Ensimmäinen yö reissu.

Kotoa Tervoon - Siilinjärvelle - Kuopioon - Varkauteen - Kotiin. Matkaa reissulle kertyi noin 710km. Aika 20.10-23.10.08

Viron kiertelyn jälkeen ehdimme olla kotona aikalailla tarkkaan vuorokauden ennen seuraavaan reissuun lähtöä. Koko vuorokausi käytettiin pyykin pesuun, sekä uusien puhtaiden kamppeiden pakkaamiseen autoomme.
Auton suhteen ei ole tarvetta tehdä yhtään mitään. Ainoastaan kevyt pesu ja imurointi, niin Fent oli jälleen valmiina taipaleelle.

20.10
Aamusta starttasimme taipaleelle.
Tarkoituksena on mennä ensin vieraileen Tiinan kotipaikalle Tervoon ja siitä sitten kahdestaan koirien kanssa testaamaan autossa yöpymistä jonnekin.
Tervoon päästyämme alkoi tuttu säpinä. Tarvis tehdä sitä, käydä siellä, hakea tuota ym.
Tiina ilmeisesti näki tuskastumiseni, kun matkan jatkaminen näytti jatkuvasti vain viivästyvän.
Sitten joku keksi, että lähdetään sukuloimaan Siilinjärvelle. No olihan se ainakin vaihtelua paikallaan oloon, joten koko porukka autoon ja suunta Siilinjärvelle.
Vierailu venyi hieman suunniteltua myöhempään, joten Tervoon paluun jälkeen päätimme vielä yöpyä siellä. Tosin minua ei saanut enään sisälle nukkumaan, vaan nukuin ensimmäisen yöni omassa matkailuautossa. Mahtavaa, ihanaa!

21.10
Vielä meni päivä Tervossa asioiden hoidossa ja siivoamisessa. Tarkoitus oli kyllä jo olla paljon kauempana, mutta kun ei niin sitten ei. Vielä yksi yö siis Tervossa.

22.10
Aamusta pääsimme vihdoin jatkamaan matkaa. Koska aikaa ei ollut enään kuin yhdelle yölle niin päätimme mennä johonkin lähelle, jotta pääsisimme kokeilemaan hieman leirielämääkin. Pikaisesti Kuopioon hakemaan hieman purtavaa ja kannettavalle tietokoneelle TV viritin. Päätimme matkalla Kuopioon vielä, että menemme Varkauden Kuntorantaan yöksi.
Kuopiosta startatessamme oli vielä kaikki hienosti, mutta kun kiihdytin moottoritielle, niin auton takaosasta alkoi kuulua kauhea meteli. Dogo Argentinomme Obi ja Hera aloittivat oikein kunnon tappelun. Tiina ryntäsi perään irroittamaan tappelijoita toisistaan, mutta siihen ei aivan yhden naisen voimat riittäneet.
Auto moottoritien pientareelle ja itse avuksi. Paiskasin Heran aivan auton perälle ja Tiina piti itsensä Obin ja Heran välissä.
Kiiruhdin nopeasti takaisin ohjaamoon ja jatkoin matkaa lähimmälle levikkeelle moottoritien jälkeen. Siellä tarkastimme koirien vauriot. Hera: korvanlehti halki, mistä pulppusi verta. Obi: kaksi isoa hampaan reikää perseessä. Toinen aavistuksen palkeenkielellä. Lisäksi molemmilla muutama pienempi naarmu siellä täällä. Pikainen paikkaus ja matkan jatkaminen paikkaan missä olisi enemmän tilaa, vettä ja paljon paperipyyhkeitä.
Leppävirralla pysähdyimme huoltoasemalla, missä suoritimme auton peräosassa 1,5 tunnin vesipesun keittiökalusteille, sekä koirien paremman paikkauksen.
Käsittämätöntä kuinka paljon verta halenneesta korvanlehdestä tuleekin. Vielä kun koira kokoajan ravistelee loukkaantunutta päätään, niin auto oli kuin sinne olisi haulikolla ammuttu useampikin ihminen.
Onneksi kaikki veri roiskui kova pintaisiin kaapien oviin, niin se oli kohtuullisen helposti putsattavissa. Kylmä vesi oli ehdottomasti paras aine pesussa.
Vihdoin olimme valmiit jatkamaan matkaa Kuntorantaan.
Varkauden Kuntoranta on varsin onnistunut kokonaisuus. Hyvät paikat matkailuautoille. Samoin huoltotilat/suihkut siistit ja modernit. Saunan sai lämmittää itse jos halusi ja kylpylän palvelut aivan vieressä. Koirien kanssa oli hieno kävellä kanavan rantaa.
Nukkumaan käydessämme ei Hera sitten rauhoittunut millään. Ilmeisesti hieman taisteluvammat kolottivat. No onneksi tietsikkaan ostamamme TV viritin toimi hienosti, niin vietimme aikaa sen parissa odottaessamme särkylääkken vaikutusta Heralla.

23.10
Huonosti nukutun yön jälkeen aamulenkki ja aamupala. Heralla taitaa olla myös flunssa tulossa, kun nenä vuotaa kokoajan. Olisikohan ollut osa syynä yhteenottoon.
Noin klo. 13 suuntasimme Fentin keulan kohti kotia. Jyväskylässä pika burgerit autossa ja sitten loppu taipaleelle. Kotona klo. 17.15.
Vaikka ei reissu aivan nappiin mennyt, niin kyllä on pakko myöntää, ettei tämä matkailuautoilu mitään pöllömpää touhua ole.

Kotia kohti.

Viimeinen herätys Seljametsan kylässä. Aamutoimet ja koirien kunnon lenkitys. Loppujen tavaroiden pakkaamisen jälkeen pääsimme pakkaamaan ne autoon. Se olikin matkailuautoon todella helppoa verrattuna henkilöautoon.
Enään Hennalle uudet siteet sormiin ja matka kohti Tallinnaa voi alkaa.
10.30 Pääsimme haikeina matkaan. Varsinkin Pinja ei olisi millään halunnut vielä lähteä Suomeen. Koiratkin olivat sitä mieltä, että kyllä tällaisella autolla liikuttaessa voisi vielä ainakin viikon matkustaa.

Satamassa olimme hyvissä ajoin ennen laivan lähtöä. Ehdimme vielä käymään pikaisesti Sadamarketissa ja ulkoiluttamaan koirat.
Laivamatka meni jälleen ongelmitta ja Suomen puolella Obi sai morjestuksen tullimieheltä seistessään ohjaamossa, ajaessamme ulos satama-alueelta.
Enään pieni siirtymä satamasta kotiin. Eli Helsingistä tyttöjen vienti Lappeenrantaan ja samalla vauhdilla sieltä Jämsään.
Kokonaisuutenaan matkailuautolla oli aivan fantastinen liikkua reissussa. Etukäteen meitä peloteltiin Viron liikenteestä, se on röyhkeää, mutta rehellistä. Autoilijat laittavat vilkun päälle ja tulevat eteen, mutta samoin kun itse laitat vilkun päälle ja alat vaihtaa kaistaa niin yleensä tilaa siihen myös saat. Nopeusvalvonta on Virossa todella tiukkaa ja teiden kunto pääsääntöisesti kohtalaista. Uria on tiessä paljon, mutta isompia reikiä ei matkalle osunut.
Kyllä nyt jäi kauhea kipinä päästä oikein majoittumaan autossa!!!!!
Matkaa koko reissussa kertyi 1529km.

Viimeistä viedään.

Viimeinen kokonainen päivä Pärnussa tällä kertaa. Tiina meni iltapäivästä kampaajalle, kun me muut taas kiertelimme koiriemme kanssa pitkin keskustaa. Virossa on hieno liikkua Dogojen kanssa, kun suhtautuminen rotuun on paljon avoimempaa kuin Suomessa. Ihmiset pysähtyivät usein ihailemaan Obia ja Heraa. Uteliaimmat jopa alkoivat keskustella koiristamme.
Illalla menimme käymään reissun päätös illallisella Postipoiss ravintolassa.

Postipoiss ei pettänyt tälläkään kertaa. Ruoka oli erinomaista ja palvelu oli mietitty loppuun saakka, jotta asiakas viihtyisi ja nauttisi.
Illallisen jälkeen olikin aika palata Sonnitalulle ja aloittaa tavaroiden kasaan haalinta huomista lähtöä varten.

Jakaantuminen.

Tänään jakauduimme kahteen eri osastoon Hennan sormi vamman vuoksi. Minä, Pinja ja Mikko menimme jälleen Tervise Paradiseen läträilemään ja Tiina meni Hennan kanssa vapaata kampaajaa etsimään.
Henna saikin uuden lookin ja Tiinakin sai ajan huomiselle.

Sormet verillä.

Olimme aiemmin luvanneet lapsille shoppailu päivän Pärnussa. Päätimme sellaisen sitten pitää tänään. Auto parkkiin aivan keskustaan, mistä löytyi hyvin paikka isommallekin autolle.
Pysäköintimaksu systeemi on järjestetty hienosti Pärnussa. Ostat vain vaikka R-kioskilta kupongin tai useammankin jos pysäköit muinakin päivinä Pärnussa. Sitten vain raaputat, kuin ässäarpaa, oikean vuoden, kuukauden ja päivän. Lippu tuulilasille näkyvälle paikalle ja se on voimassa koko vuorokauden lähes kaikkialla Pärnun keskustassa.
Ihanien kahviloiden, mistä saatiin todella ihana gluteiiniton kakku

ja kauppojen kiertelyn jälkeen palasimme autolle. Tarkoituksena lähteä lenkittämään koirat Pärnun puistoalueelle. Heran ja Obin nähdessä meidät alkoi autossa hirveä hulina. Henna meni sisälle ottamaan koiria ulos ja samassa koirat kävivät toistensa kimppuun. Silloin kun Dogo Argentinot matsaavat, niin se ei ole lasten katseltavaa. Kaiken lisäksi Hennan sormet olivat tapahtuman keskipisteessä eli jommankumman koiran hampaissa. Verta vuoti niin runsaasti, että Tiina uskoi Hennalta katkenneen sormia. Pikainen sidonta, sormien lasku ja kohti Pärnun sairaalaa, mikä sijaitsee Via Baltican varressa Pärnun ohitustien varressa.
Sairaala oli todella siisti ja moderni.
Sairaalassa oltiin vain huolissaan koirien rokotuksista, eikä ihmisten rokotukset kiinnostaneet. Toisaalta rabies rokotus annetaan vain eläimille yleensä.
Niin ja loppujen lopuksi Hennakin selvisi pintanaarmuilla ja isoilla komeilla mustelmilla.

Kohti Tartoa.

Aamutoimien ja koirien lenkityksen jälkeen päätimme lähteä käymään Tartossa. Lähdimme ajamaan sinne Viljandin ja Vörtsjärven pohjoispuolen kautta ja palasimme Vörtsjärven eteläpuolelta Törvan kautta. Vörtsjärvi on kuuluisa jalallisista kaloistaan. Pidimme tauon järven pohjoispäässä olevalla levähdyspaikalla, missä on korkea monitasoinen näköalatorni.


Sieltä saa mahtavan käsityksen Vörtsjärven todellisesta koosta.


Itse Tarto on varsin viihtyisä kaupunki jokineen ja rakennuksineen. Siellä on uusia kauppakeskuksia ja paljon historiallisia rakennuksia, mutta ne on saatu hienosti sopimaan kaupunkikuvaan keskenään. Kaupungissa on yllättävän paljon korkeuseroja.


Pysäköinti on pääasiallisesti maksullista joen länsipuolella ja maksutonta itäpuolella. Kaupungissa on useita kauniita toreja, jotka varsinkin kesäaikaan pullistelevat torikauppiaista. Liikenne Tartossa on jopa selkeämpää kuin Pärnussa.
Päätimme, että tänne täytyy tulla uudestaan hieman pidemmäksi aikaa.
Matkaa Tartossa käyntiin tuli 315km ja polttoaineen hinta vaihteli 17 kroonin molemmin puolin.

Kylpylän tohinaa.

Tänään kävimme viettämässä päivän Pärun Tervise Paradise kylpylässä. Varsinkin villivirta oli koko joukon ykkös suosikki. Siellä kohelsimme sen minkä uikkarien persaus kesti. Jälleen kerran Pinja osoitti olevansa melkoinen hylje vedessä.

Rannikkoa etelään.

Aamulla herättyämme koirien lenkitystä, aamupala ja alueeseen tutustumista. Todettuamme sään epävakaiseksi ja erittäin tuuliseksi, päätimme lähteä ajelemaan rannikkoa Pärnusta etelään päin. Vöiste, Häädemeeste ja sieltä rantatielle. Rannassa pysähdyimme Kablissa, missä on näyttävän kokoinen linturysä, lintujen rengastamista varten.

Kyseisessä paikassa sijaitsee aivan merenrannassa Riiklik Looduskaitsekeskus.
Eli Kabli-Viljandi alueen lintuasema. Paikalla on rysän lisäksi korkea näkötorni, niitettyä merenrantaa ja rantahietikolle vievät leveät kulkurampit. Hieno paikka viettää pieni jaloittelu hetki.
Matka jatkui kohti Iklaa. Ennenkuin huomasimmekaan olimme ajaneet jo Ainazin puolelle, Latviaan. Ainoa rajasta kertova asia oli puskan peittämä betonimuurin pätkä missä luki Latvija.

Ainazissa pysähdyimme testaamaan Hesburgerin. Olihan kokemus!
Nuorimmainen mukanamme olevista on keliaakikko ja Hesessä ei puhuttu sitten sanaakaan edes englantia. Annoksia tuli aivan eri määrä kuin mitä tilattu oli. No syötiin mitä saatiin ja sitten seuraava pysähdys olikin paluumatkalla entisellä Viron ja Latvian raja-asemalla Via Balticalla, missä hörpittiin kahvit käikäleen kera.
Kokonaisuutenaan kielitaito ja keliakia tietämys ovat Latvian puolella vielä huomattavan paljon heikompaa kuin Virossa.
Koirat ovat nauttineet aivan satasella matkailuautoilusta. On tilaa käännellä kylkeä ajon aikana.

Saapuminen Pärnuun.

Laivamatka meni nopeasti, kun itse nukuin koirien kanssa hytissä, muiden kierrellessä laivalla. Vaikka laivan käytävät olivat ahtaat, niin oli todella helppoa kulkea kahden Dogo Argentinon kanssa. Aina oli tilaa, jopa niin ettei käytävällä edessä näkynyt ketään. Kaikilla oli tarvetta mennä sivukäytäville.
Laivan autokannella oli melko ahdasta, kun laiva oli täynnä rekkoja, mutta hienosti sinne joukkoon sopi. Kannattaa kuitenkin laitaa sellaiset vaatteet autokannelle päälle, millä ei ole pikku tahroista väliä. Autokannella rekkojen välit ovat paikoin alle metrin ja niiden kyljet eivät aina ole aivan puhtaimmasta päästä.
Laivalta päästyämme ajoimme ongelmitta läpi Tallinnan ja sitten tankkauksen jälkeen auto Via Balticalle ja kohti Pärnua.
Vuokraamamme talo sijaitsee noin 10km Pärnun etelä puolella, Seljametsan kylässä. Talo oli aivan maatalon pihapiirissä, missä oli myös hieno nurmialue lohilampineen.

Nimeltään talo oli Sonnitalu. Ihan oikeasti siis U on lopussa. Niin ja olohuoneen ikkunasta näkyi haikaran pesä.

Matkaan.

Tässä sitä nyt mennään kokeneena caravaanarina (3vrk) kohti Helsinkiä ja laivaa. No hiukan jännittää, kun ehdin ajaa autolla vain 130km ennen reissua ja laivaan en ole koskaan autoa ajanut, mutta tekemällä oppiin. Kaikki siis tässä vaiheessa hienosti ja ei tarvinnut edes lapsia väkisin herätellä.

Onnistui.

Tänään saimme sähköisesti väliaikaisen jäsenkortin Caravan yhdistyksestä ja autonpaperit valmistuivat klo. 15.00, joten ensimmäinen matkamme ihka oikeana caravaanarina pääsee käynnistymään ensi yönä klo. 4.00. Yes!!!!!

Nyt tuli kiire.

Olemme varanneet Virosta, Pärnun eteläpuolelta talon viikoksi. Tarkoitus oli lähteä farmariautolla 2 aikuista, 3 aikuisen kokoista lasta ja 2 melkein hevosen kokoista koiraa. Nyt kun hommattiin tuo matkailuauto, niin sillähän sitä sitten reissuun. Oli vain muutama hoidettava asia ennen sitä. Autolle greencard, Ecerölinelle soitto löytyisikö tilaa isommalle autolle, kun varaushan oli vain normi farkulle. Laivayhtiö järjesti tilat matkailuautolle, mutta vakuutusyhtiöllä tuli ongelmia, koska omistajanvaihdos paperit eivät olleet menneet vielä läpi autorekisterikeskukseen. Niin ja Ecerölineltä kerrottiin, että jos ehdimme liittyä caravaanariksi ja saamaan jäsenkortin niin alennus laivamatkasta olisi huomattava. Siis lisää soiteltavaa, mutta onneksi Tapiolan täti lupasi tehdä kaikkensa, että saadaan tarvittavat asiapaperit kuntoon ennen lähtöä.
Onneksi lähdemme vasta 11.10. joten aikaa on ruhtinaalliset 2vrk.

Matkailuautoilun alku.

Nyt se sitten tapahtui. Vuosien haaveilu omasta asuntovaunusta sai päätöksen, kun eteen ilmestyi loistavakuntoinen matkailuauto vanhus. Matkailuautosta en ollut koskaan edes uskaltanut haaveilla niiden korkean hinnan vuoksi.
Ostoa mietittiin kokonainen vuorokausi mihin sisältyy koeajot ja mahdollisimman paljon tutkimuksia netistä.