"New York, New York........."Kuten eräässä tunnetussa laulussa sanotaan. Paikka josta olin kuullut uskomattoman paljon tarinoita, paikka joka täytti televisiomme 2000-luvun alussa, WTC iskun ja sitä seuranneen sekasorron johdosta. Paikka missä on ehkä kuuluisin suurkaupungin sisälle sijoittuva puisto.
Central Park.
Paikka jonka suurin osa mieltää Manhattanin alueeksi, mutta itse asiassa Manhattan on vain pieni osa New Yorkia.
Sinne siis oli tarjoutunut mahdollisuus päästä Tiinan ja Mikon kanssa. Mikon hyvät ylioppilaspaperit siivittivät meidät hienoon matkaan.
14.10.2011 Aamusta aikaisin starttasimme auton kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Sieltä olisi tarkoitus lentää ensin Islantiin, Keflavikiin missä nopea koneen vaihto New Yorkiin lentävään koneeseen. Lentopetroolilla täytetyn termospullon, jota myös lentokoneeksi kutsutaan, kyljessä luki Icelandair.
Saavuimme lentokentälle hyvissä ajoin, joten ehdimme tavaroiden koneeseen kirjaamisen jälkeen vielä rauhassa ruokailemaan. Kone oli lähes täynnä, mutta harvinaisen hyvin ihmiset saivat tavaransa hyllyille sopimaan.
Keflavikin kentällä sitten huomasimme koneemme olevan hieman myöhässä, joten eikun tossua toisen eteen ja hipihipi seuraavaan koneeseen. Hyvin ehdimme, mutta odotella ei tarvinnut!
Islannista New Yorkiin lentävä kone oli istuinmukavuudeltaan huomattavasti tilavampi ja miellyttävämpi, kuin ensimmäinen koneemme ja hyvä näin, sillä istumista piisasi vielä yli kuuden tunnin edestä.
Sää suosi ja oli ainutlaatuisen kaunista katsella koneen ikkunasta Grönlantin jylhiä,lumipeitteisiä vuoristoja, joita aurinko valaisi.
Vihdoin kuitenkin rupesi New Yorkin valot näkymään ja alkoi laskeutuminen JFKn kentälle. Se olikin sitten kuoppaisin kyyti missä olen ikinä lentokoneessa ollut. Henkilökuntakin kävi jo hyvissä ajoin istumaan ja hieman ennen kentälle pääsyä jouduin itsekin kiristämään turvavyötäni, että pysyisin penkissä. Kone vaappui ja liukui lähes poikittain kiitorataan nähden. Juuri ennen maahan osumista alkoi kapteeni kiihdyttämään konetta rajusti, jolloin se oikeni ja tuli pehmesti kentän pintaan. Tekijä mies tuon koneen kapteeni!
Koneesta poistuminen oli sujuvaa, kunnes saavuimme maahantuloviranomaisten tarkastuspisteiden luo. Siitä alkoi noin puolentoistatunnin jonottaminen, sitten passien ja papereiden tarkastusta, valokuvaus ja sormenjäljet jokaiselta. Siitä selvittyämme olikin kassien haku hihnalta ja ulos kävely. Siis nimen omaan ulos kävely. Ei tullivirkailijoita meidän kassit kiinnostaneet, ovi vain auki ja olimme New Yorkissa! Jeah!
JFKn. kenttä sijaitsee noin 30-40km majapaikastamme, joka sijaitsi Manhattanin itäosassa. Keli oli sateen jäljiltä kostea ja taxi huurtui kovasti, koska lähes kaikissa taxeissa pidettiin puhaltimet pois päältä. Saattoi asiaan vaikuttaa maisemien aiheuttama huokailukin.
Vihdoin kuitenkin olimme googlen street view -kartasta tutulla kadulla. Taxikuski näytti meille vielä oikean rappukäytävän ulko-oven. Muutenkin taxikyyti sujui mahtavasti. Lentoasemalla oli taxiin ohjaaja, joka ilmoitti Manhattanille kyydin hinnaksi 45$ + tippi ja tietulli. Tietullia ei ollut, joten olisimme päässeet noin 50$lla. Taxikuski kuitenkin yllätti avuliaisuudellaan, joten sai hieman suuremman tipin.
INFO: New Yorkin kaupunki on sopinut taxiyrittäjien kanssa kiinteän hinnan JFK:n kentältä Manhattanille. Sopimus ei päde paluu suuntaan ja koskee vain virallisia taxeja.
Majapaikaksi olimme vuokranneet Apto Karila -nimisen kaksion yksityiseltä suomalaiselta omistajalta. Se sijaitsee 77. streetillä, 2. ja 3. avenuen välissä.
Huoneistossa on iso makuuhuone, olohuone/ruokailuhuone yhdistelmä, missä sohva josta sai parivuoteen, tv, keittiö/eteinen, täydellinen astiasto ja internet. Hienoa oli myös se, että huoneisto sijaitsi sisäpihan puolella, joten se oli melko hiljainenkin. Huoneisto oli myös erittäin siisti ja sijaitsi neljännessä kerroksessa.
Makuuhuone.
Olo/ruokailuhuone.
Keittiö.
Huoneisto ulko-ovelta päin.
Kassit pikaisesti kämppään ja etsimään lähintä ruokakauppaa, joka on vielä auki näin puolen yön lähestyessä. Kauppoja, pizzerioita, ravintoloita, bagel- ja aamiaispaikkoja oli useita ihan huoneiston ympärillä. Aamiaiskamat kaupasta, iltapalaksi slicet pizzeriasta ja rentoutumaan matkan rasituksesta.
15.10. Aamulla heräsimme luotevasti aikaisin aikaerosta johtuen. Omalta kohdaltani reissussa oli suuri puutos. En edes muista koska olisin viimeksi lähtenyt lomareissuun ilman kameraa. No olihan minulla kännykkäkamera, mutta kunnon kamera puuttui. Siihen piti saada pikaisesti muutos ja illalla olisi vielä ehdittävä NHL -peliin Long Islandin Hempsteadiin, Nassau Colosseumiin.
Onneksi lähin metroasema on parin korttelin päässä, niin sinne aamupalan jälkeen pikaisesti lipun ostoon.
(Kuvat aukeavat suuremmiksi klikkaamalla hiirellä kuvan päällä)
Tässä Tiina ja Mikko "koti" ovellamme.
Ostimme viikon metroliput samantein, niin ei tarvitse aina jonotella lippuautomaatilla. Viikon lippu maksoi noin 15$ ja sillä sai rajoittamattomasti ajella kaikilla metroilla ja julkisen liikenteen busseilla kellon ympäri.
Metrolla kohti Downtownia ja kyydistä pois Grand Centralilla. Siitä kävellen pieni pyrähdys ja olimme perillä 42st.Photo-nimisessä liikkeessä. Se ei kylläkään sijaitse 42streetillä, vaan nimi on hieman hämäävä. Muutamassa minuutissa kamera asiat olivat kunnossa.
Kävellessä oli aikaa tutustua Manhattaniin päivänvalossa.
Näkymää läheltä Grand Centralia.
Talot korkeita ja niin erilaisia keskenään, liikenne runsasta, mutta yllättävän hiljaista ääneltään. Asiaan tarkemmin perehtyessäni huomasin autoista ison osan olevan hybridejä. Niin taxeissa, kuin poliisiautoissakin.
Tiina aloitti heti tuliaisten oston Mikon kanssa, joten minulla oli aikaa seurata katuvilinää. Bongasin jopa ensimmäisen paloauton.
Manhattanin paloautoista on tullut WTC iskujen jälkeen suosittuja kuvauskohteita.
Pian pääsimme jatkamaan matkaa ja koska meillä ei ollut sille aamulle enää tarkkaa suunnitelmaa, niin päätimme pistäytyä TimeSquarella. Välillä kahvia koneeseen ja töppöstä toisen eteen. TimeSquare on paikka missä voisin kuvitella seisovani keskellä aukiota, levittää käteni ja aloittaa pyörimisen kiihtyvällä vauhdilla. Joka puolella neonvaloja, mainostauluja, valotauluja, pyöriviä uutistekstejä, komeita korkeita rakennuksia ja hirveä määrä autoja sekä ihmisiä.
TimeSquare
TimeSquare
TimeSquare
Mikko Shoppailee
Mikko löysi vielä muutaman tuliaisen ja sitten suuntasimme takaisin Grad Central -asemalle selvittämään yhteyksiä Nassau Colosseumille Hempsteadiin. Jäähalli on vajaan 50km päässä asunnoltamme ja kuitenkin yhä New Yorkissa. Matka suuntaansa kestäisi reilut puolitoista tuntia, riippuen miten metrojen ja junien ajoitus osuu kohdalleen. Melko yksinkertaiselta kuulosti. Ensin kolmella metrolla, sitten kahdella junalla vaihto Jamaicalla ja loppu matka taxilla. Heh!
Olimme tassutelleet jo lähes viisi tuntia joten oli aika käydä asunnolla varustautumassa illan kiekkopeliin.
Liput on, rahaa on, eikun erkat lapaan ja kohti jäähallia!
Metromatkat PennStationille meni sujuvasti. Sieltä meno-paluu liput ja oikean junan metsästykseen. Systeemi asemalla oli melko fiksu. Matkustajat odottivat asemahallissa oikean laiturin oven edessä ja kun juna oli paikalla laskettiin meidät asemalaiturille ja junaan. Näin oli sujuvaa mennä oikeaan junaan kun ei ollut ylimääräisiä tukkona laitureilla.
Jamaicalla oli junan vaihto helppoa, kun seuraava juna oli heti laiturin toisella puolella. Junassa myös kuulimme olevan useita ruotsalaisia peliin matkalla. Radan päätepiste oli juuri tuo Hempsteadin asema. Asemarakennuksen takana oli iso linja-autoasema ja ympärillä muutama kuppila, kauppa ja yksi ravintola. No, oli siellä muutama latino ja tummaihoinen paikallinenkin, mutta meitä valkoihoisia ei näkynyt junasta tulleita lukuunottamatta.
Taxin saanti oli sielläkin helppoa. Käsi pystyyn, päämäärän ilmoitus ja kyytiin. Kunhan ensin aiemmin jo kyydissä ollut vanhempi tummaihoinen rouva oli kavunnut käsilaukkuineen takapenkiltä etupenkille. Taxi lähti pujottelemaan pieniä pihakatuja pitkin päätyen jonkun asuntolan takapihalle roskalaatikoiden läheisyyteen. Vanhempi rouva nousi etupenkiltä ja kuski myös ilmoittaen meille, että pieni hetki hän auttaa rouvan tavarat asuntolaan sisälle, sitten jatketaan. Silloin oivalsimme, että kyseessä oli vanhusten asuntola, missä rouva asui.
Pian matka jatkui ja kuski ilmoitti vievänsä meidät hieman halvemmalla, koska oli kotiinsa menossa samalle suunnalle. Saimmekin noin 30% alennusta paluu kyytiin verrattuna.
Siinä se nyt sitten oli Nassau Colosseum ja kohta alkaisi paikallisottelu New York Islanders - New York Rangers.
Hallin ympärillä oli aivan valtavan kokoinen parkkialue. Siellä täällä näkyi autojen ympärillä ihmisiä syömässä, juomassa tai grillailemassa. Olihan ottelun alkuun vielä vajaat pari tuntia aikaa. Me sensijaan kävimme ostamassa parit fani lippikset ennen ovien aukeamista itse stadionille.
Vihdoin pääsimme sisälle katsomoalueelle.
Osa reilut 17000 katsojaa vetävästä katsomosta.
Pikaisesti selvitimme istumapaikkamme sijainnin ja sitten syömään. Tarjolla oli vaikka minkälaista purtavaa ja juotavaa. Päädyimme isoihin pitaleivän tyyppisiin sämpylöihin jotka täytettiin ylikypsällä lihalla, missä oli mausteista kastiketta seassa. Kyytipojaksi päivän ensimmäinen olut.
Hyvää oli!
Alkulämmittelyä.
Meteli ottelussa oli aivan toista luokkaa, kuin suomen jääkiekko peleissä. Varsinkin Rangers fanit saivat ääntä itsestään irti ja heidän keskellä meidän paikkamme olivat. Väliajalla oli kaikenlaista kilpailua ja isänmaallisuuden kohotukseen kuuluvaa ohjelmaa. Välillä tunteet kuumenivat katsomossa, milloin naisista, milloin autoista, mutta itse ottelusta emme nähneet riideltävän.
New York Islanders voitti ottelun lopulta ja Tavares teki kauden ensimmäisensä hattutempun.
Poistuminen Nassau Colosseumilta onnistui todella sujuvasti. Kävelimme vain parkkipaikan poikki sisääntuloväylälle ja siitä lennosta taxi. Sillä rautatieasemalle Hempsteadiin. Saimme junasta hyvin istumapaikan vaikka kävimme vielä juoman ostossa ennen junaan nousua.
Jälleen Jamaicalla junan vaihto millä päästiin PennStationille.
Kello lähenteli jälleen puoltayötä ja nälkä vaivasi. Iso osa ruokapaikoista oli jo kiinni, mutta onneksi oli KFC auki. Sieltä ämpärillinen kanaa mukaan ja sooloilemaan viimeiset kolme metroa 77street asemalle, mikä oli meidän "koti" asema.
Lähin metroasemamme.
Täytyy oikein ihmetellä miten rauhallista ja siistiä on Manhattanin metroissa noin yö aikaankin.
Metroasema.
Asemilla näkyi useita jakkupukuisia naisia yksinään metrolla matkustamassa. Ei ollut meteliä, eikä epämiellyttävää tönimistä tai ahdistelua. Ihmiset antoivat ystävällisesti tilaa asemilla poistuville ja poistuvat pyysivät kohteliaasti myöskin tilaa ja kiittivät kun tilaa annettiin.
Asunnolla olimme hieman puolen yön jälkeen ja kyllä kana maistui hyvälle, mutta vielä paremmalle tuntui kenkien jalasta pois saaminen ja kuuma suihku. Olimmehan olleet tänään noin 12 tuntia liikenteessä.
Päivästä täytyy sanoa, että vaikka jäähallille yhteydet kuulostivat monimutkaisilta, niin todella hyvin kaikki aikataulutukset ja kyydit pelasivat. Voimme suositella toisillekin.
Nyt nukkumaan ja jatkoa osassa 2.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti