Tigidakselta tulleita koiria.

Tässä muutama kuva viime lauantailta. Kaikki koirat ovat tulleet Koivusaaren Juuson Tigidas kennelin kautta, mutta yksi ei kuulu samaan kenneliin. Arvatkaapa mikä koirista poikkeaa joukosta?




Ensimäisenä on 2,5v Dogo Argentiino jannu Obi. Ei aivan ole pystynyt lihasmassaansa säilyttämään ristisidevamman ja sitä seuranneen TTA leikkauksen jäljiltä. Kyllä se vain 7vkon ontuminen ja vähäinen liikunta vie lihaksistoa pienempään suuntaan, vaikka kuinka sitä yrittää estää jumpaamalla koiraa. Lepo on kuitenkin toipumisessa tärkeintä! No ehdimme kuitenkin saamaan Obin FI MVAksi juuri ennen tapaturmaa.
Ylemmässä kuvassa näkyy oikean jalan sisäsivulla leikkausarpi vajaan 4vko leikkauksesta.


Seuraavana on meidän Dogo Argentiino mamma Hera. Yli 7v. pikkutyttö, jolla tänään jälleen aivan hirveä hormoonimyrsky. Ei ole auttanut kohdunpoisto eikä lääkeet. Tänään kokeillaan Galastoppia, olisiko siitä yhtään apua. Muuten aivan ihana koira, mutta ne hormoonit!!!!




Sitten olisi vieraileva tähtemme reilu 3kk Espanjanvesikoira Stella. Tässä on vanhemman tyttöni uusi tulevaisuuden agilitytykki. Vapiskaa kolmosluokkalaiset, tämän koiran ADHD energialla mennään parin vuoden päästä vaikka takaperin teidän ohi. Saattaa hieman tuon energian oikeaan suuntaan kohdistaminen tuottaa työtä, mutta jos Henna onnistuu koulutuksessa, niin se palkitsee varmasti ruhtinaallisesti.

Niin kysymys kuului kuka ei kuulu joukkoon?
Sehän on tietysti Hera tyttönen. Se ei ole Tigidaksen koiria vaan kennel Marchesin, Italiasta.
Stella ja Obi ovat paljasjalkaisia Tigidaksia!

Agilityryhmäni analysoituna

Onpa ollut hankalaa saada alulle analyysi agility ryhmäni edistymisestä ja nykytilasta. Tarkoituksella halusin siitä julkisen, että jokainen näkee mitä mieltä olen kenestäkin ja voi silloin tehdä oman päätelmänsä analyysistäni. Julkinen myös siitä syystä, että ajattelen mitä kirjoitan, enkä kirjoita mitä ajattelen. Otan mielelläni vastaan palautetta analyysistä ryhmän jäseniltä. Voitte myös oikaista asioita, jos olen mielestänne aivan väärässä jonkin asian suhteen. Enhän minä ole mikään psykologi vaan paperimies sieltä pehmeimmästä päästä. Onko kommenteistanne sitten mitään hyötyä ---- tuskin! Koska pyrin ajatukseni ja mielipiteeni kertomaan ominani, niin ei olisi järin äijämäistä, jos en seisoisi niiden takana. Toisaalta kyllä tosi äijä ottaa huomioon toistenkin ajatukset.

Painotan vielä, että kenenkään ei tule loukkaantua sanoistani. Pyrin olemaan rehellinen kommenteissani, näin on jokaisen helpompi miettiä miten pystyisi parantamaan sitä osa-aluetta, missä minun mielestä eniten puutteita. Toisaalta voihan olla, että joku ei edes halua parantaa tai näkee ristiriidan analyysissäni. Nämä ovat sitten henkilön omia asioita ja näistä voidaan keskustella sitten tarkemmin kyseisen henkilön kanssa.

Koko analyysi on saanut alkunsa ryhmästä itsestään ja ainakin osa on ollut valmis lukemaan sen täältä blogistani. Sen enempää selittelemättä itse analyyseihin!

Hensku & Frankie

Pisimpään koulutuksessani ollut pari. Kisaavat kakkosluokassa. Parilla pääsääntöisesti aina hauskaa treeneissä. Vanha herra saanut vauhtia ikääntymisen myötä. Kilpailut jääneet valitettavasti liian vähäisiksi. Henskun kannattaisi harkita Frankielle kaverin hankkimista pikaisesti. Henskun ohjaaminen on sulavaa, mutta välillä unohtuu mitä hän ohjaa. Ohjauksessa huima harppaus eteenpäin viimeisen 1,5v aikana. Parantaa voisi äänensävyjen ja äänenvoimakkuuden vaihtelua ohjaukseen, sekä keskittymistä missä koira milloinkin kulkee.

Henskulle myös erityiskiitos agility porukan yhdyshenkilönä toimimisesta. Näitä joo joo ihmisiä on yhdistyksessä liikaa, mutta pienimmätkin asiat hoitavia, kaikkien kanssa toimeen tulevia vähän. Hensku on yksi niistä harvoista! Kiitos Hensku!

Ilona & Nita

Pari ollut vajaan kaksi vuotta valmennuksessani. Nita oli alussa erittäin varautunut, jopa arkakin. Alussa tuntui, että Ilona oli ajoittain itsekin epäuskoinen Nitan vauhdin paranemiseen. Nykyisellään Nita spurttailee maksimi vauhdilla lähes joka treeneissä, mutta ei kuitenkaan joka radalla. Tästä seuraa ongelmia ohjaukseen, koska välillä koiraa pitää kannustaa kovasti ja sitten yhtäkkiä ollaankin jo itse pari estettä jäljessä koiraa. Suunta kuitenkin ehdottoman oikea ja koirassa havaittavissa valtava muutos käyttäytymisessä avoimempaan suuntaan ainakin agility treeneissä. Ilona tarvitsee itsekin rohkeutta ohjaukseen. Voimakkaampaa äänenkäyttöä, rohkeampaa ohjausta ja itse suorituksesta nauttimista. Ei radalla tarvitse häpeillä omia, eikä koiran tekemisiä. Odotan hetkeä jolloin pääsen työstämään Ilonan toista koiraa. Hienosti teillä menee agilityssä ja iso plussa siitä, että olet pitänyt koulun harrastusten edellä!

Annika & Vili

Tämäkin pari ollut vajaat pari vuotta koulutettavanani. Molemmat todella nuoria, mutta ikää ei useinkaan huomaa heidän suorituksessaan. Tällä hetkellä Vilillä on suuri johtajuuden tarve, mitä se purkaa ajoittain treeneissä vääriin asioihin. Se näkyy ajoittain myös radalla koiran omina ratkaisuina. Tässä tullaan parin suurimpaan ongelmaa eli Annikan äänen käyttöön. Radan suosiessa edestä ohjaamista, pystyy Annika ohjaamaan Vilin lähes 100% virheettömästi. Kun sitten joutuu ohjaamaan takaa, lähettämään koiraa tai tekemään kauko-ohjausta tarvittaisiin ääntä, kun vartalo-ohjaus ei näy. Sitä ei vain silloin kuulu tarpeeksi ja ongelma korostuu vielä Vilin egoilun johdosta. Parannusta toki äänen käytössä on tapahtunut, mutta ei riittävästi! Annika saisi Vilinkin paremmin otteeseensa, jos välillä käyttäisi selkeitä tehostavia teräviä käskyjä. Vilikin ymmärtäisi olevansa käskyn alla koko rata suorituksen ajan, eikä vain lähdössä. Viima kesänä näytti Annikalla olevan myös ajoittain hieman koordinaatio hukassa. (Olisiko ollut pituuskasvua tai muuta nuoren tytön kehittymistä. Nämä yleensä hieman sotkevat koordinaatiota.)

Vili vaikuttaa todella potentiaaliselta agilityyn, mutta vaatii Annikalta tiukkaa otetta radalla ja myös kotona. Minulle jäänyt vaikutelma, että kotonakin Vilillä on yksi selkeä johtaja, jota on toteltava. Muut perheenjäsenet se ajoittain kyseenalaistaa johtajuudessa.

Pari on parhaimmillaan jo nyt kolmosluokan koirakko, mutta suoritusvarmuus vaihtelee vielä niin, että noin 70% suorituksista on riittävän varmoja. Toisaalta ykkösluokastahan aloitetaan ja siellä nykyisellä nopeudella kisataan vain voitosta ja kakkosluokkaan noususta. KISOIHIN!!

Suvi & Vilma

Samoin vajaat pari vuotta ringissä mukana. Mahtava pari, kun vain vauhti ja ohjaus kohtaavat. Vilma kuuntelee ihanteellisesti käskyjä ja reagoi niihin salamana. Kääntyy tiukkaankin kurviin ja saavuttaa maksimi vauhdin nopeasti. MUTTA!!!!! Tästä muodostuu usein parin ongelmat. Jos koira etenee puhtaasti, alkaa Suvi nopeuttaa ohjaustaan ja jossain vaiheessa korttitalo kaatuu liikaan vauhtiin. Vilma on ryhmän nopein koira, mutta riittäkö sinun vauhtisi Suvi sen maksimivauhtiseen ohjaukseen? Ei tällä hetkellä vielä. Sinun on opeteltava ohjaamaan Vilmaa sillä vauhdilla mihin sinä itse pystyt. Siihen sitten lisätään koiran omia itsenäisiä este suorituksia, lähettämisiä ja kauko-ohjausta, jotta säästettäisiin sinun juoksemista. Näin saadaan Vilmasta se maksimi irti.

Nopeus riittää parilla luokaan kuin luokkaan kilpailemaan voitosta. Varmuus parantunut huimasti ja vain yliyrittäminen pilaa hyvät suoritukset. Onneksi kilpaileminen aloitetaan ykkösluokasta, niin saavat vielä hetken kolmosessa rauhassa odotella teidän sinne nousua. Hieman lisää uskoa omaan tekemiseen ja varmuus on siinä! KISOIHIN!!!!!

Satu & Sanni

Jaaha mistähän aloittaisi. Vajaat kaksi vuotta komennuksessani. Yksi ryhmän varmimpia paria. Pari mille ei mikään rata ole ongelma. Pystyvät helposti muuttamaan nopeasta ohjauksesta hitaaseen syheröön ilman ongelmia. Ongelmana vain on se pää. Ei radan alkupää eikä loppupää, vaan se pää mikä kulkee ohjaajan mukana sieltä alusta sinne loppuun!!! Usko Satu itseesi, tekemiseesi ja nauti siitä mitä teet radalla. Virheitä tulee kaikille, mutta teille uskomattoman vähän. Parhaat radat teet, kun sinut on kunnolla ärsytetty. Silloin kun et usko tekemiseesi, niin myös Sanni näyttää sen empimällä. Teillä on parannettavaa, tiedän sen. Kuitenkin nykyisillä suorituksilla olet kesässä kakkosluokassa, jopa kolmosessa, jos vain haluat sitä itse! KISOIHIN!!!

Marja & Viri

Jälleen yksi vajaan pari vuotta potkittavana ollut. Olin kevät talvella hieman huolissani suorituksistasi. Mahtavan viime syksyn jälkeen tuntui joka osa-alueella homma menevän pieleen. Ensin ajatteli, että jokin koulutuksessani mättää. Kävit muidenkin treeneissä, hyvä! Kuitenkin tuntui, että et vain ollut aina läsnä minun treeneissä. Sinut kyllä näki siellä ja varsinkin kuuli, mutta radalla ei homma toiminut! Ajattelin jo eräässä vaiheessa selvittää keskustelemalla mikä mättää ja pitäisikö minun siirtyä sivuun sinun valmentamisestasi. Päätin kuitenkin odottaa kesän treenejä ennen radikaaleja ratkaisuja. Ehkä onneksi? Väläyttelit kesäkuussa jo hienoja ratoja. Kesätauon jälkeen syksyn treeneissä on ollut hienoa katsoa taas suorituksiasi. Hieman sorrut ajoittain yli yrittämiseen, mutta toisaalta nyt sinusta taas näkyi halu saada homma toimimaan. Vauhtia radalla on riittävästi luokkaan kuin luokkaan. Varmuus suorituksessa on noussut huimasti tämän kesän aikana. Sinulla on kapasiteettia nousta nopeasti kolmoseen. Nyt kannattaisi kuitenkin miettiä, miten haluat ohjata koiraasi ensimmäisissä kisoissasi. Koettaa minimoida erilaiset variaatiot ja lähteä hakemaan sitä varmaa nopeaa rataa sillä hyväksi koetulla tyylillä. Sitten kun varmuus radalla riittää, aletaan hiomaan lisää nopeutta teihin molempiin. Edistyminen ollut huikeaa! KISOIHIN!!!

Pertti & Eetu

Porukkamme konkari kisaradoilla. Kokemusta löytyy useista eri valmentajista, joten on ollut haastavaa puuttua Pertin tekemisiin. Omaat voimakkaan auktoriteetin ja vihaat epäonnistumisia. Ajoittain ohjaamisessa auktoriteetti syrjäyttää tekemisen riemun ja sen huomaa heti Eetusta. Toisaalta saat melko hyvin nollattua koiran vaikka teillä olisi ollut vakavampaakin puhumista keskenänne. Olet hyvä ohjaamaan kaukaa ja saat Eetun etenemään reippaasti vaikka se olisikin etäänpänäkin sinusta. Toisaalta lähiohjauksessa voisit enemmän omalla liikkeelläsi vauhdittaa ja varmistaa Eetun nopeaa etenemistä. Olet kehittynyt siinä, mutta vieläkin voisit tehostaa sitä omaa liikettä. Myös kontaktiesteen suoritukset ovat vaihdelleet erittäin hyvästä heikkoon. Kun sinä tosissaan haluat hyviä kontakteja, ne onnistuu. Miksi siis et aina ota niitä esteitä tosissaan? Haluaisin sinulta seuraavaa. Älä ohjaa koiraa kaukaa, jos ei ole pakko. Seuraa tarkemmin kontakteilla Eetun etenemistä ja avusta kontaktilla jos tarvetta. Älä kuitenkaan muuta liikaa perus tekemistäsi, sillä sitä on hienoa katsoa kun se toimii! Olet oikeutetusti kolmosluokassa!

Vellu & Sandy & Danko

Ryhmämme uusimmat tulokkaat reilut puoli vuotta mukana olleet. Vellu on ollut ohjauksessani muutamana vuotena aiemminkin. Vellulla on kaksi mielenkiintoista koiraa. Kapasiteettia vaikka kuinka, mutta miten se saadaan energia oikeaan suuntaan. Kesän aikana uskomatonta kehitystä kummankin koiran kanssa. Toisaalta yhä painimme yli kuumenemisen kanssa molempien koirien osalta. Yleensä kuumeneminen tapahtuu, kun koirat eivät saa riittävän nopeasti informaatiota tulevasta tai kun korjaat virhettäsi. Ohjaat myös hieman liian sivulla koiriasi. Voisit olla hieman niiden edellä silloin kun ehdit sinne. Käsien tarkoitus on ohjata koiraa oikeaan suuntaan, eikä toimia puruleluna. Olet parantanut ohjaustasi huimasti. Nyt on kyse enään siitä, että oivallat itse ne pienet erot käsien käytössä ja käytät ohjaukseen auktoriteettia enemmän. Vauhti kohdallaan. Jos talven treeneissä ei tule takapakkia, niin uskon kisakauden avaukseen ensi kesänä.

Valitettavasti aivan kaikista ohjaajista ei ollut kuvia minulla. Jätin myös satunnaiset ja vain vähän aikaa mukana olleet pois analyysistä, koska en oikein pysty kertomaan kehityksestä heidän osalta. Koko ryhmä on saanut kehuja myös muilta kouluttajilta niin osaamisesta, kuin hengestäkin. Ovat vain ihmetelleet, miksi kisoissa käyntejä on niin vähän. Onneksi siihen tulee ensi kesänä parannusta! Eikö niin?

Pohdiskeluja influenssan kourissa.

Tässä kun on ollut useamman päivän kipeänä ja nyt kun alkaa hieman olo vakiintumaan olen kyennyt pohtimaan meitä ihmisiä.
Ensiksi tämänpäiväisiin uutisiin:
Irakin entinen varapääministeri Tariq Aziz tuomittiin kuolemaan shiiamuslimien vainoamisesta.
Ei sillä etteikö ihmisiä olisi tuomittu kuolemaan pienemmistäkin rikoksista, mutta mielestäni tässä tapauksessa annetaan tietyille tahoille väärää informaatiota!
Mietitäänpä asiaa tulevaisuuden kannalta.
Muistelen, että Aziz antautui amerikkalaisille joukoille 2003. Todettiin osasyylliseksi joihinkin murhiin, paljasti tietoja Saddamin hallinnosta ja sai 15v vankeustuomion. Nyt sitten on kaikki tarpeelinen saatu miehestä lypsettyä, muutetaan tuomio kuoleman tuomioksi. Eli loppujen lopuksi antautuminen oli aivan turhaa, koska lopputulos oli sama kuin taistellessa, mutta ilman mahdollisuutta puolustaa henkeään. Kannattaako siis sotarikollisen antautua vai taistella viimeiseen mieheen, jos tulos on kuitenkin sama?

Toinen mitä olen lueskellut eilisen päivän on kirjoitukset ja keskustelut miehestä nimeltä Cesar Millan. 1969 Meksikossa syntynyt koirapsykologi, joka on pitkälti oppinsa ammentanut koirien omasta laumakäyttäytymisestä. Tunnetaan myös Koirakuiskaaja TV-sarjasta.
Cesar on varmaan yksi maailman kiisteillyimmistä koiraihmisistä.
Kommentteja miehestä: Käyttää brutaaleja keinoja, alistaa tarpeettomasti koiria, laittaa koirat tekemään asioita vasten tahtoaan, käyttää kouluttamiseen laittomia keinoja, menetelmät ovat vanhoillisia, ym. TAI on saanut lopetusuhan alla olevan agressivisen koiran yhteiskuntakelpoiseksi, saanut koiran lopettamaan hyökkäykset toisia kohtaan, onnistunut koiran käyttäytymistä parantamalla parantamaan eroamispisteessä olevan parisuhteen vakaalle pohjalle, saanut koiran hyväksymään pesemisen tai trimmauksen, ym.
Eli siis mielipiteet menevät aivan ristiin laidasta laitaan.

Monet vertaavat Cesaria samanikäiseen koirankouluttajaan Victoria Stilwelliin. Mielestäni kuitenkin on kyse aivan erilaisista koulutuksista. Molemmat joutuvat pitkälti kouluttamaan ihmisiä, mutta Victorian tapaukset ovat yleensä koirat pieniä, niitä on yleensä useita samassa taloudessa ja ihmiset ovat aivan pihalla koirien hoidosta.
Cesarilla on usein myös isoja rotuja, ongelmia myös ihmisillä mitkä työskentelevät koirien parissa, koirien ollessa käyttökoiria ja pääsääntöisesti Cesar kutsutaa vasta silloin kun ei enään kukaan voi asialle mitään.

Victoria Stilwell ei hyväksy, että koirat koskevat häneen ilman lupaa ja naaman alueelle ei ollenkaan. Cesar Millan taas koettaa saada koirat osaksi ihmislaumaa ja näin tekemään asiat niinkuin lauman johtaja haluaa. Tähän kuuluu myös päivittäinen kosketus kontakti koirien ja ihmisen välillä.
Cesarin ammattitaidon puolesta kertoo myös se lauma mikä hänellä on tarhassaan ja mitä usein esitellään tv-ohjelmissa. Olen kateellinen sille, kuinka hän on saanut sellaiset koira rodut tulemaan keskenään toimeen. Laumassa on molossia, noutajia, paimenkoiria ja pieniä seurakoiria ja sekarotuisia, joten sellaisen porukan "yhteen hitsaaminen" ei ole helppoa. Niin ja lauma kestää mahtavasti sinne tuodut vieraat koirat, hienoa Cesar!

Omat kokemukset koirien kouluttamisesta ovat muuttuneet ja muovautuneet useaan kertaan. Usein kuitenkin on ollut tarpeellista kaivella muistista vanhimpiakin kokemuksia päästäkseen asioissa eteenpäin. Itse puollan kohtuullisella voimalla käytettyä alistamista. Alistamisessa ei saa satuttaa koiraa vaan otaa se ns. haltuun. Tärkeintä alistamisessa onkin mielestäni sen lopettaminen eli miten se tehdään. Silloin molempien osapuolien täytyy olla rauhallisia ja erotaan aina ystävinä! Tällöin anna usein omien koirien nuolla suupieliäni ja korviani, osoittaen näin olevani heidän lauman johtaja. Nykyään laumapainin koirieni kanssa käyttämättä käsiäni. Painan heitä päällä puskemalla ja yleensä pienen aktiivisemman painin jälkeen koirani alkavat painua alemmas ja voin kontrolloida niitä päälläni. Tästä sitten lopettelemme pusuttelujen kera.
Jos joku haluaa kokeilla pelkällä päällään Dogojen hallitsemista niin tervetuloa. Täytetään vain paperi missä vakuutat tekeväsi kaiken omalla vastuulla.

Mielestäni koulutus ja kasvattaminen eivät ole samoja asioita. Karkeasti sanoisin kasvattamisen olevan koiran päivittäistä vapaata elämää käsittävää. Kouluttaminen on mielestäni siihen lisättyjä elementtejä. Esim. istu, seuraa, paikka ym. varsinainen harrastaminen, näissä kouluttamis asioissa ovat makupalat ja mottikset oiva apu.

Aina tulee kuitenkin muistaa koirien olevan yksilöitä, rodun omaisista piirteistä huolimatta. Samoin koirien käyttäytymiseen vaikuttaa eniten ihminen. Väärin kasvatetuista koirista saamme valitettavasti lukea liikaa. Onko silloin vika koirissa vai ihmisissä? Onneksi siis on olemassa Cesareita ja Victorioita ym. jotka osaavat auttaa useimmissa näissä ongelmissa. Valitettavasti heitä on vain liian vähän käytettävissä. Miksi siis pitäisi alkaa laittamaan heitä paremmuus järjestykseen, sillä jos varsinkin ongelmakouluttaja alkaa kertomaan ainoita oikeita tapoja, kannattaa hieman kyseenalaistaa hänen ammattitaitonsa. Jo koirien koko vaatii erilaisia tapoja. Lisäksi aina isona vaikuttavana asiana on ympäristö ja yhteisö(lauma), missä koira elää.
Jokainen yhteiskuntakelpoiseksi palautettu "ongelmakoira" on saavutus, jolle nostan hattua korkealle, on siihen avustanut kuka vain. Jokainen asioita ymmärtämään saatu koiran omistaja tuo esimerkillään lukuisia uusia "onnistuvia" koiran omistajia! Älkää painiko ongelmien kanssa liikaa yksin, pyytäkää apua. Koirien kanssa elämisen ja harrastamisen tulee olla hauskaa ja palkitsevaa, ei stressaavaa!

Miksiköhän kirjoitin aiheesta??????? Ääh, laitetaan kuumeen piikkiin. Kaikkea se saakin tekemään!!!!!!!!

Obin toipuminen etenee.

14.10 Tänään Obi yritti toisen kerran kävellä leikatulla jalalla. Viime tiistaina (2pv. sitten) käveli käveli ensimmäisen kerran muutamia askelia. Tänään käveli noin 15m ja sitten turvallisemmalle kolmi jalka kululle. Itse polvi vaikuttaa oikein asialliselta, mutta sen alapuolella (olisiko nilkka) on vielä jonkin verran turvotusta, sekä komea mustelma.
No eiköhän tämä vielä iloksi tästä muutu. Pikkuhiljaa pystyy taas ajattelemaan muutakin kuin Obin vointia.
Agility ryhmälle tiedoksi! Olen jälleen kehitellyt teille hikoilun aihetta maanantaiksi pienen yllätyksen kera.

Obin leikkaus.

Nyt on Obi leikattu toisen kerran TTA menetelmällä. Polvi olikin pahemmin loukkaantunut, kuin ennakkoon oli arvailtu. Vauriot olivatkin kokonaan katkeamisia. Siis monikossa, sillä kokonaan poikki oli niin etu- kuin takaristisidekkin.

Lainaus lääkärin lausunnosta:
Oikea polvi leikattiin. Leikkauksessa todettiin, että eturistiside oli arviosta poiketen kokonaan katkennut. Myös takaristiside on kokonaan poikki, joten polveen on kohdistunut raju vamma. Nivelkierukat tarkastettiin ja todettiin ehjiksi. Merkittäviä nivelrikkomuutoksia ei todettu, joten paranemisennuste on hyvä, jos jatkohoito sujuu ongelmitta.

Polvinivel tuettiin sääriluun etuharjanteen siirrolla (TTA-menetelmällä): Sääriluun etuharjanne irroitettiin ja siirrettiin eteenpäin niin, että polvilumpion kautta sääriluuhun kohdistuva lihasvoima korvaa eturistisiteeseen kohdistuvan rasituksen ja polvinivel vakautuu. Menetelmä on melko uusi, mutta nyt laajalti käytössä ympäri maailmaa, koska hoitotulos on muihin menetelmiin verrattuna parempi. Sääriluun etuharjanne on kiinnitetty takaisin uuteen asentoon titaanista rakennetulla levyllä, ruuveilla, kiinnityskammalla ja tukilankana toimivalla häkillä.
Paranemisvaiheen sujuminen on onnistumisen kannalta kriittinen.

Kaiken tuon edellä mainitsemani toteuttamiseen nukutuksineen ja heräämisineen kului tälläkertaa aikaa noin 7,5h. Obilla jälleen komea kyttyrä nesteytyksestä johtuen. Tärkein uutinen oli kuitenkin se, että leikkaus onnistui 100%sti ja ennakoitua vakavammista vaurioista huolimatta, lääkäri Juha Kallio ei näe mitään estettä polven erinomaiselle paranemiselle, kunhan toipuminen onnistuu ilman takaiskuja.

Jälleen kerran suurkiitokset Juha Kalliolle ja kaikille Obin operaatioon osallistuneille Eläinystäväsi lääkärin väelle. Teillä täytyy olla parhaat lääkärit ja kauneimmat hoitajat, kun saatte meidät toistuvasti käymään Jämsästä asti "kyläilemässä"! :)

Lauantai ja TTA leikkaus lähestyy.

Ei ole enään kaukana lauantai aamu ja Obin toinen TTA-leikkaus. Klo 8.30 pitäisi olla Tampereella ja varmaan noin 8h kestää operaatio. Ainakin viimeksi kesti.
Yritä otaa valokuvia Obista heti kotiin päästyämme, jotta asiasta kiinnostuneet pystyvät seuraamaan operaatiosta paranemista. Itse TTA leikkauksesta olen kirjoittanut melko kattavasti, viime talvella, aiemman operaation yhteydessä ja se löytyy siis TTA hakusanan kohdalta blogistani.
Nyt keskityn kertomaan tästä leikkauksesta toipumisesta. Toivottavasti toipuu yhtä hyvin kuin viimeksi, sillä silloin toipuminen oli 110%. Luotan lääkäri Juha Kallioon kuin vuoreen!

Agility ryhmälle tiedoksi, että Obin leikkauksesta ja siitä, että laitoin teitä koskevan analyysini kokonaan uusiksi, joudutte vielä hieman odottamaan sitä. Ongelma on kuinka analysoin teitä julkiseen blogiin?????

Niin ja minua valistettiin eilen koirien irti pitämisestä metsässä. Nuori äiti tuli tuohtuneena tyhjentämään sanallisen arkkunsa, kun kuljin koirien kanssa metsässä metsäkoneen uria koirat irrallaan. En kuulemma ymmärrä koirista mitään, kun en käsitä niiden olevan vaarallisia toisille ihmisille. Koiria saa kuulemma pitää irrallaan vain koirakoulutuskentällä ei missään muualla. Mainosti itseään kokeneeksi koiraihmiseksi, eikä auttanut vaikka yritin selvittää nyky metsämiesten keski-iän olevan sen verran korkea, etteivät ehkä ihan pysy ajavien koiriensa perässä, jos niitä täytyy kiinni pitää tai sitten metsän eläimet saa olla aivan rauhassa.
Ymmärrän kyllä jos ihmisillä on sanottavaa koiristamme, mutta olisi kiva keskustella rakentavasti, eikä vain kuunnella kuinka teen kaiken väärin koiraharrastuksessa ja en ymmärrä laista ja vastuusta mitään. Jos ihmistä pelottaa koiramme, niin voin kyllä kiertää kyseiset ihmiset ja talot kauempaa tai kulkea niiden ohi koirat kytkettynä niinkuin olen tähä saakka aina tehnyt.(Kyseiseen taloon matkaa metsäkoneen uralta noin 150m lähimmillään.) Ei ihminen peloilleen mitään voi ja minun ei ole tarkoitus pelotella koirilla ihmisiä, sillä niitä koulutetaan kokoajan nimenomaan henkilöhakuun.
Mutta jos minua lähestytään edellä mainitulla tavalla ja ohjeet ovat yksipuoleisia, se saa hiukseni nousemaan pystyyn ja joskus vain ei malttini pidä. Toivon, että silloin toisella osapuolella on ihan oikeasti tietoa mistä puhuu. Olen sen verran nähnyt vaivaa koirieni eteen, että voin edes vähän puhua myös kokemuksesta!

Obi ja helve... perk...!!!

Niin siinä sitten taas kävi. Obi alkoi ontumaan hakutreeneissä oikeaa takajalkaa ja vanhaa varvas vamaa epäilimme. Vaan kuinkas kävikään. Kun emme saaneet varpaasta viikon levon jälkeen enään kipuvastetta, niin soittelin Eläinystäväsi lääkäriin ja varasin ajan lääkäri Juha Kalliolle.
Siellä Obi uneen ja kuvat polvesta. Kas kummaa etuside vammahan sieltä löytyi. Ei niin revennyt, kuin viime marraskuussa vasemmasta jalasta, mutta aiheuttaa kuitenkin niveleen sisäistä turvotusta.
Ei voida parantaa lääkityksellä, mutta ei ole kiireellinen leikattavakaan. Leikattava on kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Teimme heti Tiinan kanssa päätöksen ennemmin leikkauksesta.
Haluamme koiran kuntoutuvan edes kohtuullisesti ennen liukkaita kelejä.
Myöhemmin leikkauksessakin olisi puhuttu vain viikkoja myöhemmästä.
Obille tehdään TTA leikkaus nyt vuorostaa oikeaan takajalkaan lauantaina 9.10. TTA leikkauksesta kiinnostuneille löytyy tästä blogista tietoa TTA hakusanan alta. Siellä on kuvattu vasemman takajalan TTA leikkaus tältä samalta koiralta ja siitä kuntoutuminen.
Jos sinun koirallasi on ongelmia oikean takajalan kanssa ja sinun on vaikea hahmoitta aiempaa bloggaustani, niin älä huolestu. Kohta alkaa tulla vastaavaa juttua siitä oikean jalan operaatiosta. HEHHEH!!!!!

Skeppars ja Porvoon koiranäyttely.

10.9 Perjantai-ilta ja suuntana oli Skepparssin karavaanalue Porvoon alapuolella. Tarkoituksena oli ehtiä ennen pimeätä laittaa auto leirintäkuntoon. Pääsimme vain lähtemään hieman myöhässä.
Hennan kanssa treffasimme Porvoossa, mistä jatkoimme peräkkäin ajaen Skepparssiin.
Skeppars on noin 20km Porvoosta etelään, aivan meren rannassa.
Päästyämme perille oli alueen isäntä heti vastassa. Kävimme kävellen katsomassa autolle paikan ja ei kun leirin pystytykseen.
Alle puolen tunnin olimme iltapalaa tekemässä. Alueen isäntä hoiti hommansa esimerkillisesti. Selvitti missä mitäkin on, milloin on saunavuorot ja mistä hänet tarvittaessa löytää.
Iltapalan jälkeen lähes välittömästi nukkumaan, koska aamulla oli aikaisin lähtö Porvooseen koiranäyttelyyn länderi Chocon kanssa.

11.9 Heräsimme Hennan kanssa aikaisin ja lähdimme Hennan autolla koiranäyttelyyn. Tiina jäi Obin kanssa Skepparssiin tutustumaan alueeseen ja keräämään voimia työviikon jäljiltä.
Näyttelyssä Chocolla oli tuomarina Stefan Sinko, Sloveniasta. Tuloksena oli länderi veteraanien VSP titteli.
Näyttelystä jäi Hennalle vielä matkaan uusi häkki autoon.
Ajellessamme takaisin Skepparssiin ihailimme maisemia. Väli Porvoosta Skepparssiin on fantastisen kaunis. Tien hyväkuntoinen mutkia täynnä. Välillä peltoja, metsää ja välillä mereen laskevan joen tiheää kaislikkoa.
Skepparssiin saavuttuamme oli Tiina jo valmistanut ruuan, joten nälkä ja rypyt saivat välittömästi kyytiä.
Pienten ruokaperästen jälkeen lähdin kiertelemään ja katselemaan aluetta. Alueella on hyviä tasamaan paikkoja, sekä näyttäviä kalliopaikkoja. Saunarakennus on käytännöllinen ja siisti. Alueella on myös hyvä grillikota ja lisäksi kalojen kypsentämiseen soveltuva paikka.
Aivan alueen vieressä on merenranta, missä on komeita kallioita ja venelaituri.
Itse alue on hyvin suunniteltu, toimiva kokonaisuus.
Illalla olikin sitten saunan vuoro. Löylyt olivat hyvät ja toisten saunojien kanssa pääsi välittömästi juttuun. Tuntuikin, kuin olisi jo useamman kerran käynnyt täällä ja porukka olisi entuudestaan tuttua.
Loppu ilta kului perinteisesti auton markiisin alla istuen ja pask.. puhuen.

12.9 Hennalla jälleen aikainen herätys ja lähtö kohti Kotkaa. Siellä oli agilityn piirinmestaruuskilpailut. Me jäimme vielä hetkeksi nukkumaan Tiinan kanssa. Meilläkin piti olla Obin kehä aikaisin aamusta, mutta oli tullut tuomarin vaihdos, niin kehä alkoi vasta noin klo 13.
On muuten hienoa, että molemmat tyttöni ovat oppineet nopean lähdon. Nytkin Hennalla oli eväsleivät valmiina, joten noin 20min ja tyttö oli jo matkalla kohti Kotkaa.
Leirin purun jälkeen suuntasimme koiranäyttelyyn etsimään parkkipaikkaa. Sen löytäminen olikin ainoa hankala asia näyttelyssä, varsinkin asuntoautolle.
Tuomariksi Dogo Argentinoille oli vaihtunut Stefan Sinko, Sloveniasta. Eli Obilla siis sama tuomari kuin eilen Chocolla.
Tuloksena oli paras uros 3, sert ja FI-MVA. Eli suomen muotovalin arvo on nyt Obille voitettu tavoite. Nyt olemme kasvattajalle lupauksemme pitäneet. Muistaakseni kahdeksan näyttelyä tarvittiin suomen muotovalion arvoon.
Kävimme vielä juhlistamassa Obin menestystä Porvoossa, Ravintola Seireenissä. Onpahan sellainen ravintola mitä kehtaa kehua. Annokset todellakin riittävän isoja ja maut erinomaisesti kohdallaan. Käykää ihmeessä testaamassa, jos Porvoossa liikutte!!!

Agilityä kuvin.

Sain syksyn aikana pari kertaa mahdollisuuden seurata treenejä kameran takaa. Olen kerännyt tähän muutaman kuvan tekstien kera. Kuvat eivät valitettavasti ole laadultaan mitään erkoisia ja valitut otoksetkin ovat keräilyeriin jääneitä kuvia. Paremmat keräsin tulevaisuuden suunnitelmiini.


Agility on yleensä lajina koirien päätä erittäin kuormittava. Kuitenkin koirien omaksuttua lajin perusteet ne nauttivat lajista täysillä. Yllä hyvä esimerkki Vilma-tytön paluusta lajin pariin pitkän kesätauon jäljiltä.


Välillä taas koirista saa vaikutelman, että ohjeita tai palkitsemisia ei tule riittävästi. Menohaluja olisi kun vain saisi tietää mihin mennä.


Toisinaan on helppo lukea koirien ajatuksia. "Anna jo se saat..an pallo tänne"


Välillä taas ohjaus menee yliyrittämisen puolelle. Tästä ei ihan selviä kumpaan suuntaan ollaan menossa, mutta liito-oravilta on otettu lentämis mallia.


Toisille lajin omaksuminen on niin helppoa, että sitä pystyy tekemään vaikka silmät kiinni.


Usein kuitenkin ohjaajan ylimielisyys kostautuu ja ohjattava harkitsee ohjaajalleen hoitoon ohjausta.


Jotkut parit ovat yhdistäneet harrastuksia. Tällä parillakin on nykyään iltaisin huomattavasti enemmän vapaa-aikaa, koska liittivät yhteislaulun agility treeneihin. Meneillään on korkean C.n äänenavaus.


Onneksi haukankatseisen valmentajan alaisuudessa ylimääräiset koukerot vähenevät.


Etenemisen ollessa virheetöntä, niin kyseessä on vauhdikkaita ja näyttäviä suorituksia.


Joskus lajia tuntemattomat saattavat epäillä ohjaajien kuntoa. Tässäkin märistä hiuksista saattaisi epäillä kunnon pettämistä, mutta kyseessä on ohjaaja joka jo keväällä ilmoitti alkavansa käydä kävellen töissä. (Huomaa taustalla kuinka hyvin koulutettu kouluttaja on varautunut ongelmiin "kättäpidemmällä".)


Niinkuin aiemmin jo sanoin koirat kyllä pitävät lajista missä saa juosta kovaa, lentää pitkälle ja maalissa nähdä puuskuttavia ohjaajia.


Ennenkaikkea tää on helppoo, tää on todella helppoo. Tosta keltanen keppi oikealta, punanen vasemmalta ja täysillä seuraavalle esteelle: tuumaa Viri.

Sopot ja sieltä kotiin.

10.7. Yö oli melkoisen lämmin ja nukkuminen yöllä meni pyörimiseksi. Käytimme siis aamun viimeiset viileät hetket nukkumalla lähes klo 10 saakka. Koiriakaan ei moinen touhu haitannut.
Aamupäivästä tutustuimme muutamaan suomalaiseen autokuntaan ja heidän kanssaan pähkäilimme huomista aikataulua satamaan menosta ja sieltä kotiin lähtöön laivalla. Joukossa oli myös autokuntia, jotka olivat vielä jatkamassa matkaa Puolassa.

Meillä oli vielä yksi asia hoidettavana ennen huomista kotiin lähtöä. Koirille pitäisi löytää jauhelihaa laivamatkalle. Meillä ei ollut mitään tietoa ruokakauppojen sijainnista ja lämpötila oli kohonnut jo 33 asteeseen varjossa, joten hirveästi ei ollut kiinnostusta lähteä kuumaan keskustaan kiertelemään ja etsimään ruokakauppaa.

Kysyimme automme ohi kävelleeltä suomalaisperheeltä olisiko heillä tietoa kauppojen sijainnista. He tiesivät hyvän kaupan, mutta se oli kolmen kilometrin päässä. He olivat menossa autolla käymään kyseisessä kaupassa ja lupasivat tuoda koirillemme kilon jauhelihaa kotimatkaa varten. Heille vielä kerran suuret kiitokset vaivannäöstä.
Meille tuli siis mahdollisuus lähteä tutustumaan rantabulevardiin paremmin. Kastelimme koirat vielä ennen lähtöä oikein kunnolla.


Ensin oli Heran vuoro.


Sitten Obin.


Oli ihanaa päästä kävelemään puiden varjostamalle puistoalueelle. Tiina kävi uimassa pikaisesti ja kehui meriveden olevan oikein lämmintä.


Taustalla euroopan pisin puulaituri.


Väkeä oli rannalla paljon, joten kaikki eivät siis sittenkään olleet siellä Helin niemimaalla.
Kävelimme rantaa pitkin euroopan pisimmälle laiturille saakka.


Laiturille oli nimellinen maksu, mutta koska sinne ei saanut viedä koiria, niin jätimme tämän kokemuksen väliin. Toisaalta sinne suoraan auringon paahteeseen ei oikein tehnyt mielikään.


Laiturin kohdalla rannassa oli suuri aukio missä oli myyntikojua vierivieressä ja komea kirkko. Lisäksi siellä oli kaikenlaista ohjelmaa tarjolla.


Muun muassa spinningiä tauotta ja lähes kokoajan kaikki pyörät varattuina. Muutama japanilainen halusi ottaa oikein kunnon kuvan Obista ja Herasta. Muitakin kameran käyttäjiä tuntuivat koiramme kiinnostavan, joten pidimme oman esityksemme eli annoimme koirille jäätelöä. On uskomatonta miten se paikasta toiseen kiinnostaa ihmisiä niin paljon. Täällä myös muutama puolalainen jutusteli kanssamme pidemmän aikaa.
Aikaa oli kulunut reissussa jo useita tunteja, kun lähdimme palailemaan takaisin leirintäalueen suuntaan.


Kuljimme ohi Grand Hotellin missä on majoittunut historian aikana suuria kuuluisuuksia mm. Adolf Hitler, Marlene Dietrich, Boney M, Vladimir Putin ym. Se on valmistunut 1924-1927.
Autolle päästyämme meitä jo odottelikin lihapaketti portailla. Koirat jaksoivat kävelyreissun hienosti vaikka se kestikin yli 5h ja lämmintä kokoajan reilusti yli 30 astetta.


Hera.


Obi.
Tosin kyllä niille uni maittoi välittömästi autolle saavuttuamme.
Laitoimme illalla auton sellaiseen kuntoon, ettei aamulla tarvitse kauheasti kolistella, kun lähdemme satamaa kohti.

11.7. Aamulla loput leiristä autoon ja koirien lenkitykselle. Lenkillä ollessamme ajoi Zakopanesta tuttu kouvolalaisperhe matkailuautollaan ohitsemme pilliä soittaen, joten joitakin tuttuja siis satamassa ainakin olisi. Sattui myös hauska episodi kun pakkasimme loppuja kamoja autoon. Samaan aikaan pakkasi telttaansa ja kimpsujansa automme edessä puolalainen isä poikansa kanssa. Obi siinä sitten silmä kovana vahti ettei miesten nyssäköihin vaan eksy meidän tavaraa ja taisipa koiramme olla sitä mieltä että teltta kuuluu meille kun sitä ollaan jo niin monta vuorokautta vahdittu. Tiina kävi Obin kanssa nopeat neuvottelut teltan omistussuhteista ja puolalaiset pääsivät poistumaan tavaroineen paikalta.

Satamassa piti ensin käydä hakemassa laivaanajopaperit aivan toiselta puolelta satamaa. Sitten piti suunnistaa noin puolentoista kilometrin päähän odotusalueelle. Siellä olikin jo iso joukko muita suomalaisia karavaanareita. Laivaan sisälle pääsyyn meni vajaan tunnin verran, mutta aika kului nopeasti kokemuksia vaihtaessa toisten seurueiden kanssa.
Itse laivaan nousu olikin jo tuttua ja helppoa. Koirat rauhoittuivat nopeasti viileään hyttiin.


Kävimme kannella koirien kanssa seuraamassa satamasta poistumista hieman haikein mielin. Toisaalta oli mukavaa palata kotiin, mutta toisaalta Puola ja puolalaiset yllättivät niin positiivisesti, että pieni osa sydämestä jäi Puolaan.

Laivalla oli ihanaa päästä saunaan ja sitten puhtoisena ruokailemaan. Loppumatkakin sujui ongelmitta ja kotona odotti siisti ja siivottu talo ja hienosti hoidettu pihamaa. Kiitos siitä Mikolle ja Hetalle.

Hieman jäi kaivelemaan, kun en Sopotissa käynyt Itämeressä uimassa, mutta sekin asia on nyt korjattu uudella reissulla. Siitä sitten lisää kunhan kerkiän.
Yritän vielä jossain vaiheessa tehdä blogiin yhteenvedon matkailuautolla Puolassa matkailusta, mutta siihen voi mennä hieman aikaa.

Koiramaisia tapahtumia.

Onpahan ollut melkoiset kolme viikkoa. Tapahtumia koirien parissa on riittänyt laidasta laitaan.
Olin tuomaroimassa keskisuomen kennelpiirin Mölliagility-cupin finaalin, meidän omalla koulutus kentällä. Sitten olikin vuorossa Jämsänkosken kaikkien rotujen koiranäyttely. Siellä meni perjantai aamusta, sunnuntai iltaan ja vielä oikeissa töissä lauantai ja sunnuntai aamuvuoroissa. Nukuttua tuli koko viikonloppuna vajaat 6 tuntia.
12.6 oli vuorossa Dogo Argentinojen erikoisnäyttely Järvenpäässä. Oma Dogomme Obi osallistui näyttelyyn ja Hera oli mukana seuraneitinä. Esitin myös Obin täysi siskon Essin, joka asuu Tikkakoskella.
Obi voitti avoimen luokan urokset, mutta ei sitten enään pärjännyt paras uros kehässä. Oli niin pikkuinen valiolukkalaisiin verrattuna eli pikkupoika mikä pikkupoika. Tuomari olisi halunnut tynnyrimäisyyttä rintakehään lisää.
Essi tyttökin pärjäsi varsin mainiosti. Se oli avoimen luokan narttujen 2. Hieman kun saa lisää kehä tottumista ja esiintymistaitoa, niin pystyy haastamaan valioluokan nartutkin.
Mölliagility kisoissa minua hämmästytti osallistujien osaamisen taso. Kaikki kilpailijat olisivat pystyneet osallistumaan virallisiinkin kisoihin taitojensa puolesta. Hieman tuli toisella radalla useimmille yliyrittämistä, mutta täytyyhän niitä rajojaan kokeilla, että tietää mihin maksimissaan pystyy.
Ensi viikonlopulla täytyy jännittää Hennan puolesta, kun hän on kisaamassa agilityn SM-kisoissa Tikkurilassa.
Itselläni olisi vielä kaksi iltaa ja yötä töitä, ennenkuin alkaisi Puolan matkan vapaa. Nyt onkin ajatukset jo isosti matkan varustelussa. Lähtö Puolaan olisi juhannus päivän iltana Vuosaaren satamasta ja kesto hieman reilut kaksi viikkoa. Yritän ehtiä kertomaan vielä enemmän matkasta ennen lähtöämme.

Hymyilyttää vähän kerrallaan.

Tästä onkin aikaa, kun viimeksi kirjoittelin blogiin. On ollut hieman kiirettä ja useat pikku huolet ovat painaneet mieltäni matalaksi.
Obin varpaan lisäksi työnantaja harmaannutti hiuksiani, ilmoittamalla loma-aikani muuttuneen 3vko eteenpäin. Ei siinä sinänsä mitään, mutta olen ehtinyt varaamaan jo kahden viikon lomareissun Puolaan. Tarkoituksena olisi mennä laivalla Vuosaaresta Gdyniaan. Lähtö olisi juhannuspäivän iltana ja paluu samaa reittiä kaksiviikkoa myöhemmin. Puolassa olisi tarkoitus päästellä matkailuautollamme Tatravuorelle vaeltelemaan Zakopanen alueelle ja Slovakian puolelle. Sieltä mahdollisesti sitten Slovakian kautta kiertäen koko tatravuoristo, takaisin pohjoiseen Puolaan.
Nyt sitten meni työnantaja laittamaan mutkia matkaan!!!!! Olisi niitä varmaan sieltä vuoristoteiltä löytynyt muutenkin.

Onneksi nyt kuitenkin hieman on alkanut asiat järjestymään ja uskaltaa jo toisella suupielellä varovasti hymyillä. Se kun on helppo tiukan paikan tullen muuttaa virnistykseksi. Eikä minua tuo hiuksien harmaantuminenkaan paljoa haittaa. (:-)

Obi kulki kolmella jalalla tasan viikon. Se alkoi varovasti varaamaan reilua vuorokautta ennen OTSOssa käyntiä. Päätimme siellä lääkäri Jouko Ridellin kanssa jatkaa hoitoa samana kuin siihen saakka, koska se oli selkeästi alkanut vaikuttamaan parantavasti. Eli hoitona oli tulehduskipulääkettä kahdesti ja kylmäsprayllä täsmähoitoa vaivaavan nivelen alueelle 3 x päivässä.
Lisäksi päätimme kokeilla Obille Glukosaminia. Se on usein antanut huomattavaa apua nivelvaivaisille ihmisille ja eläimille. Sen vaikutukset näkyvät tosin vasta pidempiaikaisen käytön jälkeen, mutta ei siitä toisaalta mitään haittaakaan ole, koska kyseessä on ravintolisä.
Tällä hetkellä Obi kulkee lähes normaalisti, eikä varvas haittaa. Ainoastaan hieman nopeammassa ravissa tulee rytmi rikkoja taka-askeliin. Uskomatonta on myös se kuinka tuo joulua ennen TTA leikattu jalka on kestänyt. Obi kun pomppi juuri sillä jalalla varvasvamman ajan, eikä minkäänlaista rasittumista edes ilmennyt.

Niin ja viime hetken tilanteen perusteella minulle on myönnetty Puolan reissuun vapaata. Joudun kuitenkin käyttämään siihen loput palveluvuosivapaani, mutta hei Tiina, minä, koirat, matkailuauto ja villiäkin villimmät Puolan tiet...... voisi sitä paljon huonomminkin ne vapaat kuluttaa.

Viimeinen vesijuoksu tällä erää.

Nyt olisi sitten Obin tällä erää viimeinen vesijuoksumatolla käynti takana päin. Kerkelän Hannelen käsittelyssä Obi käveli ensin lämmittelyn ja sitten kolme kertaa noin 4min. hieman reippaammin. Tällä kertaa vettä oli altaassa huomattavasti enemmän kuin aiemmilla kerroilla.



Seuraavaksi siirryttiin venyttelyy, hierontaan ja hieman laserilla kireyksiä poistamaan. Onneksi niitä ei juurikaan enään ole ollut, joten sen suhteen Obi pääsi helpolla. Uudeksi kokemukseksi annoimme käsittelyn pöydän päällä. Hienosti hoito sujui pienen alku jäykistelyn jälkeen.



Obi on ainakin yrittänyt käyttäytyä kuin herrasmies Hannelen käsittelyssä. Päätellen innosta, millä olemme menneet Hannelen vastaanotolle Kirriin, niin Obi on tykännyt käsittelystä aivan valtavasti. Meillä on ollut onni saada kaksi erittäin pätevää fysioterapeuttia Obin kuntoutumisen tueksi. Siksi on tärkeää muistaa kiittää heitä, heidän antamasta hoidosta Obille. Joten SUURET KIITOKSET vielä kerran HANNELE KERKELÄ ja MARIKA RUOTTINEN !!!!!!!!!!!!!!!!!!
Leikkauksen suorittaneelle Lääkäri JUHA KALLIOLLE myös SUPER ISOT KIITOKSET! Toivottavasti tapaamme vielä useasti, mutta toisissa merkeissä. On ollut ilo oppia tuntemaan sinut ja saada käydä kanssasi erittäin rakentavia keskusteluja.

Tänään kävimme Himoksella katsastamassa talvisia maisemia. Obikin pääsi hieman kahlailemaan vapaana lumihankeen. Voi sitä riemua! Kyllä jannua onkin sitten koko illan nukuttanut.



Tästä pikkuhiljaa etenemme kohti oikeaa treenaamista. Vielä olisi viitisen viikkoa jäljellä liikuntaan ja rasitukseen totuttamista. Leikkaus oli siis 18.12.09. Sen jälkeen Obin paino on heilehdellut plus miinus 200g eikä havaittavaa lihasmassan menetystä ole tapahtunut, joten kuntoutuminen on pääasiassa jarruttelua ja tehojen säännöstelyä. Obi on tällä hetkellä noin 67cm korkea ja painaa 51,5kg. Vieläkään en jaksa olla ihmettelemättä toipumisen nopeutta, kun ottaa huomioon leikkauksen vaativuuden.

Mannantain agilityilyt.

En sitten päässyt eilen autoa huollattamaan, kun onkin hieman isompi remppa kyseessä. Tai todennäköisesti vaihdettava osa maksaa vain hieman reilun satasen, mutta pelkkään purkamiseen täytyy varata aikaa 3-5 tuntia. Täytyy torstaina viedä auto uudestaan huoltoon. Keskiviikkona olisi vielä käytävä Tampereella Eläinystäväsi Lääkärillä morjestamassa lääkäri Juha Kalliota , Obin kanssa. Kyseessä on Obin viimeinen tarkastuskäynti TTA leikkauksen jäljiltä eli 6vko tarkastus. Vaan jos eläinlääkärillä käydä täytyy, niin en ole vielä parempaa paikkaa kokenut kuin Eläinystäväsi Lääkäri on!!!
Illalla oli sitten agility treenien pitämistä Kana-areenalla Länkipohjassa. Oli taas kerran mukavat treenit, vaikka osa koirista kävikin ylikierroksilla. Tästä johtuen pieniä yhteenottojakin valitettavasti pääsi syntymään. Onneksi kyseessä oli enemmänkin pullistelua, kuin agressiiviutta.
On ollut vuosien saatossa erikoista huomata, että usein erittäin energiset/menestyvät koirat ovat olleet ongelmallisia muiden hallittavaksi kuin itse pääohjaajan. Johtuukohan tämä enemmän koirasta vai ohjaajasta? On helppo sanoa, että koira on tarkasti ohjattava tai koiralla on voimakas luonne geeneissä! Toisaalta minun mielestä tilanne on kuitenkin usein enemmänkin ohjaajan/kouluttajan aikaansaamaa. Perustelen tätä sillä, että ohjaaja tekee koiran kanssa kovasti työtä, jolloin heidän välinen suhde muodostuu erittäin tiiviiksi. Jos sinulla on voimakas luonteinen koira ja haluat menestyä sen kanssa, niin joudut usein koulutuksen aikana ottamaan koiran tiukasti hallintaan. Näin koiraan syntyy voimakas auktoriteettinen side ja hallinta suhde. Toisaalta jos sinulla on erittäin arka koira, niin saamalla sen syttymään johonkin lajiin, pystyt kehittämään aivan ainutlaatuisen siteen koiran ja itsesi välille. Arka koira vapautuu, kun pääseen
tekemään sitä tuttua turvallista harrastusta. Myös tällöin koiran suhde ohjaajaan muodostuu erittäin vahvaksi. Voimakastahtoisesta koirasta poiketen nyt ei toiminta perustukkaan niin voimakkaasti auktoriteettiin, vaan siihen turvalliseen, hauskaan tekemiseen. Molemmissa tapauksissa kuitenkin kouluttaja tarjoaa yleensä sen perheen mustavalkoisimman elämän koiralle. Eli kun käsketään, niin asiat tehdään. Niitä ei jätetä ehkä vaiheeseen.
Nyt palataan siihen hallittavuuteen ja toisia koiria kohtaan käyttäytymiseen.
Molemman tyypin koirat saattavat olla erittäin agressiivisiä toisia koiria kohtaan kilpailu/harjoitus paikalla. Nyt vain täytyy tarkasti huomioida onko kyseessä koiran halu ottaa koko tila omaan hallintaan vai halu estää muiden koirien pääsy pilaamaan koiran ja ohjaajan välistä "hauskaa hetkeä" harrastuksen parissa.
Usein juuri tällaiseen harrastukseen liittyvä oman ohjaajan suojelu ilmenee vain harjoituspaikalla, mutta ei aina. Joskus arka koira kiintyy harrastuksen kautta niin voimakkaasti ohjaajaan, että alkaa suojella häntä joka paikassa. Toisaalta voimakkaan auktoriteetin omaavaa ohjaajaa ei koiran tarvitse suojella niin voimakkaasti.
Eilisessä tapauksessa en oikein ole varma kummasta vaihtoehdosta oikein on kyse.
Koska: Kyseessä on nuori koira. En tiedä koiran käyttäytymistä tarpeeksi kyseisen nuoren ohjaajan kanssa normaali elämässä. Kyseessä on myös nuori ohjaaja, jolla ei ole koiraan riittävää auktoriteettia.
Kallistuisin kuitenkin enemmän miellyttävän asian suojelemisen kannalle. Koira ei lähde tappelemaan, vaan ennemminkin käy tökkäämässä muita koiria. Se ei kokoajan räyhää toisille, vaan yleensä vain silloin, kun on nuoren ohjaajan hallinnassa. Perheen isännän ohjauksessa ei kyseenalaisteta käskyjä, mutta ei ole tarvettakaan, koska silloin mennään puhtaasti auktoriteetin puolelle ja iso osa auktoriteetista on luottamista annettuihin käskyihin.
Mutta, mutta........... täytyy seurata tilannetta, jos vaikka keksisi jotain apua asiaan, sillä kyseessä on aivan fantastinen pari agilityyn!!!
Muuten treeneissä oli taas yrittämisen halua. Nopeasti oppivat nopeat koirat alkavat leikkimään kontakteilla ja minä hieman varoittelinkin ohjaajia tulevaisuuden ongelmista. Koira on helpompi opettaa hyppäämään kontaktin yli, kuin ottamaan kontakti varmasti. Ei ole mieltä ylentävää saada kisa radalta kolmen sekunnin pohja-aika ja olla tuloksissa 23. kahdella kontakti virheellä. Perustana lajissa on puhdas suoritus ja vauhdin nostaminen sitä mukaa kuin estevarmuus kasvaa.
Hyvin kuitenkin kaikki menivät eilen treeniradat!!!!

Obi ja Hera jälleen fysioterapiassa.

Taas oli vuorossa päivä, kun Ruottisen Marika tuli käsittelemään molemmat koiramme. Obin käsittely jatkui TTA leikkauksen jälkeisen kuntoutuksen merkeissä. Kokonaisuudessaan Obin toipuminen on ollut aivan fantastista. Nytkin ainoastaan oikean etujalan hauis oli huomattavan kireänä. Hieman oli myös etulapojen takapuolella, selkärangan molemmin puolin kohtia, jotka sähköttivät takajalkoihin. Kokonaisuutena kun muistaa, että leikkauksesta on vain kuusi viikkoa, niin tilanne on hyvä tai jopa eritäin hyvä. Lenkkejäkin olemme venyttäneet noin 10-15min rauhallista kävelyä.
Hera taas oli vuorostaan se koomisempi osapuoli käsittelyn aikana. Hera oli tehnyt diilin Obin kanssa, että se vuorostaan kujeilee Mintin kanssa.

Tässä kuvasarja osoituksena Heran kekseliäisyydestä.
Hera: Heti alkuunsa Marika. Koeta nyt ymmärtää, että tänään et pääse niin helpolla kuin viimeksi, joten lopeta heti alkuunsa töniminen.



Hera: Jaa, että nyt aletaan huitomaan jo kyynerpäälläkin. Johan on helkkari sun kanssas Marika.



Hera: No voe helvatan helvatta! Nyt kuule alkaa ottaan aivoon tuo sinun touhus. Muista, että olen varoittanut. Heran kosto on kauhia!



Hera: Okei, tehdään ensin homma helpoksi. Hiero vain sieltä kainalosta ja laita käsi oikein kunnolla sinne kainaloon. Juuri nooin!



Hera: Nyt kun laitan kainalon kiinni ja pyörähdän nopeasti mahalleen, niin jo saadaan liikettä hierojaan. Heh!



Hera: No en minä viitsinyt sitä oikein vauhdilla tehdä, sillä silloin olisi Marika ollut tennarit taivasta kohti seinää vasten. Totuushan on, että tästä ei paljon olot parane, kun toi Ruottisen Marika hieroo koko kropan. On se niin miellyttävää käsittelyä! Kiitos Mintti!



Että sellaista koirien kiusaamista tänään. Nyt vain yöksi töihin ja huomenna auto huoltoon. Täytyy toivoa, ettei autossa ole mitään isoa vikaa, sillä silloin saattaa vaarantua maanantai illan agility treenien pito.