22.7 Kylläpä on rankkaa tänä kesänä. 12. 7 palattiin Puolan kiertueelta ja tässä välissä täytyi tehdä kuusi työvuoroakin. Onneksi nyt alkoi kesäloma ja päästiin Tiinan pojan Mikon kanssa kahdestaan äijäreissuun Pärnuun.
Aamusta aikaisin lähtö Jämsänkosken linja-autoasemalta ja päivälaivalla yli Tallinnaan. Tallinnassa oli jo puolen päivän aikaan 30 astetta lämmintä. Onneksi matkamme jatkuisi royal luokituksen bussilla satamasta Pärnuun.
Pian saimme kuitenkin huomata, että royal ei tarkoittanut ainakaan ilmastointia. Kuumaa kuin saunassa, eikä ilma vaihtunut yhtään. Jos jotain positiivista haki bussi matkasta, niin ei tarvinnut yksin hikoilla, sillä bussi oli aivan täynnä.
Pärnussa majoituimme Puistohotelliin hieman ennen klo 17 ja reilun kilometrin päässä olevalla rannalla loikoilimme Mikon kanssa jo noin klo 17.20. Rannalla oli ihan kivasti väkeä vielä illastakin.
Yhdessä vaiheessa väkeä kerääntyi isompi joukko keskelle rantaa ja myös lähes kaikki rantavahdit olivat paikalla. Silloin siihen emme sen enempää kiinnittänyt, mutta kotiin päin palatessamme kuulimme radiosta, että rantavedestä oli löytynyt suomalaismiehen ruumis.
Tosi hienosti tilanne hoidettiin siellä rannalla, eikä auringon otto häiriintynyt.
Rannalla oli todella paljon erilaista harrastetoimintaa.
Välillä oikein pysähdyttiin seuraamaan hetkeksi pelailua.
Ensimmäisenä iltana kävimme syömässä rannantuntumassa olevassa 1880 rakennetussa isossa puisessa oluthuoneessa nimeltään Kuursaal.
Päätimme äijä hengen mukaisesti istua ulos syömään niin pystyimme samalla seuraamaan kadun elämää. No ehkä noin 30 astetta lämpöä helpotti päätöstä, sillä ulkona kuitenkin hieman ilma liikkui.
Ruoka oli hyvää ja olut kylmää. Paikka on sellainen takuuvarma, mutta ei yllätä koskaan. Usein siellä on myös live musiikia tarjolla.
Vatsa kun oli saatu täyteen niin pienen iltakävelyn ja hotellimme kattoterassilla nautitujen jälkruoka kahvien jälkeen oli mukava käydä oman mahan viereen nukkuman.
Viimeisenä kuvana mieleen syöpyi katolta näkynyt auringon lasku.
23.7 Aamulla pääsimme melko ajoissa ylös sängyistä ja suuntasimmekin heti aamupalan jälkeen keskustaan shoppailemaan.
Näin aamusta siellä oli melko hiljaista.
Päivemmällä sitten vilinä lisääntyi ja varsinkin uudempi Port Artur veti väkeä puoleensa.
Päivän shoppailun jälkeen kävimme jälleen meressä uimassa ja sitten syömään. Tällä kertaa ruokailimme Tallinnan Portti nimisessä ravintolassa.
Ravintola sijaitsee vanhassa kaupungin portissa, sen päällä ja sisällä. Täällä ruoka olisi ollut täydellisen hyvää, mutta suolaa oli tipahtanut meidän molempien annokseen järkyttävän paljon. Suolasta huolimatta paikkaa kannattaa käydä kokeilemassa, jos haluaa hyvän palvelun, hyvän aterian lisäksi.
Palaillessamme hotellille jäimme hetkeksi seuraamaan nuorisoa, joka temppuili ramppipuistossa, pyörillä, skeittilaudoilla ja rullaluistimilla. Aikamme seurattuamme toimintaa päätimme huomenna tulla valokuvaamaan temppuilua, jos vain sää sallisi.
Hotellilla kävimme vielä kattoterassilla ihailemassa maisemia ennen huoneeseen menoa. Huoneeseen ei todellakaan ollut kiirettä, koska lämmintä siellä oli helposti 28 astetta.
24.7 Tälle päivälle oli luvattu kova ukkosmyrsky. Päätimme lähteä viettämään päivää Tervise Paradis kylpylään. Sinne kävellessä oli pilvistä ja ripsoi jo hieman vettä, mutta lämmintä riitti 28 asteen verran. Kylpylässä on monenlaista koskea ja putkea, missä voi aikaansa kuluttaa. Oltuamme kylpylässä reilun tunnin verran alkoi pilvet kaikkoamaan taivaalta ja aurinko paistamaan polttavasti. Onneksi altaita oli myös ulkona ja lisäksi myös hyvät auringon otto mahdollisuudet.
Iltapäivästä vieressä sijaitsevalla merenrannalla järjestettiin lentonäytös. Oli mahtavaa makailla porealtaassa ja katsella esitystä.
Takaisin hotellillemme kävelimme merenrantaa pitkin. Välillä seurasimme rantajalkapallon sarjapeliä, välillä muuta rannan vilinää.
Uikkarit kuivumaan ja suunnaksi ramppipuisto.
Seurailimme tunnin verran puiston tapahtumia todeten nuorten osaavan temppuilun niksit hienosti.
Pian kuitenkin kova musiikki sai meidät jatkamaan matkaa keskustan suuntaan. Siellä oli järjestetty iso rock tapahtuma. Meitä alkoi kuitenkin nälkä jo vaivaamaan, joten jatkoimme konserttialueen vieritse Postipoissiin ruokailemaan. Postipoiss on idyllinen ruokaravintola, missä saa myös venäläis tyyppisiä ruokia. Olen joka reissulla käynyt Postipossissa syömässä ja koskaan ei ole tarvinut annokseen pettyä. Nytkin ruoka oli viedä kielen mennessään. Täällä myös juttelimme Mikon kanssa äijyydestä. Kerroin oman näkemykseni asiasta olevan, että äijä on aina oma itsensä. Äijä ei hötkyile toisten mielenpurkauksiin, vaan tekee aina omat ratkaisut ja kantaa myös vastuun tekemisistään.
Takaisin hotellille päästyämme pakkasimme pääosan kamppeista valmiiksi aamun kotiin lähtöä varten. Nukkumaan käydessämme totesimme, että se siitä ukkosmyrskystä. Illasta oli parhaimmillaan 33 astetta lämmintä ja nyt puolen yön maissa vielä lähes 30 astetta.
25.7 Aamupalan jälkeen loput kamppeet laukkuun ja linja-autoa odottamaan hotellin pihalle. Ulkona saimme kuulla ukkosen menneen noin 30km Pärnun pohjoispuolelta.
Takaisin Tallinnaan pääsimme jälleen royal lämpöisellä bussilla. No onneksi lämmin ei luita riko.
Laivalla oli aurinkokansi täyteen ahdettu, koska siellä merituuli ihanasti viilensi oloa. Laivan sisätilatkin oli kyllä hyvin ilmastoituja.
Laivasta ulos päästyämme olikin jäljellä enään oikean bussin löytäminen ja laukkujen haku kuljetusautosta joka toi ne laivamatkan ajan. Ei tarvinnut käsissä raahata koko laivamatkan ajan.
Linja-autolla kotiin päin tullessamme totesimme, ettei tämä äijä reissu ollut lainkaan pässimpi reissu.
Pohdiskelua kokemuksista, harrastamisesta, sekä matkailusta matkailuautolla ja ilman.
Tavoite blogilleni
Pitkän suunnittelun, vastusteluni ja saamattomuuteni vuoksi aloitan blogailuni vasta nyt. Tarkoituksenani on kirjoitella ajatuksiani, kokemuksiani ja näkemyksiäni eri asioista. Muunmuassa matkailuautolla matkailusta, koirista, valokuvauksesta ja varsinkin hyvistä ja erikoisista ruuista, sekä ruokapaikoista.
Ruokaan liittyvissä asioissa apunani toimii avopuolisoni Tiina, joka on ammatiltaan keittiömestari ja työskennellyt useita vuosia Suomen rajojen ulkopuolella eri maissa ja erilaisissa keittiöissä.
Koirapuolella uskoisin kirjoittelun keskittyvän Dogo Argentiinoihin ja agilityyn. Muita rotuja ja harrastusmuotoja väheksymättä. Agility siksi vahvana, että minulla on lajista yli 20 vuoden kokemus niin kipailijana, kuin kouluttajanakin. Nykyisin toimin pääasiallisesti vain kouluttajana.
Valokuvaus on aina ollut minua kiehtova harrastus, mutta kauheasta kikkailusta en ole kiinnostunut. Ennemminkin kaikenlainen tilanne kuvaus kiehtoo minua.
Koska kyseessä on ensimmäinen julkinen blogini, niin kommentit ja kehittämis ideat vastaanotetaan mieluusti.
Ruokaan liittyvissä asioissa apunani toimii avopuolisoni Tiina, joka on ammatiltaan keittiömestari ja työskennellyt useita vuosia Suomen rajojen ulkopuolella eri maissa ja erilaisissa keittiöissä.
Koirapuolella uskoisin kirjoittelun keskittyvän Dogo Argentiinoihin ja agilityyn. Muita rotuja ja harrastusmuotoja väheksymättä. Agility siksi vahvana, että minulla on lajista yli 20 vuoden kokemus niin kipailijana, kuin kouluttajanakin. Nykyisin toimin pääasiallisesti vain kouluttajana.
Valokuvaus on aina ollut minua kiehtova harrastus, mutta kauheasta kikkailusta en ole kiinnostunut. Ennemminkin kaikenlainen tilanne kuvaus kiehtoo minua.
Koska kyseessä on ensimmäinen julkinen blogini, niin kommentit ja kehittämis ideat vastaanotetaan mieluusti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti