Kotia kohti.

Viimeinen herätys Seljametsan kylässä. Aamutoimet ja koirien kunnon lenkitys. Loppujen tavaroiden pakkaamisen jälkeen pääsimme pakkaamaan ne autoon. Se olikin matkailuautoon todella helppoa verrattuna henkilöautoon.
Enään Hennalle uudet siteet sormiin ja matka kohti Tallinnaa voi alkaa.
10.30 Pääsimme haikeina matkaan. Varsinkin Pinja ei olisi millään halunnut vielä lähteä Suomeen. Koiratkin olivat sitä mieltä, että kyllä tällaisella autolla liikuttaessa voisi vielä ainakin viikon matkustaa.

Satamassa olimme hyvissä ajoin ennen laivan lähtöä. Ehdimme vielä käymään pikaisesti Sadamarketissa ja ulkoiluttamaan koirat.
Laivamatka meni jälleen ongelmitta ja Suomen puolella Obi sai morjestuksen tullimieheltä seistessään ohjaamossa, ajaessamme ulos satama-alueelta.
Enään pieni siirtymä satamasta kotiin. Eli Helsingistä tyttöjen vienti Lappeenrantaan ja samalla vauhdilla sieltä Jämsään.
Kokonaisuutenaan matkailuautolla oli aivan fantastinen liikkua reissussa. Etukäteen meitä peloteltiin Viron liikenteestä, se on röyhkeää, mutta rehellistä. Autoilijat laittavat vilkun päälle ja tulevat eteen, mutta samoin kun itse laitat vilkun päälle ja alat vaihtaa kaistaa niin yleensä tilaa siihen myös saat. Nopeusvalvonta on Virossa todella tiukkaa ja teiden kunto pääsääntöisesti kohtalaista. Uria on tiessä paljon, mutta isompia reikiä ei matkalle osunut.
Kyllä nyt jäi kauhea kipinä päästä oikein majoittumaan autossa!!!!!
Matkaa koko reissussa kertyi 1529km.