Tavoite blogilleni

Pitkän suunnittelun, vastusteluni ja saamattomuuteni vuoksi aloitan blogailuni vasta nyt. Tarkoituksenani on kirjoitella ajatuksiani, kokemuksiani ja näkemyksiäni eri asioista. Muunmuassa matkailuautolla matkailusta, koirista, valokuvauksesta ja varsinkin hyvistä ja erikoisista ruuista, sekä ruokapaikoista.
Ruokaan liittyvissä asioissa apunani toimii avopuolisoni Tiina, joka on ammatiltaan keittiömestari ja työskennellyt useita vuosia Suomen rajojen ulkopuolella eri maissa ja erilaisissa keittiöissä.
Koirapuolella uskoisin kirjoittelun keskittyvän Dogo Argentiinoihin ja agilityyn. Muita rotuja ja harrastusmuotoja väheksymättä. Agility siksi vahvana, että minulla on lajista yli 20 vuoden kokemus niin kipailijana, kuin kouluttajanakin. Nykyisin toimin pääasiallisesti vain kouluttajana.
Valokuvaus on aina ollut minua kiehtova harrastus, mutta kauheasta kikkailusta en ole kiinnostunut. Ennemminkin kaikenlainen tilanne kuvaus kiehtoo minua.
Koska kyseessä on ensimmäinen julkinen blogini, niin kommentit ja kehittämis ideat vastaanotetaan mieluusti.

tiistai 15. marraskuuta 2011

New York - Islanti

Osa 2.

16.10.2011
Aamu alkoi bagel -aamiaisella, minkä Tiina kipaisi hakemassa kulma puodista.
Aamiaisen jälkeen teimme suunnitelman päivän ohjelman suhteen. Battery Parkiin mars!
Ensiksi kävely jo tutuksi tulleelle 77street metroasemalle. Hieman jaloissa tuntui eilinen 12h teputtaminen, mutta eiköhän ne siitä ala vertymään kunhan hieman on jälleen kävelty. Siitä ne paranee mistä ovat tulleet kipeäksikin.
Metrossa Tiina ehdotti, että jäisimmekin pois Wall Streetillä ja kävelisimme sen kautta Battery Parkiin. Sehän meille Mikon kanssa sopi erinomaisesti.
Metrosta noustessamme ja Wall Streetille kääntyessämme, meitä kohtasi valtaisa mellakka-aita viidakko.

Aitaviidakkoa Wall Streetillä.

Ainoastaan seinien viereen oli jätetty kapea kävelyväylä. Järjestelyt johtuivat New Yorkista alkunsa saaneesta Occupied Wall Street mielenosoituksesta. Eli mielenosoittajat vastustivat rahan valtaa. Läheiseen puistoon telttoineen leiriytynyt perusjoukko päivysti paikalla ympäri vuorokauden mutta työssäkäyvät mielenosoittajat kävivät ilmaisemassa mieltään aamuisin ennen töihin menoa ja iltaisin töistä palatessa. Viikonloppuisin liikkeellä oli enemmän mieltään osoittavia, heitä oli useita tuhansia, mukana myös paljon julkkiksia. Meitäkin pyydettiin metrossa ja kaduilla mukaan ja poikaa pyydettiin tapaamaan mielenosoituksen puuhamies, toiveena että liike saataisiin levittäytymään myös Suomeen mutta viikko on liian lyhyt aika moiseen aktiivisuuteen, joten päätimme jättää mielenosoitukset väliin.
Sinne vain aitaviidakkoon muiden turistien joukkoon. Uskomattoman kapea katu olisi ilman mellakka-aitojakin. Samoin New Yorkin pörssin pääovi oli todella huomaamaton.

Pörssin pääovi.


Pörssin julkisivu ilman sisäänkäyntiä.

Julkisivulla kun on suuria marmoripilareita, mutta ei minkäänlaista sisäänkäyntiä. Paikkaa valvovat poliisit olivat varustautuneet siihen malliin, ettei heidän kanssaan viitsinyt ruveta pelleilemään.

Neliveto poliisit.

Wall Streetin läpi käveltyämme saavuimme Manhattanin Brooklynin puoleiselle East Riverin rannalle. Maisemat olivat komeat. Vastarannalla Brooklynin kaupungin silhuetti, vasemmalla kuuluisa Brooklyn Bridge, oikealla heikosti näkyi Staten Island, yläpuolella pikatie ja vieressämme tien alla koirapuisto.

Brooklyn Bridge ja Brooklynin silhuetti.


Koirapuisto alla sillan. Vihreästä tötsästä kun painoi, niin vieressä olevaassa altaassa alkoi suihkut ruiskia vettä mistä milloinkin ja koirat jahtasivat suihkuja innoissaan.


Husky vesileikeissä koirapuistossa.

Lähdimme kävelemään rannassa kulkevaa kävelytietä kohti Battery Parkia. Matkalla ohitimme helikopterilaiturin, mistä suoritettiin yleisölennätyksiä Manhattanin ympäristöön.

Helikopterilaituri.


Governor's Island terminaali.

Sitten ohitimme Governor's Island -terminaalin, mistä kesäaikaan lähtee laivoja läheisille auringonottosaarille. Nyt tämä terminaali oli laitettu jo talvipakettiin.
Heti sen vieressä oli kuitenkin meitä kiinnostava Whitehall Terminal Manhattan, mistä liikennöi Staten Island Ferry -alukset. Niiltä näkee mahtavasti koko Manhattanin eteläkärjen, läheiset pikku saaret ja Vapaudenpatsaan. Ne käyvät Staten Islandilla kääntymässä ja ovat ilmaisia.

Terminaalista kahvit mukaan ja laivaan.

Menomatkamme laiva.

Laivan irrotessa laiturista alkoi pikkuhiljaa näkymään mykistävät maisemat. Ensin New Jerseyn korkeat liikerakennukset ja Hudson River ja sitten paljastui koko komeudessaan Manhattanin etelä kärki. Samalla alkoi myös Vapaudenpatsas näkymään.

New Jersey.


Manhattan.


Samassa kuvassa kaksi USAn ylpeyden aihetta. Vapaudenpatsas ja Merivartioston helikopteri.

Pahaksi onneksi laivan ikkunat olivat melko sumeat ja likaiset. Yritimme löytää ulkokantta, mutta laivassa ei sellaista ollut, kuin etu- ja takaosan maihinnousu kannet ja ne olivat jo tiukasti täyttyneet matkustajista.
Vihdoin pääsimme tunkeutumaan laivan takakannelle ja sovimme seisovamme siellä paluumatkankin. Noin kymmenen minuuttia seisottuamme olimme jo lähellä Staten Islandin laituria tuli kuulutus, että tämä laiva jää huoltotauolle, mutta jos on oikein nopea juoksija voi ehtiä välittömästi takaisin lähtemään laivaan. No voi per...le!
Juostessamme toista laivaa kohti, laitettiin siellä jo sisäänkäynnin ovia kiinni. Onneksi meitä oli satakunta innokasta kyytiin haluavaa, niin meidät odotettiin laivaan.
Nyt kuitenkin harmitti menetetty kansipaikka sen verran, että päätin mahtua etukannelle. Joko sovinnolla tai sitten periaattella, että kyllä sinne tilaa tulee, kun alkaa eteenpäin puskemaan.
Saimme kuin saimmekin itsemme ahdettua kannelle ja vielä melko lähelle etureunaa. Nyt olisi mahdollista ihailla niin Vapaudenpatsasta kuin Manhattanin shiluettia ilman häiritseviä tahroja lasissa.
Vastaan tuli toinen kyseisen linjan laivoista ja siellä taisi olla arvovieraita kyydissä, koska molemmin puolin alusta kulki pienet merivartioston veneet ja niissä oli keulan konekiväärit miehitetty tiukkailmeisin henkilöin.

Merivartiosto saattaa.

Olo oli outo. Kaikkea nyt näkyvää on oppinut näkemään lukuisissa elokuvissa. Nyt kuitenkin se kaikki oli silmien edessä livenä.

Menneisyys kohtaa nykyajan. Entisajan siirtolaiset saapumassa nykyajan New Jerseyhin.


Kaksi korkeaa rakennusta missä nosturit katolla, ovat uudet rakenteilla olevat WTC-tornit.

Takaisin Manhattanin laituriin osuimme kahden pompun kautta. Onneksi ohjainseinät oli tehty mahdollisimman elastisiksi niin tärähdys ei ollut kovin kova. Kannella siis pysyttiin loppuun saakka.

Tällä laivalla palasimme Manhattanille.

Laivasta poistuttuamme meitä kohtasi huikea tummien miesten esittämä show. Miehet tanssivat, hyppivät, vitsailivat ja ottivat yleisöä mukaan esitykseen. Aivan mahtavaa, huippua!

Yksi pää, yhdet kädet, mutta kahdet jalat.


Hieman vauhtia kevyt ponnistus.


Siitä vain helposti voltilla yli neljän ihmisen.

Esityksen jälkeen nappasimme taxin ja suuntasimme ohi WTC -tornien muistomerkin, suoraan High Linelle, sen eteläpäähän. WTC -museo olisi kiinnostanut kovasti, mutta sinne oli noin parin kuukauden jonot. Näkyi WTC:n Putous muistomerkilläkin ihmisiä riittävän.

Taustalla oleva hotelli sijaitsee High Linen päällä ja sen eteläpäässä. Se on rakennettu 2000- luvulla tarkoituksella vanhan näköiseksi.


High Line.

High Line on vanhalta eläinten teurastamo- ja paloittelualueelta lähtevä ulkoiluväylä. Se on tehty vanhalle rautatielle, joka on kulkenut katutasojen yläpuolella olevalla sillalla. Eläimet on aluksi tuotu laivoilla viereiseen satamaan. Rautatietä pitkin on sitten junilla kuljetettu valmiiksi käsiteltyjä lihoja muualle USA:n sisäosiin. Itse teurastamorakennukset on muutettu ateljeiksi, ravintoloiksi ja muotiliikkeiksi.

Sinne tänne on jätetty ratakiskoa näkyville.


High Line.


Kyllä kaupunkinäkymäkin osaa olla komeaa.

Nyt tämä rautatie on muutettu kauniiksi viihtyisäksi viheralueeksi, jossa voi nauttia kaupunki -näkymistä, kahvista ja pikku purtavista, sekä komeasta aurinkoisesta päivästä. Me saimme nauttia juuri noista kaikista. Kun lämmintä parikymmentä astetta ja hipsteri -kahvilassa kylmät oluet edessä, niin mikäs siinä oli katsella ohi kulkevien ihmisten kirjoa.

High Linen hipsteri -kahvila.


Eräät toiset ovat tuijotelleet hieman liiankin pitkään ohi kulkijoita.


High Linen pohjoispää.

Päästyämme High Linen toiseen päähän otimme jälleen taxin ja suuntasimme 72 Streetille etsimään kunnon kahvipaikkaa. Taxikuskimme taisi olla sukua jollekin rallikuskille ja ajo oli sen mukaista. Vauhtia parhaimmillaan ruuhkassa lähes sata, koko ajan kaistoja vaihdellen ja samalla syöden lounastaan lautaselta. No olimmepa ainakin hieman nopeammin perillä.
Nyt sitten kahville odottamaan jalkojen tärinän loppumista kyydin jäljiltä. Tosin hieman saattoi jo painaa päivän kävelykin jaloissa. Olimmehan olleet jalkojen päällä tänäänkin jo yli 7h ja vielä pitäisi jaksaa kävellä asunnolle läpi Central Parkin noin 3-4km.
Tiina ja Mikko katsastivat tuleville päiville valmiiksi shoppailuliikkeitä. Minä taas ihmettelin paikallisten tapaa estää pyörävarkaudet.

Ymmärrän vielä nuo kolme ketju/vaijerilukkoa, mutta on pitänyt nuo renkaatkin noin tyhjäksi laskea.

Juuri ennen Central Parkiin saapumista saavuimme paikalle mihin sopii hyvin kummelien sanonta. Jos olis ehtinyt niin olisi ehtinyt, mutta ei ehtinyt ja siihen se sitten kuoli! Jaa kuka? No John Lennon!

Vielä käy päivittäin kymmeniä ihmisiä kuvauttamassa itsensä Lennonin ampumapaikalla Dakota-talon sisäänkäynnin edessä.

Olimme hänen entisen Dakota-kotitalon sisäänkäynnin edessä. Aivan tarkkoja jos ollaan niin ei hän siihen kotitalon eteen kuollut vaan verenhukkaan Roosveltin sairaalassa.
John Lennonia ampui Mark Chapman, joka oli oleskellut talon läheisyydessä jo kaksi viikkoa. Lennonin palatessa studiolta ampui Chapman häneen viisi luotia, jotka osuivat Lennonin käteen ja selkään aiheuttaen suuren verenvuodon. Ironista asiassa oli se, että Mark Chapman oli John Lennonin suuri fani ja pyysi häneltä nimikirjoituksen viisi tuntia ennen ampumistaan, Lennonin lähtiessä studiolle.

John Lennonin muistomerkki Central Parkin Strawberry Fieldilla. Kokonainen alue on nimetty kuuluisan Beatles-laulun mukaan John Lennonin muistolle.

Saapuessamme Central Parkiin oli ensimmäisenä vastassa polkupyöräriksat. Niitä kuljeskeli pitkin puistoa kymmeniä tai jopa satoja tarjoten kyytiä väsyneille matkaajille. Meitä ei onneksi väsymys vaivannut, joten jatkoimme kävelyä ja puiston vihreyden ihmettelyä.
Matkallemme osui myös keskikokoinen järvi mihin sai vuokrata soutuveneitä.

Soutelijoita Central Parkissa.

Oli hauskaa katsella, kun ortodoksijuutalaiset viettivät sukkah-juhlaa ja olivat soutelemassa useiden veneiden voimin. Miesten pitkät hiuskiehkurat vain välkkyivät laskevassa auringossa heidän ohimoillaan.

Puistossa istui myös kaksi vanhaa miestä kaukoputkineen ja tarjosivat mahdollisuutta katsoa niillä Amerikanvarpushaukkoja läheisten rakennusten kätköistä.


Miesten vieressään oli iso allas, johon sai vuokrata radio-ohjattavia purjeveneitä.

Ilta alkoi olla jo pitkällä, joten oli aika jatkaa suunnistamista kotikadulle ja sitä pitkin asunnolle. Meille kun oli tulossa vielä vieraitakin illalla piipahtamaan. Tiinan 18 vuoden takainen tuttava oli tulossa tarkistamaan minkälaisen pojan Tiina oli kasvattanut. Tiina kun muutti New Yorkista takaisin Suomeen juuri ennen Mikon syntymää.
Asunnon lähestyessä tuli mieleen, ettemme olleet syöneet juuri mitää koko päivänä ja jotain tarjottavaa vieraalle pitäisi kehitellä. Siispä minä ja Tiina kaupan kautta, Mikko pizzan hakuun. Tämän päivän liikkeellä ololle tuli pituutta lähes kymmenen tuntia ja nyt se alkoi tuntumaan jäsenissä oikein kunnolla. Jalat huusivat jokaisella meistä lepoa!

Jaa, että mikä se Battery Park oli? No mistä minä sen voisin tietää, kun en ole koskaan siellä käynytkään. Sehän oli vain suunnitelma tälle päivälle. Aina ei suunnitelmat toteudu meidän perheessä. Onneksi kuitenkin jotain pientä edes ehdittiin nähdä tänäänkin!

torstai 10. marraskuuta 2011

New York - Islanti

Osa 1.

"New York, New York........."Kuten eräässä tunnetussa laulussa sanotaan. Paikka josta olin kuullut uskomattoman paljon tarinoita, paikka joka täytti televisiomme 2000-luvun alussa, WTC iskun ja sitä seuranneen sekasorron johdosta. Paikka missä on ehkä kuuluisin suurkaupungin sisälle sijoittuva puisto.

Central Park.

Paikka jonka suurin osa mieltää Manhattanin alueeksi, mutta itse asiassa Manhattan on vain pieni osa New Yorkia.

Sinne siis oli tarjoutunut mahdollisuus päästä Tiinan ja Mikon kanssa. Mikon hyvät ylioppilaspaperit siivittivät meidät hienoon matkaan.

14.10.2011 Aamusta aikaisin starttasimme auton kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Sieltä olisi tarkoitus lentää ensin Islantiin, Keflavikiin missä nopea koneen vaihto New Yorkiin lentävään koneeseen. Lentopetroolilla täytetyn termospullon, jota myös lentokoneeksi kutsutaan, kyljessä luki Icelandair.
Saavuimme lentokentälle hyvissä ajoin, joten ehdimme tavaroiden koneeseen kirjaamisen jälkeen vielä rauhassa ruokailemaan. Kone oli lähes täynnä, mutta harvinaisen hyvin ihmiset saivat tavaransa hyllyille sopimaan.
Keflavikin kentällä sitten huomasimme koneemme olevan hieman myöhässä, joten eikun tossua toisen eteen ja hipihipi seuraavaan koneeseen. Hyvin ehdimme, mutta odotella ei tarvinnut!
Islannista New Yorkiin lentävä kone oli istuinmukavuudeltaan huomattavasti tilavampi ja miellyttävämpi, kuin ensimmäinen koneemme ja hyvä näin, sillä istumista piisasi vielä yli kuuden tunnin edestä.
Sää suosi ja oli ainutlaatuisen kaunista katsella koneen ikkunasta Grönlantin jylhiä,lumipeitteisiä vuoristoja, joita aurinko valaisi.
Vihdoin kuitenkin rupesi New Yorkin valot näkymään ja alkoi laskeutuminen JFKn kentälle. Se olikin sitten kuoppaisin kyyti missä olen ikinä lentokoneessa ollut. Henkilökuntakin kävi jo hyvissä ajoin istumaan ja hieman ennen kentälle pääsyä jouduin itsekin kiristämään turvavyötäni, että pysyisin penkissä. Kone vaappui ja liukui lähes poikittain kiitorataan nähden. Juuri ennen maahan osumista alkoi kapteeni kiihdyttämään konetta rajusti, jolloin se oikeni ja tuli pehmesti kentän pintaan. Tekijä mies tuon koneen kapteeni!

Koneesta poistuminen oli sujuvaa, kunnes saavuimme maahantuloviranomaisten tarkastuspisteiden luo. Siitä alkoi noin puolentoistatunnin jonottaminen, sitten passien ja papereiden tarkastusta, valokuvaus ja sormenjäljet jokaiselta. Siitä selvittyämme olikin kassien haku hihnalta ja ulos kävely. Siis nimen omaan ulos kävely. Ei tullivirkailijoita meidän kassit kiinnostaneet, ovi vain auki ja olimme New Yorkissa! Jeah!

JFKn. kenttä sijaitsee noin 30-40km majapaikastamme, joka sijaitsi Manhattanin itäosassa. Keli oli sateen jäljiltä kostea ja taxi huurtui kovasti, koska lähes kaikissa taxeissa pidettiin puhaltimet pois päältä. Saattoi asiaan vaikuttaa maisemien aiheuttama huokailukin.
Vihdoin kuitenkin olimme googlen street view -kartasta tutulla kadulla. Taxikuski näytti meille vielä oikean rappukäytävän ulko-oven. Muutenkin taxikyyti sujui mahtavasti. Lentoasemalla oli taxiin ohjaaja, joka ilmoitti Manhattanille kyydin hinnaksi 45$ + tippi ja tietulli. Tietullia ei ollut, joten olisimme päässeet noin 50$lla. Taxikuski kuitenkin yllätti avuliaisuudellaan, joten sai hieman suuremman tipin.

INFO: New Yorkin kaupunki on sopinut taxiyrittäjien kanssa kiinteän hinnan JFK:n kentältä Manhattanille. Sopimus ei päde paluu suuntaan ja koskee vain virallisia taxeja.

Majapaikaksi olimme vuokranneet Apto Karila -nimisen kaksion yksityiseltä suomalaiselta omistajalta. Se sijaitsee 77. streetillä, 2. ja 3. avenuen välissä.
Huoneistossa on iso makuuhuone, olohuone/ruokailuhuone yhdistelmä, missä sohva josta sai parivuoteen, tv, keittiö/eteinen, täydellinen astiasto ja internet. Hienoa oli myös se, että huoneisto sijaitsi sisäpihan puolella, joten se oli melko hiljainenkin. Huoneisto oli myös erittäin siisti ja sijaitsi neljännessä kerroksessa.

Makuuhuone.


Olo/ruokailuhuone.


Keittiö.


Huoneisto ulko-ovelta päin.
Kassit pikaisesti kämppään ja etsimään lähintä ruokakauppaa, joka on vielä auki näin puolen yön lähestyessä. Kauppoja, pizzerioita, ravintoloita, bagel- ja aamiaispaikkoja oli useita ihan huoneiston ympärillä. Aamiaiskamat kaupasta, iltapalaksi slicet pizzeriasta ja rentoutumaan matkan rasituksesta.

15.10. Aamulla heräsimme luotevasti aikaisin aikaerosta johtuen. Omalta kohdaltani reissussa oli suuri puutos. En edes muista koska olisin viimeksi lähtenyt lomareissuun ilman kameraa. No olihan minulla kännykkäkamera, mutta kunnon kamera puuttui. Siihen piti saada pikaisesti muutos ja illalla olisi vielä ehdittävä NHL -peliin Long Islandin Hempsteadiin, Nassau Colosseumiin.
Onneksi lähin metroasema on parin korttelin päässä, niin sinne aamupalan jälkeen pikaisesti lipun ostoon.
(Kuvat aukeavat suuremmiksi klikkaamalla hiirellä kuvan päällä)

Tässä Tiina ja Mikko "koti" ovellamme.

Ostimme viikon metroliput samantein, niin ei tarvitse aina jonotella lippuautomaatilla. Viikon lippu maksoi noin 15$ ja sillä sai rajoittamattomasti ajella kaikilla metroilla ja julkisen liikenteen busseilla kellon ympäri.
Metrolla kohti Downtownia ja kyydistä pois Grand Centralilla. Siitä kävellen pieni pyrähdys ja olimme perillä 42st.Photo-nimisessä liikkeessä. Se ei kylläkään sijaitse 42streetillä, vaan nimi on hieman hämäävä. Muutamassa minuutissa kamera asiat olivat kunnossa.
Kävellessä oli aikaa tutustua Manhattaniin päivänvalossa.

Näkymää läheltä Grand Centralia.

Talot korkeita ja niin erilaisia keskenään, liikenne runsasta, mutta yllättävän hiljaista ääneltään. Asiaan tarkemmin perehtyessäni huomasin autoista ison osan olevan hybridejä. Niin taxeissa, kuin poliisiautoissakin.
Tiina aloitti heti tuliaisten oston Mikon kanssa, joten minulla oli aikaa seurata katuvilinää. Bongasin jopa ensimmäisen paloauton.

Manhattanin paloautoista on tullut WTC iskujen jälkeen suosittuja kuvauskohteita.

Pian pääsimme jatkamaan matkaa ja koska meillä ei ollut sille aamulle enää tarkkaa suunnitelmaa, niin päätimme pistäytyä TimeSquarella. Välillä kahvia koneeseen ja töppöstä toisen eteen. TimeSquare on paikka missä voisin kuvitella seisovani keskellä aukiota, levittää käteni ja aloittaa pyörimisen kiihtyvällä vauhdilla. Joka puolella neonvaloja, mainostauluja, valotauluja, pyöriviä uutistekstejä, komeita korkeita rakennuksia ja hirveä määrä autoja sekä ihmisiä.


TimeSquare


TimeSquare


TimeSquare


Mikko Shoppailee

Mikko löysi vielä muutaman tuliaisen ja sitten suuntasimme takaisin Grad Central -asemalle selvittämään yhteyksiä Nassau Colosseumille Hempsteadiin. Jäähalli on vajaan 50km päässä asunnoltamme ja kuitenkin yhä New Yorkissa. Matka suuntaansa kestäisi reilut puolitoista tuntia, riippuen miten metrojen ja junien ajoitus osuu kohdalleen. Melko yksinkertaiselta kuulosti. Ensin kolmella metrolla, sitten kahdella junalla vaihto Jamaicalla ja loppu matka taxilla. Heh!
Olimme tassutelleet jo lähes viisi tuntia joten oli aika käydä asunnolla varustautumassa illan kiekkopeliin.

Liput on, rahaa on, eikun erkat lapaan ja kohti jäähallia!
Metromatkat PennStationille meni sujuvasti. Sieltä meno-paluu liput ja oikean junan metsästykseen. Systeemi asemalla oli melko fiksu. Matkustajat odottivat asemahallissa oikean laiturin oven edessä ja kun juna oli paikalla laskettiin meidät asemalaiturille ja junaan. Näin oli sujuvaa mennä oikeaan junaan kun ei ollut ylimääräisiä tukkona laitureilla.
Jamaicalla oli junan vaihto helppoa, kun seuraava juna oli heti laiturin toisella puolella. Junassa myös kuulimme olevan useita ruotsalaisia peliin matkalla. Radan päätepiste oli juuri tuo Hempsteadin asema. Asemarakennuksen takana oli iso linja-autoasema ja ympärillä muutama kuppila, kauppa ja yksi ravintola. No, oli siellä muutama latino ja tummaihoinen paikallinenkin, mutta meitä valkoihoisia ei näkynyt junasta tulleita lukuunottamatta.

Taxin saanti oli sielläkin helppoa. Käsi pystyyn, päämäärän ilmoitus ja kyytiin. Kunhan ensin aiemmin jo kyydissä ollut vanhempi tummaihoinen rouva oli kavunnut käsilaukkuineen takapenkiltä etupenkille. Taxi lähti pujottelemaan pieniä pihakatuja pitkin päätyen jonkun asuntolan takapihalle roskalaatikoiden läheisyyteen. Vanhempi rouva nousi etupenkiltä ja kuski myös ilmoittaen meille, että pieni hetki hän auttaa rouvan tavarat asuntolaan sisälle, sitten jatketaan. Silloin oivalsimme, että kyseessä oli vanhusten asuntola, missä rouva asui.
Pian matka jatkui ja kuski ilmoitti vievänsä meidät hieman halvemmalla, koska oli kotiinsa menossa samalle suunnalle. Saimmekin noin 30% alennusta paluu kyytiin verrattuna.
Siinä se nyt sitten oli Nassau Colosseum ja kohta alkaisi paikallisottelu New York Islanders - New York Rangers.

Hallin ympärillä oli aivan valtavan kokoinen parkkialue. Siellä täällä näkyi autojen ympärillä ihmisiä syömässä, juomassa tai grillailemassa. Olihan ottelun alkuun vielä vajaat pari tuntia aikaa. Me sensijaan kävimme ostamassa parit fani lippikset ennen ovien aukeamista itse stadionille.
Vihdoin pääsimme sisälle katsomoalueelle.


Osa reilut 17000 katsojaa vetävästä katsomosta.

Pikaisesti selvitimme istumapaikkamme sijainnin ja sitten syömään. Tarjolla oli vaikka minkälaista purtavaa ja juotavaa. Päädyimme isoihin pitaleivän tyyppisiin sämpylöihin jotka täytettiin ylikypsällä lihalla, missä oli mausteista kastiketta seassa. Kyytipojaksi päivän ensimmäinen olut.


Hyvää oli!


Alkulämmittelyä.
Meteli ottelussa oli aivan toista luokkaa, kuin suomen jääkiekko peleissä. Varsinkin Rangers fanit saivat ääntä itsestään irti ja heidän keskellä meidän paikkamme olivat. Väliajalla oli kaikenlaista kilpailua ja isänmaallisuuden kohotukseen kuuluvaa ohjelmaa. Välillä tunteet kuumenivat katsomossa, milloin naisista, milloin autoista, mutta itse ottelusta emme nähneet riideltävän.
New York Islanders voitti ottelun lopulta ja Tavares teki kauden ensimmäisensä hattutempun.

Poistuminen Nassau Colosseumilta onnistui todella sujuvasti. Kävelimme vain parkkipaikan poikki sisääntuloväylälle ja siitä lennosta taxi. Sillä rautatieasemalle Hempsteadiin. Saimme junasta hyvin istumapaikan vaikka kävimme vielä juoman ostossa ennen junaan nousua.
Jälleen Jamaicalla junan vaihto millä päästiin PennStationille.
Kello lähenteli jälleen puoltayötä ja nälkä vaivasi. Iso osa ruokapaikoista oli jo kiinni, mutta onneksi oli KFC auki. Sieltä ämpärillinen kanaa mukaan ja sooloilemaan viimeiset kolme metroa 77street asemalle, mikä oli meidän "koti" asema.


Lähin metroasemamme.

Täytyy oikein ihmetellä miten rauhallista ja siistiä on Manhattanin metroissa noin yö aikaankin.


Metroasema.

Asemilla näkyi useita jakkupukuisia naisia yksinään metrolla matkustamassa. Ei ollut meteliä, eikä epämiellyttävää tönimistä tai ahdistelua. Ihmiset antoivat ystävällisesti tilaa asemilla poistuville ja poistuvat pyysivät kohteliaasti myöskin tilaa ja kiittivät kun tilaa annettiin.
Asunnolla olimme hieman puolen yön jälkeen ja kyllä kana maistui hyvälle, mutta vielä paremmalle tuntui kenkien jalasta pois saaminen ja kuuma suihku. Olimmehan olleet tänään noin 12 tuntia liikenteessä.
Päivästä täytyy sanoa, että vaikka jäähallille yhteydet kuulostivat monimutkaisilta, niin todella hyvin kaikki aikataulutukset ja kyydit pelasivat. Voimme suositella toisillekin.
Nyt nukkumaan ja jatkoa osassa 2.