obi on tykännyt käsittelystä aivan valtavasti. Meillä on ollut onni saada kaksi erittäin pätevää fysioterapeuttia Obin kuntoutumisen tueksi. Siksi on tärkeää muistaa kiittää heitä, heidän antamasta hoidosta Obille. Joten SUURET KIITOKSET vielä kerran HANNELE KERKELÄ ja MARIKA RUOTTINEN !!!!!!!!!!!!!!!!!!
Leikkauksen suorittaneelle Lääkäri JUHA KALLIOLLE myös SUPER ISOT KIITOKSET! Toivottavasti tapaamme vielä useasti, mutta toisissa merkeissä. On ollut ilo oppia tuntemaan sinut ja saada käydä kanssasi erittäin rakentavia keskusteluja.

Tänään kävimme Himoksella katsastamassa talvisia maisemia. Obikin pääsi hieman kahlailemaan vapaana lumihankeen. Voi sitä riemua! Kyllä jannua onkin sitten koko illan nukuttanut.



Tästä pikkuhiljaa etenemme kohti oikeaa treenaamista. Vielä olisi viitisen viikkoa jäljellä liikuntaan ja rasitukseen totuttamista. Leikkaus oli siis 18.12.09. Sen jälkeen Obin paino on heilehdellut plus miinus 200g eikä havaittavaa lihasmassan menetystä ole tapahtunut, joten kuntoutuminen on pääasiassa jarruttelua ja tehojen säännöstelyä. Obi on tällä hetkellä noin 67cm korkea ja painaa 51,5kg. Vieläkään en jaksa olla ihmettelemättä toipumisen nopeutta, kun ottaa huomioon leikkauksen vaativuuden.

TTA kuvat 6vko leikkauksesta.

Kävimme keskiviikkona Obin kanssa Tampereella Eläinystäväsi Lääkärillä, Juha Kallion luona, TTA leikkauksen jälkeisen 6vko tarkastuksessa. Obi nukutettiin jälleen kerran ja polvesta otettiin röntgen kuvat. Juha oli tyytyväinen Obin kuntoutumiseen ja varsinkin lihaskunnon ja massan säilymiseen.

Kuuden viikon kuvat olivat täydelliset paranemisen osalta. Nyt saimme luvan aloittaa Obin totuttamisen normaaliin lenkkeilyyn seuraavan neljän viikon kuluessa vaiheittain. Kun leikkauksesta on kulunut kolme kuukautta, luutuminen on riittävää ja voimme aloittaa normaalin treenaamisen. Koko projekti leikkauksesta kuntoutumiseen kestää siis onnistuessaan reilun 3kk ja onnistumisprosentit ovat olleet tähän mennessä erinomaisia.

Obi ja Hera jälleen fysioterapiassa.

Taas oli vuorossa päivä, kun Ruottisen Marika tuli käsittelemään molemmat koiramme. Obin käsittely jatkui TTA leikkauksen jälkeisen kuntoutuksen merkeissä. Kokonaisuudessaan Obin toipuminen on ollut aivan fantastista. Nytkin ainoastaan oikean etujalan hauis oli huomattavan kireänä. Hieman oli myös etulapojen takapuolella, selkärangan molemmin puolin kohtia, jotka sähköttivät takajalkoihin. Kokonaisuutena kun muistaa, että leikkauksesta on vain kuusi viikkoa, niin tilanne on hyvä tai jopa eritäin hyvä. Lenkkejäkin olemme venyttäneet noin 10-15min rauhallista kävelyä.
Hera taas oli vuorostaan se koomisempi osapuoli käsittelyn aikana. Hera oli tehnyt diilin Obin kanssa, että se vuorostaan kujeilee Mintin kanssa.

Tässä kuvasarja osoituksena Heran kekseliäisyydestä.
Hera: Heti alkuunsa Marika. Koeta nyt ymmärtää, että tänään et pääse niin helpolla kuin viimeksi, joten lopeta heti alkuunsa töniminen.



Hera: Jaa, että nyt aletaan huitomaan jo kyynerpäälläkin. Johan on helkkari sun kanssas Marika.



Hera: No voe helvatan helvatta! Nyt kuule alkaa ottaan aivoon tuo sinun touhus. Muista, että olen varoittanut. Heran kosto on kauhia!



Hera: Okei, tehdään ensin homma helpoksi. Hiero vain sieltä kainalosta ja laita käsi oikein kunnolla sinne kainaloon. Juuri nooin!



Hera: Nyt kun laitan kainalon kiinni ja pyörähdän nopeasti mahalleen, niin jo saadaan liikettä hierojaan. Heh!



Hera: No en minä viitsinyt sitä oikein vauhdilla tehdä, sillä silloin olisi Marika ollut tennarit taivasta kohti seinää vasten. Totuushan on, että tästä ei paljon olot parane, kun toi Ruottisen Marika hieroo koko kropan. On se niin miellyttävää käsittelyä! Kiitos Mintti!



Että sellaista koirien kiusaamista tänään. Nyt vain yöksi töihin ja huomenna auto huoltoon. Täytyy toivoa, ettei autossa ole mitään isoa vikaa, sillä silloin saattaa vaarantua maanantai illan agility treenien pito.

Matkamessua ja Vesijuoksua

Huh huh, olipa vauhdikkaat vapaapäivät. Nukkumapäivän toivuin remontti yövuorosta. Lauantaina käytiin sitten Tiinan kanssa matkamessuilla Helsingissä ja maanantaina oli päivällä Obilla vesijuoksumatolla käynti Palokan Kirrissä. Illaksi kiirehdin vielä treenien pitoon Kana-areenalle. Joten ei ole vapa-ajan ongelmia ollut.
Matkamessut olivat yhtä suurta sirkusta. Onneksi ainoa pidempi jonotus oli Messukeskuksen parkkipaikalle pääsy. Se kesti lähes 40min siitä kun Messukeskus alkoi näkymään.
Lipun myynnit sisään vetivät hyvin. Itse messut olivat pieni pettymys. Saimme vain vähän lisä tietoa haluamiimme asioihin. Toisaalta omatoimimatkailijalle löytyi useiden maiden valtiollisia pisteitä, mistä sai helposti maata koskevia tietoja.
Ei messut meillekkään ihan ilmaiseksi tullut. Jos kaikki menee hyvin niin olen juhannuksesta eteenpäin kaksi viikkoa pois agilityn parista.
Niin ja ei siellä messuilla yksin tarvinnut olla. Oli siellä muutama muukin kävijä:



Niin ja kettutyttökin!!!!



Maanantaina Obi joutui hieman kovemmalle vesijuokumatolla Kerkelän Hannelen valvonnassa. Obi oli kuulemma ensimmäinen koira joka käveli oma-alotteisesti vesialtaaseen. Obi on aina nauttinut vesileikeistä, missä vesi pärskyy. Tällä kertaa Obi ensin aloitti parin minuutin lämmittely kävelyllä. Sitten otettiin 3 kertaa 3-4min reippaammalla vauhdilla. Vettä oli noin 25cm ja kyllä jannu hieman läähätti viimeisen reippailun jälkeen. Sitten oli vuorossa hieronta, venyttely ja hieman laserilla käsittelyä. Obi osasi käyttäytyä jälleen erinomaisesti ja saikin kovasti kehuja Hannelelta. Jäykimmät alueet löytyivät etujalkojen hauiksista ja selästä, kohdasta missä rintaranka muuttuu selkärangaksi. (Meniköhän edes sinne päin?)
Sitten olikin jo kiire treenien pitoon Kana-areenalle.
Treenit olivat melko koomiset. Tuntui olevan lähes kaikilla motivatio hukassa. Ohjaus toimi kohtuullisesti, mutta käskytys ei ollut aina edes sinne päinkään. Sitten kun asiasta huomautti tai ohjaaja alkoi hermostua koiran toimintaan, niin jo alkoi koirat tekemään asiat virheettömästi.
Täytyy yrittää keksiä joku keino millä saisi ohjaajat motivoitumaan paremmin omaan suoritus hetkeensä.
Jos ei muu auta niin kait sitten on jokainen vietävä vuorollaan nurkan taakse ja annettava piiskaa!!!!!

Obin fysioterapiaa.

Eilen oli Obilla taas fysioterapeutin käsittely päivä. Ruottisen Marika tuli hieromaan ja jumppaamaan Obia. Samalla hierotutimme myös Heran. Hera on aina meillä ollessaan nauttinut hieronnasta, eikä tehnyt nytkään poikkeusta. Se lähes nukahti käsittelyyn, hyvä ettei alkanut kuorsaamaan.
Obi taas päätti tehdä asiasta äijämäisesti mahdollisimman hankalan. Taistellen loppuun saakka, niinkuin kuvasarjasta käy ilmi!

Aluksi tarkistettiin Obin liikkuvuus makupala jumpan avulla.


Sitten aloitettiin hieronta ja koiran rentouttaminen. Tässä vaiheessa Obi sitten aloittikin omat kommenttinsa.
Obi: Lääpi mitä lääpit, mutta minä en rentoudu!


Obi: No jos minä vähän päätä lasken, mutta kyljelleen en kyllä käy!


Obi: Minähän sanoin, että kyljelleni en mene!


Obi: Minä ihan pikkuisen huilaan, mutta turha yrittääkkään saada minua toiselle kyljelle!


Obi: Älä sitten kuvittele itsestäs Mintti liikoja. Minulla alkoi vain tulla makuuhaavoja toisella kyljellä olosta!


Sitten siirryttiin varsinaiseen venyttelyyn.
Obi: Kyllä totisesti on kireyttä kropassa, koska takajalkaa venytettäessä painuu väkisin silmäluomet yhteen!


Obi: Periksi en anna. En varmasti rentoudu, toinen kylki vain väsyi taas. Sitäpaitsi äijät ei ainakaan naisten käsittteeeelllllyyyynnnn nnnuuuukkkkaaahhhdddd...........!


Obi: Mitä hemmettiä oikein tapahtui? Sinä lopetit etkä kysynyt edes lupaani. Käsittämätöntä touhua. Kaikki lopetetaan kesken, mutta onneksi pysyin äijänä, enkä rentoutunut!


Obi: Jaaha sitten vielä alustan tasapainon tarkastus. Hei Mintti ne luumut sielä välissä ei ole tasapainossa, ne puoltaa oikealle!


Obi: No okei! Olet hyvä tyyppi Mintti. Teki se tosi hyvää. Saat pienet pusut kiitokseksi , jos lupaat tulla uudestaan hieromaan minua ja et kerro kylillä, että pussasin sinua!


Näin siis todistettavasti Obi pysyi äijänä koko käsittelyn ajan, tehden siitä erittäin hankalan. Heh!

Minäkin sain tänään luvan käyttäytyä törkeästi tästä päivästä eteenpäin. Vielä paperille painettuna. Siinä todistettiin, että minuun on rokotuksen muodossa pistetty sikailurokote!

Vesijuoksumatolla.

No nyt vihdoin netti toimii.
Eilen käytiin Obin kanssa KeskiSuomen Eläinklinikalla, Jyväskylässä, Palokan Kirrissä.
Siellä oli tapaaminen sovittu Fysioterapeutti Hannele Kerkelän kanssa. Obi oli elementissään tajutessaan olevansa eläinlääkärillä ja otti epäröimättä tilan haltuunsa. Kaikki ihmiset olivat kavereita ja toiset eläimet otettiin tujotukseen kunnes käänsivät katseensa toiseen suuntaan.
Hannelen ottaessa meidät vastaan oli täysi työ estää Obia tervehtimästä Dogojen tyylillä eli etutassut olkapäille ja tuijotus kilpailu silmästä silmään.
Morjestamisen jälkeen alkoi sitten tutkimukset ja hoidot.
Ensiksi kävimme ulkona hieman näyttämässä ravauksen mallia ja kyllähän sitä kelpasi näyttää. Obi ei tällä hetkellä onnu yhtään ravatessaan, ainoastaan seistessään välillä roikottaa vasenta takajalkaa.
Seuraavaksi tarkistettiin jalkojen liikeradat ja elastisuus. Nekin olivat erinomaiset ja samanlaiset molemmin puolin. Hannele hieman naureskelikin, että mitähän tältä potilaalta pitäisi oikein hoitaa.
Hienolta tilanne meistäkin tuntuu, mutta nyt keskitytäänkin ehkäisemään tulevia vammoja, joten hieman laseria, jumppaa ja sitten vesijuoksumatolle hetkeksi.
Venyttely ja laserihoito oli mukavaa ja mielenkiintoista, mutta juoksumatolle menosta keskusteltiin. Hieman suostuttelua, sekä vähän enemmän pakotusta niin saatiin Obi altaaseen juoksumatolle.
Suurin ongelma oli altaan sijainti hieman poikkeuksellisessa paikassa vielä toistaiseksi, jolloin altaaseen sisälle menoon tulee tiukka 90asteen kulma.
Altaassa sitten Obia aluksi hieman jännitti, jopa vähän ehkä pelottikin.





Nopeasti kuitenkin Obi oivalsi homman juonen ja alkoi nauttimaan kävelystä, sekä veden pärskymisestä.
Kävelyä tehtiin ensimmäisellä kerralla 2 x 3-4min.





Kävelyn jälkeen Obi ei olisi millään tullut pois altaasta, kun vesileikit olivat vielä kuulemma kesken.





No suostuihan se sieltä lopulta poiskin tulemaan ja hyvän kuivaamisen jälkeen palasimme Hannelen huoneeseen loppu palaveriin.
Sovimme vielä pari käyntikertaa, ihan vain Obin kuntoutumisen vuoksi, sillä riskinä on terveen jalan pettäminen jos lihaskunto ei pysy tasapainossa.
Kyllä jannua nukutti sikeästi, kun ajelimme kotiin Kirristä.
Seuraavaksi Obilla olisikin sitten kotona Mintin tekemä hieronta ja jumppa sessio ensi sunnuntaina.