Tavoite blogilleni

Pitkän suunnittelun, vastusteluni ja saamattomuuteni vuoksi aloitan blogailuni vasta nyt. Tarkoituksenani on kirjoitella ajatuksiani, kokemuksiani ja näkemyksiäni eri asioista. Muunmuassa matkailuautolla matkailusta, koirista, valokuvauksesta ja varsinkin hyvistä ja erikoisista ruuista, sekä ruokapaikoista.
Ruokaan liittyvissä asioissa apunani toimii avopuolisoni Tiina, joka on ammatiltaan keittiömestari ja työskennellyt useita vuosia Suomen rajojen ulkopuolella eri maissa ja erilaisissa keittiöissä.
Koirapuolella uskoisin kirjoittelun keskittyvän Dogo Argentiinoihin ja agilityyn. Muita rotuja ja harrastusmuotoja väheksymättä. Agility siksi vahvana, että minulla on lajista yli 20 vuoden kokemus niin kipailijana, kuin kouluttajanakin. Nykyisin toimin pääasiallisesti vain kouluttajana.
Valokuvaus on aina ollut minua kiehtova harrastus, mutta kauheasta kikkailusta en ole kiinnostunut. Ennemminkin kaikenlainen tilanne kuvaus kiehtoo minua.
Koska kyseessä on ensimmäinen julkinen blogini, niin kommentit ja kehittämis ideat vastaanotetaan mieluusti.

tiistai 2. helmikuuta 2010

Mannantain agilityilyt.

En sitten päässyt eilen autoa huollattamaan, kun onkin hieman isompi remppa kyseessä. Tai todennäköisesti vaihdettava osa maksaa vain hieman reilun satasen, mutta pelkkään purkamiseen täytyy varata aikaa 3-5 tuntia. Täytyy torstaina viedä auto uudestaan huoltoon. Keskiviikkona olisi vielä käytävä Tampereella Eläinystäväsi Lääkärillä morjestamassa lääkäri Juha Kalliota , Obin kanssa. Kyseessä on Obin viimeinen tarkastuskäynti TTA leikkauksen jäljiltä eli 6vko tarkastus. Vaan jos eläinlääkärillä käydä täytyy, niin en ole vielä parempaa paikkaa kokenut kuin Eläinystäväsi Lääkäri on!!!
Illalla oli sitten agility treenien pitämistä Kana-areenalla Länkipohjassa. Oli taas kerran mukavat treenit, vaikka osa koirista kävikin ylikierroksilla. Tästä johtuen pieniä yhteenottojakin valitettavasti pääsi syntymään. Onneksi kyseessä oli enemmänkin pullistelua, kuin agressiiviutta.
On ollut vuosien saatossa erikoista huomata, että usein erittäin energiset/menestyvät koirat ovat olleet ongelmallisia muiden hallittavaksi kuin itse pääohjaajan. Johtuukohan tämä enemmän koirasta vai ohjaajasta? On helppo sanoa, että koira on tarkasti ohjattava tai koiralla on voimakas luonne geeneissä! Toisaalta minun mielestä tilanne on kuitenkin usein enemmänkin ohjaajan/kouluttajan aikaansaamaa. Perustelen tätä sillä, että ohjaaja tekee koiran kanssa kovasti työtä, jolloin heidän välinen suhde muodostuu erittäin tiiviiksi. Jos sinulla on voimakas luonteinen koira ja haluat menestyä sen kanssa, niin joudut usein koulutuksen aikana ottamaan koiran tiukasti hallintaan. Näin koiraan syntyy voimakas auktoriteettinen side ja hallinta suhde. Toisaalta jos sinulla on erittäin arka koira, niin saamalla sen syttymään johonkin lajiin, pystyt kehittämään aivan ainutlaatuisen siteen koiran ja itsesi välille. Arka koira vapautuu, kun pääseen
tekemään sitä tuttua turvallista harrastusta. Myös tällöin koiran suhde ohjaajaan muodostuu erittäin vahvaksi. Voimakastahtoisesta koirasta poiketen nyt ei toiminta perustukkaan niin voimakkaasti auktoriteettiin, vaan siihen turvalliseen, hauskaan tekemiseen. Molemmissa tapauksissa kuitenkin kouluttaja tarjoaa yleensä sen perheen mustavalkoisimman elämän koiralle. Eli kun käsketään, niin asiat tehdään. Niitä ei jätetä ehkä vaiheeseen.
Nyt palataan siihen hallittavuuteen ja toisia koiria kohtaan käyttäytymiseen.
Molemman tyypin koirat saattavat olla erittäin agressiivisiä toisia koiria kohtaan kilpailu/harjoitus paikalla. Nyt vain täytyy tarkasti huomioida onko kyseessä koiran halu ottaa koko tila omaan hallintaan vai halu estää muiden koirien pääsy pilaamaan koiran ja ohjaajan välistä "hauskaa hetkeä" harrastuksen parissa.
Usein juuri tällaiseen harrastukseen liittyvä oman ohjaajan suojelu ilmenee vain harjoituspaikalla, mutta ei aina. Joskus arka koira kiintyy harrastuksen kautta niin voimakkaasti ohjaajaan, että alkaa suojella häntä joka paikassa. Toisaalta voimakkaan auktoriteetin omaavaa ohjaajaa ei koiran tarvitse suojella niin voimakkaasti.
Eilisessä tapauksessa en oikein ole varma kummasta vaihtoehdosta oikein on kyse.
Koska: Kyseessä on nuori koira. En tiedä koiran käyttäytymistä tarpeeksi kyseisen nuoren ohjaajan kanssa normaali elämässä. Kyseessä on myös nuori ohjaaja, jolla ei ole koiraan riittävää auktoriteettia.
Kallistuisin kuitenkin enemmän miellyttävän asian suojelemisen kannalle. Koira ei lähde tappelemaan, vaan ennemminkin käy tökkäämässä muita koiria. Se ei kokoajan räyhää toisille, vaan yleensä vain silloin, kun on nuoren ohjaajan hallinnassa. Perheen isännän ohjauksessa ei kyseenalaisteta käskyjä, mutta ei ole tarvettakaan, koska silloin mennään puhtaasti auktoriteetin puolelle ja iso osa auktoriteetista on luottamista annettuihin käskyihin.
Mutta, mutta........... täytyy seurata tilannetta, jos vaikka keksisi jotain apua asiaan, sillä kyseessä on aivan fantastinen pari agilityyn!!!
Muuten treeneissä oli taas yrittämisen halua. Nopeasti oppivat nopeat koirat alkavat leikkimään kontakteilla ja minä hieman varoittelinkin ohjaajia tulevaisuuden ongelmista. Koira on helpompi opettaa hyppäämään kontaktin yli, kuin ottamaan kontakti varmasti. Ei ole mieltä ylentävää saada kisa radalta kolmen sekunnin pohja-aika ja olla tuloksissa 23. kahdella kontakti virheellä. Perustana lajissa on puhdas suoritus ja vauhdin nostaminen sitä mukaa kuin estevarmuus kasvaa.
Hyvin kuitenkin kaikki menivät eilen treeniradat!!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti