Tavoite blogilleni

Pitkän suunnittelun, vastusteluni ja saamattomuuteni vuoksi aloitan blogailuni vasta nyt. Tarkoituksenani on kirjoitella ajatuksiani, kokemuksiani ja näkemyksiäni eri asioista. Muunmuassa matkailuautolla matkailusta, koirista, valokuvauksesta ja varsinkin hyvistä ja erikoisista ruuista, sekä ruokapaikoista.
Ruokaan liittyvissä asioissa apunani toimii avopuolisoni Tiina, joka on ammatiltaan keittiömestari ja työskennellyt useita vuosia Suomen rajojen ulkopuolella eri maissa ja erilaisissa keittiöissä.
Koirapuolella uskoisin kirjoittelun keskittyvän Dogo Argentiinoihin ja agilityyn. Muita rotuja ja harrastusmuotoja väheksymättä. Agility siksi vahvana, että minulla on lajista yli 20 vuoden kokemus niin kipailijana, kuin kouluttajanakin. Nykyisin toimin pääasiallisesti vain kouluttajana.
Valokuvaus on aina ollut minua kiehtova harrastus, mutta kauheasta kikkailusta en ole kiinnostunut. Ennemminkin kaikenlainen tilanne kuvaus kiehtoo minua.
Koska kyseessä on ensimmäinen julkinen blogini, niin kommentit ja kehittämis ideat vastaanotetaan mieluusti.

perjantai 15. tammikuuta 2010

Vesijuoksumatolla.

No nyt vihdoin netti toimii.
Eilen käytiin Obin kanssa KeskiSuomen Eläinklinikalla, Jyväskylässä, Palokan Kirrissä.
Siellä oli tapaaminen sovittu Fysioterapeutti Hannele Kerkelän kanssa. Obi oli elementissään tajutessaan olevansa eläinlääkärillä ja otti epäröimättä tilan haltuunsa. Kaikki ihmiset olivat kavereita ja toiset eläimet otettiin tujotukseen kunnes käänsivät katseensa toiseen suuntaan.
Hannelen ottaessa meidät vastaan oli täysi työ estää Obia tervehtimästä Dogojen tyylillä eli etutassut olkapäille ja tuijotus kilpailu silmästä silmään.
Morjestamisen jälkeen alkoi sitten tutkimukset ja hoidot.
Ensiksi kävimme ulkona hieman näyttämässä ravauksen mallia ja kyllähän sitä kelpasi näyttää. Obi ei tällä hetkellä onnu yhtään ravatessaan, ainoastaan seistessään välillä roikottaa vasenta takajalkaa.
Seuraavaksi tarkistettiin jalkojen liikeradat ja elastisuus. Nekin olivat erinomaiset ja samanlaiset molemmin puolin. Hannele hieman naureskelikin, että mitähän tältä potilaalta pitäisi oikein hoitaa.
Hienolta tilanne meistäkin tuntuu, mutta nyt keskitytäänkin ehkäisemään tulevia vammoja, joten hieman laseria, jumppaa ja sitten vesijuoksumatolle hetkeksi.
Venyttely ja laserihoito oli mukavaa ja mielenkiintoista, mutta juoksumatolle menosta keskusteltiin. Hieman suostuttelua, sekä vähän enemmän pakotusta niin saatiin Obi altaaseen juoksumatolle.
Suurin ongelma oli altaan sijainti hieman poikkeuksellisessa paikassa vielä toistaiseksi, jolloin altaaseen sisälle menoon tulee tiukka 90asteen kulma.
Altaassa sitten Obia aluksi hieman jännitti, jopa vähän ehkä pelottikin.





Nopeasti kuitenkin Obi oivalsi homman juonen ja alkoi nauttimaan kävelystä, sekä veden pärskymisestä.
Kävelyä tehtiin ensimmäisellä kerralla 2 x 3-4min.





Kävelyn jälkeen Obi ei olisi millään tullut pois altaasta, kun vesileikit olivat vielä kuulemma kesken.





No suostuihan se sieltä lopulta poiskin tulemaan ja hyvän kuivaamisen jälkeen palasimme Hannelen huoneeseen loppu palaveriin.
Sovimme vielä pari käyntikertaa, ihan vain Obin kuntoutumisen vuoksi, sillä riskinä on terveen jalan pettäminen jos lihaskunto ei pysy tasapainossa.
Kyllä jannua nukutti sikeästi, kun ajelimme kotiin Kirristä.
Seuraavaksi Obilla olisikin sitten kotona Mintin tekemä hieronta ja jumppa sessio ensi sunnuntaina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti