Aamupäivästä tutustuimme muutamaan suomalaiseen autokuntaan ja heidän kanssaan pähkäilimme huomista aikataulua satamaan menosta ja sieltä kotiin lähtöön laivalla. Joukossa oli myös autokuntia, jotka olivat vielä jatkamassa matkaa Puolassa.
Meillä oli vielä yksi asia hoidettavana ennen huomista kotiin lähtöä. Koirille pitäisi löytää jauhelihaa laivamatkalle. Meillä ei ollut mitään tietoa ruokakauppojen sijainnista ja lämpötila oli kohonnut jo 33 asteeseen varjossa, joten hirveästi ei ollut kiinnostusta lähteä kuumaan keskustaan kiertelemään ja etsimään ruokakauppaa.
Kysyimme automme ohi kävelleeltä suomalaisperheeltä olisiko heillä tietoa kauppojen sijainnista. He tiesivät hyvän kaupan, mutta se oli kolmen kilometrin päässä. He olivat menossa autolla käymään kyseisessä kaupassa ja lupasivat tuoda koirillemme kilon jauhelihaa kotimatkaa varten. Heille vielä kerran suuret kiitokset vaivannäöstä.
Meille tuli siis mahdollisuus lähteä tutustumaan rantabulevardiin paremmin. Kastelimme koirat vielä ennen lähtöä oikein kunnolla.
Ensin oli Heran vuoro.
Sitten Obin.
Oli ihanaa päästä kävelemään puiden varjostamalle puistoalueelle. Tiina kävi uimassa pikaisesti ja kehui meriveden olevan oikein lämmintä.
Taustalla euroopan pisin puulaituri.
Väkeä oli rannalla paljon, joten kaikki eivät siis sittenkään olleet siellä Helin niemimaalla.
Kävelimme rantaa pitkin euroopan pisimmälle laiturille saakka.
Laiturille oli nimellinen maksu, mutta koska sinne ei saanut viedä koiria, niin jätimme tämän kokemuksen väliin. Toisaalta sinne suoraan auringon paahteeseen ei oikein tehnyt mielikään.
Laiturin kohdalla rannassa oli suuri aukio missä oli myyntikojua vierivieressä ja komea kirkko. Lisäksi siellä oli kaikenlaista ohjelmaa tarjolla.
Muun muassa spinningiä tauotta ja lähes kokoajan kaikki pyörät varattuina. Muutama japanilainen halusi ottaa oikein kunnon kuvan Obista ja Herasta. Muitakin kameran käyttäjiä tuntuivat koiramme kiinnostavan, joten pidimme oman esityksemme eli annoimme koirille jäätelöä. On uskomatonta miten se paikasta toiseen kiinnostaa ihmisiä niin paljon. Täällä myös muutama puolalainen jutusteli kanssamme pidemmän aikaa.
Aikaa oli kulunut reissussa jo useita tunteja, kun lähdimme palailemaan takaisin leirintäalueen suuntaan.
Kuljimme ohi Grand Hotellin missä on majoittunut historian aikana suuria kuuluisuuksia mm. Adolf Hitler, Marlene Dietrich, Boney M, Vladimir Putin ym. Se on valmistunut 1924-1927.
Autolle päästyämme meitä jo odottelikin lihapaketti portailla. Koirat jaksoivat kävelyreissun hienosti vaikka se kestikin yli 5h ja lämmintä kokoajan reilusti yli 30 astetta.
Hera.
Obi.
Tosin kyllä niille uni maittoi välittömästi autolle saavuttuamme.
Laitoimme illalla auton sellaiseen kuntoon, ettei aamulla tarvitse kauheasti kolistella, kun lähdemme satamaa kohti.
11.7. Aamulla loput leiristä autoon ja koirien lenkitykselle. Lenkillä ollessamme ajoi Zakopanesta tuttu kouvolalaisperhe matkailuautollaan ohitsemme pilliä soittaen, joten joitakin tuttuja siis satamassa ainakin olisi. Sattui myös hauska episodi kun pakkasimme loppuja kamoja autoon. Samaan aikaan pakkasi telttaansa ja kimpsujansa automme edessä puolalainen isä poikansa kanssa. Obi siinä sitten silmä kovana vahti ettei miesten nyssäköihin vaan eksy meidän tavaraa ja taisipa koiramme olla sitä mieltä että teltta kuuluu meille kun sitä ollaan jo niin monta vuorokautta vahdittu. Tiina kävi Obin kanssa nopeat neuvottelut teltan omistussuhteista ja puolalaiset pääsivät poistumaan tavaroineen paikalta.
Satamassa piti ensin käydä hakemassa laivaanajopaperit aivan toiselta puolelta satamaa. Sitten piti suunnistaa noin puolentoista kilometrin päähän odotusalueelle. Siellä olikin jo iso joukko muita suomalaisia karavaanareita. Laivaan sisälle pääsyyn meni vajaan tunnin verran, mutta aika kului nopeasti kokemuksia vaihtaessa toisten seurueiden kanssa.
Itse laivaan nousu olikin jo tuttua ja helppoa. Koirat rauhoittuivat nopeasti viileään hyttiin.
Kävimme kannella koirien kanssa seuraamassa satamasta poistumista hieman haikein mielin. Toisaalta oli mukavaa palata kotiin, mutta toisaalta Puola ja puolalaiset yllättivät niin positiivisesti, että pieni osa sydämestä jäi Puolaan.
Laivalla oli ihanaa päästä saunaan ja sitten puhtoisena ruokailemaan. Loppumatkakin sujui ongelmitta ja kotona odotti siisti ja siivottu talo ja hienosti hoidettu pihamaa. Kiitos siitä Mikolle ja Hetalle.
Hieman jäi kaivelemaan, kun en Sopotissa käynyt Itämeressä uimassa, mutta sekin asia on nyt korjattu uudella reissulla. Siitä sitten lisää kunhan kerkiän.
Yritän vielä jossain vaiheessa tehdä blogiin yhteenvedon matkailuautolla Puolassa matkailusta, mutta siihen voi mennä hieman aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti