Maisemia ja messuilua.

Onpahan ollut hektinen viikko. Obin vesijuoksun jälkeen, heti seuraavana päivänä kävimme Himoksessa kävelemässä koirien kanssa. Koirat olivatkin aivan intona, kun pääsivät molemmat samaan aikaan mukaan ulkoilemaan. Vaikka into pyrki pursuilemaan välillä hieman ylikin, niin hienosti kuitenkin lenkkeily sujui. Jopa niin hienosti, että kiitimme koiria käymällä grillamassa makkaraa länsi-himoksen rinteiden juurella olevalla laavulla.
Tällä kertaa pääsi Obikin ensimmäisen kerran 7 viikkoon irrallaan juoksemaan hetkeksi. Kyllä se siitä sitten nauttikin, kuten kuvasta näkyy.



Komeita olivat myös himoksen päällä olevat tykkypuut.





Sunnuntaina olin Vuorisjärventien varressa kuvaamassa koirien hakutreenejä. Hieman keli oli hankala, mistä johtuen tuli viikolle paljon kuvia käsiteltäväksi.
Maanantaina oli sitten vuorossa agility treenit Kana-areenalla. Olipa mukavat treenit, kun porukka näytti osaamistaan. Kyllä sitä on hienosti ryhmälle kertynytkin.
Sitten onkin viikko paukutettu töitä ja käsitelty valokuvia. Hakutreenien kuvia yritän saada pikapuolin blogiin esille.
Tänään käytiin Mikon kanssa tampereella TamArms 2010 messuilla Tamperetalolla. Sain sieltä hankittua varusteita kesän lomareissulle.
Huomiseksi sitten pitäisi taas keksiä koukeroita agility treeneihin.
Ai niin! En ole tainnut muistaa kertoa, että vanhempi tytöistäni, Henna on saanut Länderi Chocon kanssa osallistumisoikeuden tämän vuoden agilityn SM kisoihin. MM karsinnat olisivat vielä yhden 0-voiton päässä. Seuraavan kerran Henna jahtaa 0-voittoa kahden viikon päästä.

Viimeinen vesijuoksu tällä erää.

Nyt olisi sitten Obin tällä erää viimeinen vesijuoksumatolla käynti takana päin. Kerkelän Hannelen käsittelyssä Obi käveli ensin lämmittelyn ja sitten kolme kertaa noin 4min. hieman reippaammin. Tällä kertaa vettä oli altaassa huomattavasti enemmän kuin aiemmilla kerroilla.



Seuraavaksi siirryttiin venyttelyy, hierontaan ja hieman laserilla kireyksiä poistamaan. Onneksi niitä ei juurikaan enään ole ollut, joten sen suhteen Obi pääsi helpolla. Uudeksi kokemukseksi annoimme käsittelyn pöydän päällä. Hienosti hoito sujui pienen alku jäykistelyn jälkeen.



Obi on ainakin yrittänyt käyttäytyä kuin herrasmies Hannelen käsittelyssä. Päätellen innosta, millä olemme menneet Hannelen vastaanotolle Kirriin, niin Obi on tykännyt käsittelystä aivan valtavasti. Meillä on ollut onni saada kaksi erittäin pätevää fysioterapeuttia Obin kuntoutumisen tueksi. Siksi on tärkeää muistaa kiittää heitä, heidän antamasta hoidosta Obille. Joten SUURET KIITOKSET vielä kerran HANNELE KERKELÄ ja MARIKA RUOTTINEN !!!!!!!!!!!!!!!!!!
Leikkauksen suorittaneelle Lääkäri JUHA KALLIOLLE myös SUPER ISOT KIITOKSET! Toivottavasti tapaamme vielä useasti, mutta toisissa merkeissä. On ollut ilo oppia tuntemaan sinut ja saada käydä kanssasi erittäin rakentavia keskusteluja.

Tänään kävimme Himoksella katsastamassa talvisia maisemia. Obikin pääsi hieman kahlailemaan vapaana lumihankeen. Voi sitä riemua! Kyllä jannua onkin sitten koko illan nukuttanut.



Tästä pikkuhiljaa etenemme kohti oikeaa treenaamista. Vielä olisi viitisen viikkoa jäljellä liikuntaan ja rasitukseen totuttamista. Leikkaus oli siis 18.12.09. Sen jälkeen Obin paino on heilehdellut plus miinus 200g eikä havaittavaa lihasmassan menetystä ole tapahtunut, joten kuntoutuminen on pääasiassa jarruttelua ja tehojen säännöstelyä. Obi on tällä hetkellä noin 67cm korkea ja painaa 51,5kg. Vieläkään en jaksa olla ihmettelemättä toipumisen nopeutta, kun ottaa huomioon leikkauksen vaativuuden.

TTA kuvat 6vko leikkauksesta.

Kävimme keskiviikkona Obin kanssa Tampereella Eläinystäväsi Lääkärillä, Juha Kallion luona, TTA leikkauksen jälkeisen 6vko tarkastuksessa. Obi nukutettiin jälleen kerran ja polvesta otettiin röntgen kuvat. Juha oli tyytyväinen Obin kuntoutumiseen ja varsinkin lihaskunnon ja massan säilymiseen.

Kuuden viikon kuvat olivat täydelliset paranemisen osalta. Nyt saimme luvan aloittaa Obin totuttamisen normaaliin lenkkeilyyn seuraavan neljän viikon kuluessa vaiheittain. Kun leikkauksesta on kulunut kolme kuukautta, luutuminen on riittävää ja voimme aloittaa normaalin treenaamisen. Koko projekti leikkauksesta kuntoutumiseen kestää siis onnistuessaan reilun 3kk ja onnistumisprosentit ovat olleet tähän mennessä erinomaisia.

Mannantain agilityilyt.

En sitten päässyt eilen autoa huollattamaan, kun onkin hieman isompi remppa kyseessä. Tai todennäköisesti vaihdettava osa maksaa vain hieman reilun satasen, mutta pelkkään purkamiseen täytyy varata aikaa 3-5 tuntia. Täytyy torstaina viedä auto uudestaan huoltoon. Keskiviikkona olisi vielä käytävä Tampereella Eläinystäväsi Lääkärillä morjestamassa lääkäri Juha Kalliota , Obin kanssa. Kyseessä on Obin viimeinen tarkastuskäynti TTA leikkauksen jäljiltä eli 6vko tarkastus. Vaan jos eläinlääkärillä käydä täytyy, niin en ole vielä parempaa paikkaa kokenut kuin Eläinystäväsi Lääkäri on!!!
Illalla oli sitten agility treenien pitämistä Kana-areenalla Länkipohjassa. Oli taas kerran mukavat treenit, vaikka osa koirista kävikin ylikierroksilla. Tästä johtuen pieniä yhteenottojakin valitettavasti pääsi syntymään. Onneksi kyseessä oli enemmänkin pullistelua, kuin agressiiviutta.
On ollut vuosien saatossa erikoista huomata, että usein erittäin energiset/menestyvät koirat ovat olleet ongelmallisia muiden hallittavaksi kuin itse pääohjaajan. Johtuukohan tämä enemmän koirasta vai ohjaajasta? On helppo sanoa, että koira on tarkasti ohjattava tai koiralla on voimakas luonne geeneissä! Toisaalta minun mielestä tilanne on kuitenkin usein enemmänkin ohjaajan/kouluttajan aikaansaamaa. Perustelen tätä sillä, että ohjaaja tekee koiran kanssa kovasti työtä, jolloin heidän välinen suhde muodostuu erittäin tiiviiksi. Jos sinulla on voimakas luonteinen koira ja haluat menestyä sen kanssa, niin joudut usein koulutuksen aikana ottamaan koiran tiukasti hallintaan. Näin koiraan syntyy voimakas auktoriteettinen side ja hallinta suhde. Toisaalta jos sinulla on erittäin arka koira, niin saamalla sen syttymään johonkin lajiin, pystyt kehittämään aivan ainutlaatuisen siteen koiran ja itsesi välille. Arka koira vapautuu, kun pääseen
tekemään sitä tuttua turvallista harrastusta. Myös tällöin koiran suhde ohjaajaan muodostuu erittäin vahvaksi. Voimakastahtoisesta koirasta poiketen nyt ei toiminta perustukkaan niin voimakkaasti auktoriteettiin, vaan siihen turvalliseen, hauskaan tekemiseen. Molemmissa tapauksissa kuitenkin kouluttaja tarjoaa yleensä sen perheen mustavalkoisimman elämän koiralle. Eli kun käsketään, niin asiat tehdään. Niitä ei jätetä ehkä vaiheeseen.
Nyt palataan siihen hallittavuuteen ja toisia koiria kohtaan käyttäytymiseen.
Molemman tyypin koirat saattavat olla erittäin agressiivisiä toisia koiria kohtaan kilpailu/harjoitus paikalla. Nyt vain täytyy tarkasti huomioida onko kyseessä koiran halu ottaa koko tila omaan hallintaan vai halu estää muiden koirien pääsy pilaamaan koiran ja ohjaajan välistä "hauskaa hetkeä" harrastuksen parissa.
Usein juuri tällaiseen harrastukseen liittyvä oman ohjaajan suojelu ilmenee vain harjoituspaikalla, mutta ei aina. Joskus arka koira kiintyy harrastuksen kautta niin voimakkaasti ohjaajaan, että alkaa suojella häntä joka paikassa. Toisaalta voimakkaan auktoriteetin omaavaa ohjaajaa ei koiran tarvitse suojella niin voimakkaasti.
Eilisessä tapauksessa en oikein ole varma kummasta vaihtoehdosta oikein on kyse.
Koska: Kyseessä on nuori koira. En tiedä koiran käyttäytymistä tarpeeksi kyseisen nuoren ohjaajan kanssa normaali elämässä. Kyseessä on myös nuori ohjaaja, jolla ei ole koiraan riittävää auktoriteettia.
Kallistuisin kuitenkin enemmän miellyttävän asian suojelemisen kannalle. Koira ei lähde tappelemaan, vaan ennemminkin käy tökkäämässä muita koiria. Se ei kokoajan räyhää toisille, vaan yleensä vain silloin, kun on nuoren ohjaajan hallinnassa. Perheen isännän ohjauksessa ei kyseenalaisteta käskyjä, mutta ei ole tarvettakaan, koska silloin mennään puhtaasti auktoriteetin puolelle ja iso osa auktoriteetista on luottamista annettuihin käskyihin.
Mutta, mutta........... täytyy seurata tilannetta, jos vaikka keksisi jotain apua asiaan, sillä kyseessä on aivan fantastinen pari agilityyn!!!
Muuten treeneissä oli taas yrittämisen halua. Nopeasti oppivat nopeat koirat alkavat leikkimään kontakteilla ja minä hieman varoittelinkin ohjaajia tulevaisuuden ongelmista. Koira on helpompi opettaa hyppäämään kontaktin yli, kuin ottamaan kontakti varmasti. Ei ole mieltä ylentävää saada kisa radalta kolmen sekunnin pohja-aika ja olla tuloksissa 23. kahdella kontakti virheellä. Perustana lajissa on puhdas suoritus ja vauhdin nostaminen sitä mukaa kuin estevarmuus kasvaa.
Hyvin kuitenkin kaikki menivät eilen treeniradat!!!!