Obi ja Hera jälleen fysioterapiassa.

Taas oli vuorossa päivä, kun Ruottisen Marika tuli käsittelemään molemmat koiramme. Obin käsittely jatkui TTA leikkauksen jälkeisen kuntoutuksen merkeissä. Kokonaisuudessaan Obin toipuminen on ollut aivan fantastista. Nytkin ainoastaan oikean etujalan hauis oli huomattavan kireänä. Hieman oli myös etulapojen takapuolella, selkärangan molemmin puolin kohtia, jotka sähköttivät takajalkoihin. Kokonaisuutena kun muistaa, että leikkauksesta on vain kuusi viikkoa, niin tilanne on hyvä tai jopa eritäin hyvä. Lenkkejäkin olemme venyttäneet noin 10-15min rauhallista kävelyä.
Hera taas oli vuorostaan se koomisempi osapuoli käsittelyn aikana. Hera oli tehnyt diilin Obin kanssa, että se vuorostaan kujeilee Mintin kanssa.

Tässä kuvasarja osoituksena Heran kekseliäisyydestä.
Hera: Heti alkuunsa Marika. Koeta nyt ymmärtää, että tänään et pääse niin helpolla kuin viimeksi, joten lopeta heti alkuunsa töniminen.



Hera: Jaa, että nyt aletaan huitomaan jo kyynerpäälläkin. Johan on helkkari sun kanssas Marika.



Hera: No voe helvatan helvatta! Nyt kuule alkaa ottaan aivoon tuo sinun touhus. Muista, että olen varoittanut. Heran kosto on kauhia!



Hera: Okei, tehdään ensin homma helpoksi. Hiero vain sieltä kainalosta ja laita käsi oikein kunnolla sinne kainaloon. Juuri nooin!



Hera: Nyt kun laitan kainalon kiinni ja pyörähdän nopeasti mahalleen, niin jo saadaan liikettä hierojaan. Heh!



Hera: No en minä viitsinyt sitä oikein vauhdilla tehdä, sillä silloin olisi Marika ollut tennarit taivasta kohti seinää vasten. Totuushan on, että tästä ei paljon olot parane, kun toi Ruottisen Marika hieroo koko kropan. On se niin miellyttävää käsittelyä! Kiitos Mintti!



Että sellaista koirien kiusaamista tänään. Nyt vain yöksi töihin ja huomenna auto huoltoon. Täytyy toivoa, ettei autossa ole mitään isoa vikaa, sillä silloin saattaa vaarantua maanantai illan agility treenien pito.

Matkamessua ja Vesijuoksua

Huh huh, olipa vauhdikkaat vapaapäivät. Nukkumapäivän toivuin remontti yövuorosta. Lauantaina käytiin sitten Tiinan kanssa matkamessuilla Helsingissä ja maanantaina oli päivällä Obilla vesijuoksumatolla käynti Palokan Kirrissä. Illaksi kiirehdin vielä treenien pitoon Kana-areenalle. Joten ei ole vapa-ajan ongelmia ollut.
Matkamessut olivat yhtä suurta sirkusta. Onneksi ainoa pidempi jonotus oli Messukeskuksen parkkipaikalle pääsy. Se kesti lähes 40min siitä kun Messukeskus alkoi näkymään.
Lipun myynnit sisään vetivät hyvin. Itse messut olivat pieni pettymys. Saimme vain vähän lisä tietoa haluamiimme asioihin. Toisaalta omatoimimatkailijalle löytyi useiden maiden valtiollisia pisteitä, mistä sai helposti maata koskevia tietoja.
Ei messut meillekkään ihan ilmaiseksi tullut. Jos kaikki menee hyvin niin olen juhannuksesta eteenpäin kaksi viikkoa pois agilityn parista.
Niin ja ei siellä messuilla yksin tarvinnut olla. Oli siellä muutama muukin kävijä:



Niin ja kettutyttökin!!!!



Maanantaina Obi joutui hieman kovemmalle vesijuokumatolla Kerkelän Hannelen valvonnassa. Obi oli kuulemma ensimmäinen koira joka käveli oma-alotteisesti vesialtaaseen. Obi on aina nauttinut vesileikeistä, missä vesi pärskyy. Tällä kertaa Obi ensin aloitti parin minuutin lämmittely kävelyllä. Sitten otettiin 3 kertaa 3-4min reippaammalla vauhdilla. Vettä oli noin 25cm ja kyllä jannu hieman läähätti viimeisen reippailun jälkeen. Sitten oli vuorossa hieronta, venyttely ja hieman laserilla käsittelyä. Obi osasi käyttäytyä jälleen erinomaisesti ja saikin kovasti kehuja Hannelelta. Jäykimmät alueet löytyivät etujalkojen hauiksista ja selästä, kohdasta missä rintaranka muuttuu selkärangaksi. (Meniköhän edes sinne päin?)
Sitten olikin jo kiire treenien pitoon Kana-areenalle.
Treenit olivat melko koomiset. Tuntui olevan lähes kaikilla motivatio hukassa. Ohjaus toimi kohtuullisesti, mutta käskytys ei ollut aina edes sinne päinkään. Sitten kun asiasta huomautti tai ohjaaja alkoi hermostua koiran toimintaan, niin jo alkoi koirat tekemään asiat virheettömästi.
Täytyy yrittää keksiä joku keino millä saisi ohjaajat motivoitumaan paremmin omaan suoritus hetkeensä.
Jos ei muu auta niin kait sitten on jokainen vietävä vuorollaan nurkan taakse ja annettava piiskaa!!!!!

Talvimaisemia ja peuranperkeet.

Eilen kävin toteuttamassa suunnitelmani ottaa muutama talvinen maisemakuva, kun pitkästä aikaa on ollut oikein fantastinen talvi. En miettinyt sen tarkemmin paikkaa, vaan kamera kaulaan ja Heran kanssa kävelemään.
Hera löysi tuoreet ilveksen jäljet ja lähti niitä jäljittämään erään pellon reunaan. Minulla oli siis aikaa muutamalle valokuvalle. Päätin hieman kokeilla vastavaloon kuvaamista. Tässä muutama räpsäisy eiliseltä.





Tänään sitten oli hieman toisenlaista tekemistä. Koiriemme ylin ystävä Herkko pelasti meille parin peuran luut ja perkeet, niin niitä sitten paloittelimme ja lajittelimme eri pusseihin. On hienoa, että nykynuorista löytyy vielä oma-alotteisia, jotka osaavat ottaa myös koirien tarpeet huomioon.



Heraa alkoi hieman homman kestäminen ihmetyttämään, joten se tuli auttamaan loppujen perkeiden lajittelussa.




Jeeeeee! Huomenna lähdetään Tiinan kanssa käymään Helsingissä matkamessuilla. Löytyisiköhän sieltä lisää ideoita kesälle suunnittelemaamme Puolan kiertueeseen matkailuautolla.

Obin fysioterapiaa.

Eilen oli Obilla taas fysioterapeutin käsittely päivä. Ruottisen Marika tuli hieromaan ja jumppaamaan Obia. Samalla hierotutimme myös Heran. Hera on aina meillä ollessaan nauttinut hieronnasta, eikä tehnyt nytkään poikkeusta. Se lähes nukahti käsittelyyn, hyvä ettei alkanut kuorsaamaan.
Obi taas päätti tehdä asiasta äijämäisesti mahdollisimman hankalan. Taistellen loppuun saakka, niinkuin kuvasarjasta käy ilmi!

Aluksi tarkistettiin Obin liikkuvuus makupala jumpan avulla.


Sitten aloitettiin hieronta ja koiran rentouttaminen. Tässä vaiheessa Obi sitten aloittikin omat kommenttinsa.
Obi: Lääpi mitä lääpit, mutta minä en rentoudu!


Obi: No jos minä vähän päätä lasken, mutta kyljelleen en kyllä käy!


Obi: Minähän sanoin, että kyljelleni en mene!


Obi: Minä ihan pikkuisen huilaan, mutta turha yrittääkkään saada minua toiselle kyljelle!


Obi: Älä sitten kuvittele itsestäs Mintti liikoja. Minulla alkoi vain tulla makuuhaavoja toisella kyljellä olosta!


Sitten siirryttiin varsinaiseen venyttelyyn.
Obi: Kyllä totisesti on kireyttä kropassa, koska takajalkaa venytettäessä painuu väkisin silmäluomet yhteen!


Obi: Periksi en anna. En varmasti rentoudu, toinen kylki vain väsyi taas. Sitäpaitsi äijät ei ainakaan naisten käsittteeeelllllyyyynnnn nnnuuuukkkkaaahhhdddd...........!


Obi: Mitä hemmettiä oikein tapahtui? Sinä lopetit etkä kysynyt edes lupaani. Käsittämätöntä touhua. Kaikki lopetetaan kesken, mutta onneksi pysyin äijänä, enkä rentoutunut!


Obi: Jaaha sitten vielä alustan tasapainon tarkastus. Hei Mintti ne luumut sielä välissä ei ole tasapainossa, ne puoltaa oikealle!


Obi: No okei! Olet hyvä tyyppi Mintti. Teki se tosi hyvää. Saat pienet pusut kiitokseksi , jos lupaat tulla uudestaan hieromaan minua ja et kerro kylillä, että pussasin sinua!


Näin siis todistettavasti Obi pysyi äijänä koko käsittelyn ajan, tehden siitä erittäin hankalan. Heh!

Minäkin sain tänään luvan käyttäytyä törkeästi tästä päivästä eteenpäin. Vielä paperille painettuna. Siinä todistettiin, että minuun on rokotuksen muodossa pistetty sikailurokote!

Vesijuoksumatolla.

No nyt vihdoin netti toimii.
Eilen käytiin Obin kanssa KeskiSuomen Eläinklinikalla, Jyväskylässä, Palokan Kirrissä.
Siellä oli tapaaminen sovittu Fysioterapeutti Hannele Kerkelän kanssa. Obi oli elementissään tajutessaan olevansa eläinlääkärillä ja otti epäröimättä tilan haltuunsa. Kaikki ihmiset olivat kavereita ja toiset eläimet otettiin tujotukseen kunnes käänsivät katseensa toiseen suuntaan.
Hannelen ottaessa meidät vastaan oli täysi työ estää Obia tervehtimästä Dogojen tyylillä eli etutassut olkapäille ja tuijotus kilpailu silmästä silmään.
Morjestamisen jälkeen alkoi sitten tutkimukset ja hoidot.
Ensiksi kävimme ulkona hieman näyttämässä ravauksen mallia ja kyllähän sitä kelpasi näyttää. Obi ei tällä hetkellä onnu yhtään ravatessaan, ainoastaan seistessään välillä roikottaa vasenta takajalkaa.
Seuraavaksi tarkistettiin jalkojen liikeradat ja elastisuus. Nekin olivat erinomaiset ja samanlaiset molemmin puolin. Hannele hieman naureskelikin, että mitähän tältä potilaalta pitäisi oikein hoitaa.
Hienolta tilanne meistäkin tuntuu, mutta nyt keskitytäänkin ehkäisemään tulevia vammoja, joten hieman laseria, jumppaa ja sitten vesijuoksumatolle hetkeksi.
Venyttely ja laserihoito oli mukavaa ja mielenkiintoista, mutta juoksumatolle menosta keskusteltiin. Hieman suostuttelua, sekä vähän enemmän pakotusta niin saatiin Obi altaaseen juoksumatolle.
Suurin ongelma oli altaan sijainti hieman poikkeuksellisessa paikassa vielä toistaiseksi, jolloin altaaseen sisälle menoon tulee tiukka 90asteen kulma.
Altaassa sitten Obia aluksi hieman jännitti, jopa vähän ehkä pelottikin.





Nopeasti kuitenkin Obi oivalsi homman juonen ja alkoi nauttimaan kävelystä, sekä veden pärskymisestä.
Kävelyä tehtiin ensimmäisellä kerralla 2 x 3-4min.





Kävelyn jälkeen Obi ei olisi millään tullut pois altaasta, kun vesileikit olivat vielä kuulemma kesken.





No suostuihan se sieltä lopulta poiskin tulemaan ja hyvän kuivaamisen jälkeen palasimme Hannelen huoneeseen loppu palaveriin.
Sovimme vielä pari käyntikertaa, ihan vain Obin kuntoutumisen vuoksi, sillä riskinä on terveen jalan pettäminen jos lihaskunto ei pysy tasapainossa.
Kyllä jannua nukutti sikeästi, kun ajelimme kotiin Kirristä.
Seuraavaksi Obilla olisikin sitten kotona Mintin tekemä hieronta ja jumppa sessio ensi sunnuntaina.

Kiirettä pitää.

Se on jo viikko puolessa ja vasta nyt ehdin hieman käymään koneella. On koko alku viikon ollut kaikenlaista hössöttämistä.
Maanantaina oli agility treenien pitoa Kana-areenalla. Kyllä harvoin olen nauttinut yhtä paljon treenien vetämisestä, kuin tällä hetkellä. Koko ryhmä on sillä tasolla, että voi alkaa keskittymään vaihtoehtoisiin ohjauksiin ja estekohtaisiin pilkun viilauksiin.
Tarkoituksenani on kevään aikana alkaa siirtämään koulutuksen suuntaa enemmän koiran omaan tekemiseen ja siten pyrkiä helpottaamaan ohjaajan etenemistä radalla. Pienenä peikkona minulla kuitenkin on muutamien koirien loppuun palaminen. Onneksi ryhmässä nykyään kaikki jaksavat kuunnella ja pitkälti myös noudattaa ohjeitani, niin eiköhän tässä vielä saada treenaaminen ja lepo tasapainoon. Voi kun pääsis kurkistamaan etukäteen, miltä homma näyttää toukokuussa ulkona.

Tiistaina olikin sitten Tiina luvannut järjestää koirayhdistyksen palaverin meillä muutaman muun naisen kanssa. No minä sitten lupasin kahvittaa porukan, ettei Tiinalla tule kiirettä töiden jälkeen. Toisaalta myös siksi, että Tiina on kokkaillut useasti minun pyynnöstäni eli vastapalveluksen paikka.
Eikä muuten kukaan ole tänään soitellut tulleensa kipeäksi. Toisaalta voihan olla, ettei enään pysty soittamaan.
Jaa, mitä tein kahvin kanssa?
Ajattelin, että koska kaikki tulivat lähes suoraan töistä, niin lämpimät leivät kelpaisivat. Ajattelin vielä leikata ison leipäsiivun neljään osaan, niin voi naisetkin syödä useamman, kun ei tarvitse miettiä jaksaako syödä uutta kokonaista leipäsiivua. Siis tein lämpöisiä snackvoileipiä.
Pohjalle paahdoin kevyesti ruispaahtoleipä siivuja. Täytteeksi levitin ensin pestokastiketta, sitten vuohenjuusto ja mätitahna tipat. Seuraavaksi lisäsin pippurihärkä leikkeleen ja juustoraasteen. Uuniin hetkeksi grillivastuksen alle. Heti uunista poiston jälkeen hammastikuilla pieni viinisuolaheinänlehti ja minitomaatin tai viinirypäleen puolikas pintaan kiinni.
Uskomatonta kuinka nälkäisiä naiset olivatkaan heti töiden jälkeen.
Ai niin, minut vielä valjastettiin lapsenhoitajaksi palaverin ajaksi. Sain hoidettavaksi 4kk tumma hipiäisen tytön, jonka kanssa kierrettiin asuinaluetta ja naapurien autotalleja. Fantastinen tytsy tuo 4kk Pöhö tyttö. Kyseessä on siis Rottweiler narttu pentu.

Huomenna mennään Obin kanssa ensimmäistä kertaa vesijuoksumatolle Palokkaan, hieman kuntouttamaan leikattua jalkaa. Siitä myöhemmin lisää!

Pohdiskeluja.

Nyt on vuoden vaihteen lomautukset takana ja tämän vuoden ensimmäinen työvuorokierto ylittänyt puolenvälin. Yllätin itseni täysin ja aloin käydä kävellen töissä. Työ matkani on juuri sopivan mittainen, kun se on vain hieman vajaat 3,5km suuntaansa. Ei edes pakkanen haitannut kävelyä kunhan muisti pukeutua oikein ja eihän nyt -26,8 astetta vielä mitään kunnon pakkasta olekkaan.
Oli pitkästä aikaa uskomatonta huomata, kuinka ajatukset alkavat jylläämään, kun laittaa napit korviin, musiikin soimaan ja alkaa teputtamaan eteen päin.
Jotkut ajatuksista ovat aivan käsittämättömiä. Tässä muutama esimerkki: Viineistä erittäin paljon nauttivana, en kuitenkaan muista edes kuulleeni Hawajilaisista viineistä. Saari on kuitenkin tuliperäisen ravinteikas ja vuoren rinteitä riittää. Onkohan niitä viinejä edes?
Sitten tulevalle kesälle mietin jos jonkinlaisia matkailuauto reisuja, vaikka ei ole loma ajankohdasta mitään varmuutta.
Eniten kuitenkin on ajatuksissa meidän Obi poika. Onneksi se nyt kulkee lähes normaalisti neljällä jalalla. Liikkeestä kuitenkin huomaa, että selän jumit eivät ole kokonaan helpottaneet.
Kyllä muuten säikäytti silloin, kun Obi yhtäkkiä alkoi kulkemaan kolmella jalalla, pitäen tervettä takajalkaa ilmassa. Ensi viikolla olisi sitten tarkoitus lähteä kokeilemaan kävelyä vesijuoksumatolle Palokkaan.
Niin ja syötiin äsken Tiinan tekemiä naanleipiä ja chickenkormaa, mintturaithan kera. Nyt kylläisenä voin sanoa, että saisi aika monta ravintolaa läpi käydä, ennenkuin vastaan tulisi lähellekkään saman tasoinen chickenkorma.

Obin fysioterapia.

Tänään saimme Obin tilasta arvion myös fysioterapeutti Marika Ruottiselta. Täytyy sanoa, että onneksi koko jannu on aivan jumissa. Onneksi siksi, että vaihtoehdot terveen jalan ontumiselle ovat, vanha varvas vamma, siitäkin polvesta ristiside rikki tai rasituksesta lihakset jumissa.
Mintin arvio lihasten jumissa olosta on sikäli paras vaihtoehto, että oikeaa takajalkaa ei tällä hetkellä voitaisi operoida, johtuen vasemman jalan toipumisen keskeneräisyydestä. Koira on jumissa käytännössä etulavoista lonkkiin saakka aivan kokonaan. Onneksi Obi kuitenkin tänään on jo hieman alkanut kävelemään myös oikealla takajalalla.
Vaikka Obi hieman stressaantui Mintin käsittelyssä, niin olemus oli kuitenkin käsittelyn jälkeen paljon rauhallisempi. Kiitokset Mintille ja jatketaan 17.1!

Treenit Hennan kanssa.

Ne on nyt sitten ensimmäiset tämän vuoden treenien pidot takana päin. Tai helpollahan minä pääsin, kun pääasiassa Henna vastasi treeneistä. Minä vain alussa juoksutin treenattaville hieman alku lämmintä helpohkolla radalla. Minusta on niin raskasta katsoa kun "hieman vanhemmat naiset" juoksevat kylmine lihaksineen treenien alussa. Heh Heh Hah Hahaaaaaaaaaaaa!!!
Ei vaiskaan! Nautin täysin rinnoin heidän juoksuttamisesta. Siinä ne lihakset lämpiävät kun liha saa kyytiä!!!!
Ainoa asia josta nautin treeneissä vielä enemmän on koko ryhmän edistyminen. On hienoa itse nähdä ja saada Hennaltakin kommentteja sekä kehuja ryhmän tämänhetkisestä tasosta ja hyvästä yhteishengestä. Suurimman kiitoksen kehuista luovutan ryhmälle. Minähän vain kiusaan heitä. Kiitokset myös tämän päivän treeneistä Hennalle.
Sitten huonompia uutisia.
Olen koko vuoden vaihteen kehunut kuinka Obi on hienosti toipunut TTA leikkauksesta. Eilen illalla tuli sitten hieman takapakkia. Käytin Obia ilta tarpeilla kävelemässä vajaat 10min. Lenkki meni loistavasti ja laitoimme Obin makuhuoneeseen lepäämään. Noin tunnin päästä laskimme sen syömään ja hitsi vie se kulki vain kolmella jalalla.
Kaikkein pahinta asiassa on se, että Obi kannattelee sitä tervettä taka jalkaa.
Tänään on myös alkanut aristaa voimakkaasti selkäänsä, joten oletettavasti oli eilinen lenkki liikaa ja selkä kramppasi. Tästä minua varoitettiinkin eläinlääkärin toimesta. En vain uskonut, että se tulisi noin nopeasti ja voimakkaana. No ei auta muu kuin lisätä lepoa ja koettaa varovasti venytellä sekä hieroa selkää. Kipulääkkeet sillä on jo ennestään käytössä leikkauksen vuoksi.

Vuosi vaihdettu.

Se on sitten vuosi vaihtunut. Pikkuhiljaa on toivuttu vuoden vaihdon rasitteesta ja ihmetelty kelien vaihtelua. Viime yönä oli klo 01.00 pakkasta -29.8 astetta. Aamupäivästä enään -16 astetta ja lunta tulee taivaan täydeltä.
Tänään aloitimme Hennan kanssa huomisten agility treenien suunnittelun. Olisi kolme tuntia aikaa kouluttaa noin 10 harrastaja paria. Paikkana toimii koiraurheilukeskus Kanan-areena, Länkipohjassa.