Hymyilyttää vähän kerrallaan.

Tästä onkin aikaa, kun viimeksi kirjoittelin blogiin. On ollut hieman kiirettä ja useat pikku huolet ovat painaneet mieltäni matalaksi.
Obin varpaan lisäksi työnantaja harmaannutti hiuksiani, ilmoittamalla loma-aikani muuttuneen 3vko eteenpäin. Ei siinä sinänsä mitään, mutta olen ehtinyt varaamaan jo kahden viikon lomareissun Puolaan. Tarkoituksena olisi mennä laivalla Vuosaaresta Gdyniaan. Lähtö olisi juhannuspäivän iltana ja paluu samaa reittiä kaksiviikkoa myöhemmin. Puolassa olisi tarkoitus päästellä matkailuautollamme Tatravuorelle vaeltelemaan Zakopanen alueelle ja Slovakian puolelle. Sieltä mahdollisesti sitten Slovakian kautta kiertäen koko tatravuoristo, takaisin pohjoiseen Puolaan.
Nyt sitten meni työnantaja laittamaan mutkia matkaan!!!!! Olisi niitä varmaan sieltä vuoristoteiltä löytynyt muutenkin.

Onneksi nyt kuitenkin hieman on alkanut asiat järjestymään ja uskaltaa jo toisella suupielellä varovasti hymyillä. Se kun on helppo tiukan paikan tullen muuttaa virnistykseksi. Eikä minua tuo hiuksien harmaantuminenkaan paljoa haittaa. (:-)

Obi kulki kolmella jalalla tasan viikon. Se alkoi varovasti varaamaan reilua vuorokautta ennen OTSOssa käyntiä. Päätimme siellä lääkäri Jouko Ridellin kanssa jatkaa hoitoa samana kuin siihen saakka, koska se oli selkeästi alkanut vaikuttamaan parantavasti. Eli hoitona oli tulehduskipulääkettä kahdesti ja kylmäsprayllä täsmähoitoa vaivaavan nivelen alueelle 3 x päivässä.
Lisäksi päätimme kokeilla Obille Glukosaminia. Se on usein antanut huomattavaa apua nivelvaivaisille ihmisille ja eläimille. Sen vaikutukset näkyvät tosin vasta pidempiaikaisen käytön jälkeen, mutta ei siitä toisaalta mitään haittaakaan ole, koska kyseessä on ravintolisä.
Tällä hetkellä Obi kulkee lähes normaalisti, eikä varvas haittaa. Ainoastaan hieman nopeammassa ravissa tulee rytmi rikkoja taka-askeliin. Uskomatonta on myös se kuinka tuo joulua ennen TTA leikattu jalka on kestänyt. Obi kun pomppi juuri sillä jalalla varvasvamman ajan, eikä minkäänlaista rasittumista edes ilmennyt.

Niin ja viime hetken tilanteen perusteella minulle on myönnetty Puolan reissuun vapaata. Joudun kuitenkin käyttämään siihen loput palveluvuosivapaani, mutta hei Tiina, minä, koirat, matkailuauto ja villiäkin villimmät Puolan tiet...... voisi sitä paljon huonomminkin ne vapaat kuluttaa.

Taas huolia murheita.

Hyvin alkanut viikko menee taas päin per...tä. Maanantaina oli viikonlopun saunanrakennus talkoiden onnistumisen johdosta hieno fiilis. Fiilistä kohotti vielä erinomaisesti onnistuneet agility treenien pito. Ohjaajat saivat koirat kulkemaan varsin mainiosti. Oli myös hienoa huomata, että ohjaajat alkavat tehdä huomaamattaan ohjauksia mitkä eivät vielä joulun tienoissa onnistuneet kuin metrisen rautalanka mallin kanssa. Hienoa!!!!!
Siihen se ilo sitten loppuikin. Obi alkoi ontumaan oikeaa takajalkaansa sunnuntai illasta levon jälkeen. Maanantaina tilanne ei parantunut yhtään ja tiistaina näkyi varpaiden alueella selvää turvotusta. Obi ei anna varpaiden koskea maahan juuri lainkaan, vaan pomppii pelkästään joulukuussa leikatulla jalalla takapään osalta. Sain ajan OTSOon ensi tiistaille. Toivotaan, että koiran muut paikat kestävät siihen saakka. Todennäköisesti oikean takajalan nivelrikko varvas on taas ärtynyt, kun hanki on kovettunut hieman ja vääntää rajummin varvasta. Toivottavasti selviämme jälleen kortisoni piikillä.





Näin hienosti meillä jo meni pulverilumen aikana!

Salpausselällä.

Onpa ollut melkoista viuhketta joka suuntaan. Ei ole ollut aikaa edes blogia päivittää. Kaiken lisäksi lähti kannettava tietsikka huoltoon ruotsin maalle ja siitä ei ole kuulunut mitään pariin viikkoon.
No onneksi näitä tietsikka kamppeita on kertynyt nurkkiin niin saimme kasattua Villen kanssa tällaisen pöytä version avuksi laskujen maksuun.
6.3 ehdimme Tiinan kanssa käymään Salpausselän maailmancup hiihdoissa. Päivä oli pilvinen ja todella kylmä. Pakkasta reilut -5 astetta, mutta tuuli oli niin kova, että yhdistetyn mäkihyppyä ei hypätty ollenkaan. Myös joukkuemäki typistyi yhteen kierrokseen.
Onneksi oli useita hiihtomatkoja kyseisenä päivänä niin ei mennyt aivan palelu hukkaan.



Oli hienoa olla paikalla näkemässä kuinka lähiseuroja edustavat hiihtäjät Anssi Pentsinen ja Satu Pirttiniemi tekivät kelpo hiihdot maailman huippujen seurassa.


Kuvassa Pirttiniemi numerolla 38.


Pentsinen numerolla 50.

Tänään sitten aloitettiin asukasyhdistyksen rantasaunan pystytys. Perustukset tehtiin jo syksyllä, mutta hirsien kasaus jätettiin kevät hangille. Huomenna tavoitteena olisi saada kaikki hirret paikoilleeen ja toivottavasti myös hieman kattoa, jottei tarvitse lumitöitä enään sisältä tehdä.


Kuvassa pojat tuumivat, että mistä ne millin heitot oikein syntyy.