Tänään kävimme Obin kanssa Tampereella tikkien poistossa Eläinystäväsi Lääkärillä.
Samalla Obi nukutettiin kevyesti ja otettiin kontrolli kuvat polvesta. Kaikki oli hienosti lähtenyt paranemaan. On se kumma leikkaus tuo TTA leikkaus. Obilla meni noin 20 tuntia leikkauksen jälkeen kun se ensimmäisen kerran nosti jalkaa varaamalla sen operoidulle jalalle. Noin 10vrk leikkauksesta Obi käveli jo lähes normaalisti rauhallista käyntiä 5min kerrallaan. Tulee siis olemaan tuskaiset 3kk ettei se kohella ja kolhi polvea ennen sen kuntoutumista.
keskiviikko 30. joulukuuta 2009
perjantai 18. joulukuuta 2009
Obi leikkaukseen.
Tänään siis suuntasimme Tampereelle, missä Obin TTA leikkaus alkoi klo 10.00 Eläinystäväsi lääkärillä, lääkäri Juha Kallion toimesta. Olimme 10min etuajassa paikalla ja koira laitettiin heti uneen. Odotimme Obin nukahtamisen verran ja sitten aikaa viettämään Tampereen keskustaan. Aikaa meille annettiin vähintään kuusi tuntia. Leikkauksen keston arvio on 6-8 tuntia. No onpahan aikaa tehdä jouluostokset.
Aikamme kauppoja kierreltyämme päätimme mennä testaamaan erästä intialaista ravintolaa.
Ravintola sijaitsee Näsilinnankatu 17ssä ja on nimeltään Nada Devi.
Päätimme kokeilla Tiinan kansa Thalilounasta. Tiina otti Nanda Devi Thalilounaan mietona ja minä Murgh Thalilounaan keskivahvana. Suomeksi siis Tiinalle Nanda Devin erikoislounas: liha-, kana- ja kasviscurrya. Minulle Kanaa currykastikkeessa, linssimuhennosta ja raitha. Molempiin annoksiin kuului tietysti salaatti, basmatiriisiä ja naanleipää. Annokset tarjoillaan perinteiseltä Intialaiselta Thalilautaselta. Perinteinen lautanen tarkoittaa amerikkalaisista vankilasarjoista tuttua alumiini tarjotinta, missä jokaiselle ruokalajille on oma syvennys.
Itse ruoka oli erinomaista, mutta minulle oli keskivahva tulisuus aivan nautinnon ylärajoilla. Onneksi naanleipä ja raitha (jogurttimainen kylmä kastike) tasasivat poltetta suussa. Lopun lähestyessä alkoi suukin tottua tulisuuteen ja maut pääsivät valloilleen. Annoksesta ei löytynyt mitään huomautettavaa. Vaikka se näytti alkuunsa melko pieneltä, niin naanleivän kanssa annos oli varsin täyttävä.
Itse ravintola on todella idyllisesti sisustettu ja viihtyisä. Hieman kokonaisuutta heikensi todella ahtaat vessat ja paikoin liian esille jätetyt kaiuttimet.
Kokonaisuus/viihtyvyys pisteet: 8/10 ruoka: 8/10 Hintalaatu: 8/10.
Paikkaa voi suositella nautiskelijoille ja kokeilunhaluisille.
Vatsa täynnä ajantappo jatkui. Aloimme hermostua kun eläinlääkäriltä ei alkanut jo puhelua kuulumaan. Vihdoin Tiinan puhelin soi hieman ennen 17 ja ei kun kiireesti Eläinlääkärille odottamaan Obin heräämistä. Sieltä saimme tarkat ohjeet jatkohoidosta ja sovimme ensimmäisen kontrollin, sekä tikkien poiston 12vrk päähän. Pääsimme lähtemään kohti kotia noin klo 18.00. Leikkaus kesti siis kaikkiaan 8 tuntia. Lähtiessä hoitajat muistuttivat soittamaan seuraavana päivänä ensimmäisen yön kuulumiset.
Aikamme kauppoja kierreltyämme päätimme mennä testaamaan erästä intialaista ravintolaa.
Ravintola sijaitsee Näsilinnankatu 17ssä ja on nimeltään Nada Devi.
Päätimme kokeilla Tiinan kansa Thalilounasta. Tiina otti Nanda Devi Thalilounaan mietona ja minä Murgh Thalilounaan keskivahvana. Suomeksi siis Tiinalle Nanda Devin erikoislounas: liha-, kana- ja kasviscurrya. Minulle Kanaa currykastikkeessa, linssimuhennosta ja raitha. Molempiin annoksiin kuului tietysti salaatti, basmatiriisiä ja naanleipää. Annokset tarjoillaan perinteiseltä Intialaiselta Thalilautaselta. Perinteinen lautanen tarkoittaa amerikkalaisista vankilasarjoista tuttua alumiini tarjotinta, missä jokaiselle ruokalajille on oma syvennys.
Itse ruoka oli erinomaista, mutta minulle oli keskivahva tulisuus aivan nautinnon ylärajoilla. Onneksi naanleipä ja raitha (jogurttimainen kylmä kastike) tasasivat poltetta suussa. Lopun lähestyessä alkoi suukin tottua tulisuuteen ja maut pääsivät valloilleen. Annoksesta ei löytynyt mitään huomautettavaa. Vaikka se näytti alkuunsa melko pieneltä, niin naanleivän kanssa annos oli varsin täyttävä.
Itse ravintola on todella idyllisesti sisustettu ja viihtyisä. Hieman kokonaisuutta heikensi todella ahtaat vessat ja paikoin liian esille jätetyt kaiuttimet.
Kokonaisuus/viihtyvyys pisteet: 8/10 ruoka: 8/10 Hintalaatu: 8/10.
Paikkaa voi suositella nautiskelijoille ja kokeilunhaluisille.
Vatsa täynnä ajantappo jatkui. Aloimme hermostua kun eläinlääkäriltä ei alkanut jo puhelua kuulumaan. Vihdoin Tiinan puhelin soi hieman ennen 17 ja ei kun kiireesti Eläinlääkärille odottamaan Obin heräämistä. Sieltä saimme tarkat ohjeet jatkohoidosta ja sovimme ensimmäisen kontrollin, sekä tikkien poiston 12vrk päähän. Pääsimme lähtemään kohti kotia noin klo 18.00. Leikkaus kesti siis kaikkiaan 8 tuntia. Lähtiessä hoitajat muistuttivat soittamaan seuraavana päivänä ensimmäisen yön kuulumiset.
tiistai 15. joulukuuta 2009
Se siitä ristisiteestä.
Nyt se sitten tapahtui. Koko syksyn pelättiin, että nuoremmalla Dogollamme Obilla on oikeassa takajalassa polven ristiside vamma. Onneksi ontuminen johtui silloin varpaan nivelestä.
Nyt kuitenkin alkoi ontumaan vasenta takajalkaa pari viikkoa sitten ja tuomio oli polven eturistisiteen osittainen tai kokonaan katkeaminen.
Kävin Obin kanssa Tampereella Eläinystäväsi Lääkärillä, lääkäri Juha Kallion luona ja vaikka kuvissa ei näkynyt mitään oli Juha täysin varma vammasta. Kokemukseni perusteella en nykyään kyseenalaista Kallion Juhan tutkimustulosta, joten varasin välittömästi ajan perjantaille 18.12 jalan leikkaus operaatioon.
Syy leikkauksen kiireellisyyteen johtuu halusta minimoida nivelrikon syntyminen ja vamman paheneminen.
Keskustelimme lopuksi vielä leikkauksen laadusta. Päädyimme vain ja ainostaan TTA leikkaukseen. Leikkaus on todella kallis, mutta koska kyseessä on iso ja voimakas nuori koira niin tulevaisuuden kannalta ainoa järkevä vaihtoehto.
Nyt kuitenkin alkoi ontumaan vasenta takajalkaa pari viikkoa sitten ja tuomio oli polven eturistisiteen osittainen tai kokonaan katkeaminen.
Kävin Obin kanssa Tampereella Eläinystäväsi Lääkärillä, lääkäri Juha Kallion luona ja vaikka kuvissa ei näkynyt mitään oli Juha täysin varma vammasta. Kokemukseni perusteella en nykyään kyseenalaista Kallion Juhan tutkimustulosta, joten varasin välittömästi ajan perjantaille 18.12 jalan leikkaus operaatioon.
Syy leikkauksen kiireellisyyteen johtuu halusta minimoida nivelrikon syntyminen ja vamman paheneminen.
Keskustelimme lopuksi vielä leikkauksen laadusta. Päädyimme vain ja ainostaan TTA leikkaukseen. Leikkaus on todella kallis, mutta koska kyseessä on iso ja voimakas nuori koira niin tulevaisuuden kannalta ainoa järkevä vaihtoehto.
tiistai 23. kesäkuuta 2009
Juhannus Rovaniemellä.
Olimme miettineet koko kevään Tiinan kanssa mitä tehdä yhteisellä kesälomallamme. Sitä olisi kaikenkaikkiaan 1pv + 3pv juhannus vapaata. Tuo neljä päivää hieman rajoitti mahdollisuuksiamme. Päätimme kuitenkin, että johonkin pois kotoa on lähdettävä, joten ilmoitimme Obin Rovaniemen kansainväliseen koiranäyttelyyn.
18.6 Starttasimme illasta myöhään auton keulan kohti Oulua, missä oli tarkoitus pitää pieni unitauko ja jatkaa aamusta kohti Rovaniemeä.
Ouluun Tupoksen ABClle saavuimme hieman puolen yön jälkeen. Minä ulkoilutin Obin ja Tiina kävi kysymässä Mikon kanssa, mihin aikaan olisi aamupalaa tarjolla. Sää oli tihkusateinen, mutta se ei tuntunut hyttysiä haittaavan. Automme alkovin alle tuulilasiin jäävä sateeton alue oli mustanaan niitä. Ulos kun meni oli olo kuin vietnamin sodassa tarkka-ampujien tähtäimessä olevalla. Lämmintä oli noin +16 astetta.
19.6 Aamulla kävimme aamiaisella ABCn noutopöydässä. Aamiainen oli hinta-laatusuhteeltaan varsin mainio. Muutenkin Tupoksen ABC on matkaparkkina erinomainen valinta.
Noin klo 8.00 pääsimme jatkamaan matkaa kohti Rovaniemeä.
Päätimme ajella rengasmatkan, joten mennessä käännyimme ajamaan Simojoen eteläpuolta tielle 78 ja sitä pitkin Rovaniemelle, Ounaskoski Campingiin. Simojoen vartta seuraileva tie oli kohtuullisen ajettavassa kunnossa ja sen varrella on runsaasti hyviä koiran "kusetus" paikkoja sekä komeat maisemat.
Onneksi olimme varanneet etukäteen paikan leirintäalueelta, sillä sinne oli tulossa juhannusaatto yöksi yli 50kpl hollantilaista caravaanaria. Paikka oli siis aivan ääriään myöten täynnä.
Auto parkkiin, kevyt lounas ja päivätirsoille, että jaksaa illalla valvoa.
Herättyämme käytimme Obin lenkillä ja tutustuimme samalla leirintäalueeseen. Alueella oli pitkästi toistakymmentä eri kansallisuutta ja kalustoa laidasta laitaan. Illasta tutustuimme myös Rovaniemen itäpuoliseen alueeseen, ulkoiluttamalla Obia pidemmän kaavan mukaan. Keli oli päivällä kuiva, mutta pilvinen. Lämmintä noin +18 astetta. Hieman ennen puolta yötä alkoivat pilvet väistyä ja aurinko rupesi paistamaan pilvettömältä taivaalta. On se oudon näköistä kun porukka makailee nurmikolla aurinkoa ottamassa keskellä yötä.
20.6 Hyvin nukutun yön jälkeen sain terävän herätyksen. Minulla oli tunne, että minua tuijotetaan kun olin heräilemässä. Raotin silmiä ja näin Obin istumassa edessäni sängyllä ja kallistuvan sivulle päin. Ehdin juuri sulkea silmät, kun tassun lyönti osui silmääni. Obi halusi haastaa minut aamu painiin kanssaan. Tuloksena oli silmien välistä otsasta lähtevä veri naarmu, joka ulottui silmäluomen yli poskeen. Hienoa juhannus ilman juopottelua ja silti silmä melkein poskella.
Heti aamusta päätimme lähteä tutustumaan Rovaniemen keskustaan. Leirintäalueelta on vain reilu kilometrin matkaa sinne, joten autoa ei tarvinnut ottaa käyttöön. Kiertelimme nelisen tuntia sikin sokin keskustaa ja palasimme takaisin autolle kuuluisan jätkänkynttilä sillan kautta. Keli oli aurinkoinen ja lämmintäkin oli hieman yli +20 astetta. Nyt alkoi meikäläinen nauttimaan olostaan. Päivän kruunasi illaksi varaamamme sauna. Saunanpäälle grillimakkaraa ja ohrapirtelöä, niin olo oli kuin kuninkaallisilla. Mikkokin oli tänään viihtynyt hyvin, kun saimme hänelle netin toimimaan autossa.
21.6 Tänään oli aamusta taas aikaisempi herätys, Obin näyttely päivän ollessa kyseessä. Kirjauduimme ulos leirinnästä ja suuntasimme muutaman kilometrin päähän näyttelyalueelle.
Näyttelystä ei sen enempää. Ei sillä, että olisimme Obin kanssa olleet edustavia, mutta oli tuomarikin hieman väsyneen oloinen juhannuksesta.
Näyttelyn jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Kemiä. Nyt menimme Kemijoen pohjoispuolta. Kemissä kävimme päiväkahvilla satamassa, mikä olikin varsin suosittu ja viihtyisä paikka.
Kemistä jatkoimme Ouluun, missä oli tietysti käytävä kävelemässä Rotuaarilla ja syömässä satamassa lihapiirakka kaikilla mausteilla. Eikä ollut lokeistakaan minkäänlaista harmia, kun Obi ei laskenut niitä kilpailemaan makupaloista.
Sieltä jatkoimme Raaheen, missä leiriydyimme paikallisella leirintäalueella. Hieman oli hoitamatoman oloinen paikka, mutta rauhallista oli. Paikalla ei ollut kuin yksi saksalainen seurue.
22.6 Kävimme ennen kotiin lähtöä tutustumassa Raaheen ja varsinkin sen kirkko oli vaikuttavan näköinen. Kivet kirkkoon on louhittu merialueen ulkoluodoilta. Raahessa on myös tiettävästi yksi maailman vanhimmista sukelluspuvuista esillä merimuseossa.
Arvosteluja:
Matkaparkkina Tupoksen ABC on ehdottomesti 9/10 pisteen arvoinen.
Ounaskoski Camping on siisti, hiihtyisä ja hyvällä paikalla sijaitseva leirintäalue. Henkilökunta ystävällistä ja avuliasta. Kioskin valikoima voisi olla hieman suurempi ja alueella grillausmahdollisuuksia voisi parantaa. pisteet 8,5/10
18.6 Starttasimme illasta myöhään auton keulan kohti Oulua, missä oli tarkoitus pitää pieni unitauko ja jatkaa aamusta kohti Rovaniemeä.
Ouluun Tupoksen ABClle saavuimme hieman puolen yön jälkeen. Minä ulkoilutin Obin ja Tiina kävi kysymässä Mikon kanssa, mihin aikaan olisi aamupalaa tarjolla. Sää oli tihkusateinen, mutta se ei tuntunut hyttysiä haittaavan. Automme alkovin alle tuulilasiin jäävä sateeton alue oli mustanaan niitä. Ulos kun meni oli olo kuin vietnamin sodassa tarkka-ampujien tähtäimessä olevalla. Lämmintä oli noin +16 astetta.
19.6 Aamulla kävimme aamiaisella ABCn noutopöydässä. Aamiainen oli hinta-laatusuhteeltaan varsin mainio. Muutenkin Tupoksen ABC on matkaparkkina erinomainen valinta.
Noin klo 8.00 pääsimme jatkamaan matkaa kohti Rovaniemeä.
Päätimme ajella rengasmatkan, joten mennessä käännyimme ajamaan Simojoen eteläpuolta tielle 78 ja sitä pitkin Rovaniemelle, Ounaskoski Campingiin. Simojoen vartta seuraileva tie oli kohtuullisen ajettavassa kunnossa ja sen varrella on runsaasti hyviä koiran "kusetus" paikkoja sekä komeat maisemat.
Onneksi olimme varanneet etukäteen paikan leirintäalueelta, sillä sinne oli tulossa juhannusaatto yöksi yli 50kpl hollantilaista caravaanaria. Paikka oli siis aivan ääriään myöten täynnä.
Auto parkkiin, kevyt lounas ja päivätirsoille, että jaksaa illalla valvoa.
Herättyämme käytimme Obin lenkillä ja tutustuimme samalla leirintäalueeseen. Alueella oli pitkästi toistakymmentä eri kansallisuutta ja kalustoa laidasta laitaan. Illasta tutustuimme myös Rovaniemen itäpuoliseen alueeseen, ulkoiluttamalla Obia pidemmän kaavan mukaan. Keli oli päivällä kuiva, mutta pilvinen. Lämmintä noin +18 astetta. Hieman ennen puolta yötä alkoivat pilvet väistyä ja aurinko rupesi paistamaan pilvettömältä taivaalta. On se oudon näköistä kun porukka makailee nurmikolla aurinkoa ottamassa keskellä yötä.
20.6 Hyvin nukutun yön jälkeen sain terävän herätyksen. Minulla oli tunne, että minua tuijotetaan kun olin heräilemässä. Raotin silmiä ja näin Obin istumassa edessäni sängyllä ja kallistuvan sivulle päin. Ehdin juuri sulkea silmät, kun tassun lyönti osui silmääni. Obi halusi haastaa minut aamu painiin kanssaan. Tuloksena oli silmien välistä otsasta lähtevä veri naarmu, joka ulottui silmäluomen yli poskeen. Hienoa juhannus ilman juopottelua ja silti silmä melkein poskella.
Heti aamusta päätimme lähteä tutustumaan Rovaniemen keskustaan. Leirintäalueelta on vain reilu kilometrin matkaa sinne, joten autoa ei tarvinnut ottaa käyttöön. Kiertelimme nelisen tuntia sikin sokin keskustaa ja palasimme takaisin autolle kuuluisan jätkänkynttilä sillan kautta. Keli oli aurinkoinen ja lämmintäkin oli hieman yli +20 astetta. Nyt alkoi meikäläinen nauttimaan olostaan. Päivän kruunasi illaksi varaamamme sauna. Saunanpäälle grillimakkaraa ja ohrapirtelöä, niin olo oli kuin kuninkaallisilla. Mikkokin oli tänään viihtynyt hyvin, kun saimme hänelle netin toimimaan autossa.
21.6 Tänään oli aamusta taas aikaisempi herätys, Obin näyttely päivän ollessa kyseessä. Kirjauduimme ulos leirinnästä ja suuntasimme muutaman kilometrin päähän näyttelyalueelle.
Näyttelystä ei sen enempää. Ei sillä, että olisimme Obin kanssa olleet edustavia, mutta oli tuomarikin hieman väsyneen oloinen juhannuksesta.
Näyttelyn jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Kemiä. Nyt menimme Kemijoen pohjoispuolta. Kemissä kävimme päiväkahvilla satamassa, mikä olikin varsin suosittu ja viihtyisä paikka.
Kemistä jatkoimme Ouluun, missä oli tietysti käytävä kävelemässä Rotuaarilla ja syömässä satamassa lihapiirakka kaikilla mausteilla. Eikä ollut lokeistakaan minkäänlaista harmia, kun Obi ei laskenut niitä kilpailemaan makupaloista.
Sieltä jatkoimme Raaheen, missä leiriydyimme paikallisella leirintäalueella. Hieman oli hoitamatoman oloinen paikka, mutta rauhallista oli. Paikalla ei ollut kuin yksi saksalainen seurue.
22.6 Kävimme ennen kotiin lähtöä tutustumassa Raaheen ja varsinkin sen kirkko oli vaikuttavan näköinen. Kivet kirkkoon on louhittu merialueen ulkoluodoilta. Raahessa on myös tiettävästi yksi maailman vanhimmista sukelluspuvuista esillä merimuseossa.
Arvosteluja:
Matkaparkkina Tupoksen ABC on ehdottomesti 9/10 pisteen arvoinen.
Ounaskoski Camping on siisti, hiihtyisä ja hyvällä paikalla sijaitseva leirintäalue. Henkilökunta ystävällistä ja avuliasta. Kioskin valikoima voisi olla hieman suurempi ja alueella grillausmahdollisuuksia voisi parantaa. pisteet 8,5/10
sunnuntai 14. kesäkuuta 2009
Monografia
Se olisi sitten tänään Dogo Argentiinojen erikoisnäyttely eli monografia. Paikkana on leirintäalue Järvenpään matkailukeskus. Saavuimme paikalle jo eilen illalla suoraan Kotkan koiranäyttelystä. Illalla laitoimme näyttelyaluetta valmiiksi muiden kanssa tälle päivälle ja sen jälkeen ehdimme vielä hieman istumaan iltaa Sarvanteen Minnan perheen kera. Aamulla oli olo sellainen, että taisi matkailuautossamme happi olla vähissä jossain vaiheessa yötä.
Kehän laidalle ja kehäänkin kuitenkin kykenin menemään. Menestystä ei meille tälläkertaa tullut, mutta oli hienoa nähdä paikalla niinkin monta Dogoa!
Laitan tähän perään muutaman kuvan näyttelyssä kehässä urakoinneista esittäjistä, sekä menestyjistä.
Majoituspaikkamme Järvenpään Matkailukeskus on ulkoisesti erittäin kaunis alue. Auto paikat ovat nurmi pohjaisia, mutta erittäin kovaksi pohjattuja karkealla soralla. Yleiset tilat hieman rapistuneet, mutta toimivia. Alueelle tekeillä isoja uudistuksia, joten jo ensi vuonna saattaa kaikki olla uudistettua.
Nyt on jo sen verran majoittumisia matkailuautossa, jotta pystyy toteamaan ainakin yhden Dogon kanssa majoittumisen erittäin sujuvaksi. Ennenkaikkea pystyy sanomaan, että tämä on meidän juttu, tämä matkailuautolla reissaaminen.
Kehän laidalle ja kehäänkin kuitenkin kykenin menemään. Menestystä ei meille tälläkertaa tullut, mutta oli hienoa nähdä paikalla niinkin monta Dogoa!
Laitan tähän perään muutaman kuvan näyttelyssä kehässä urakoinneista esittäjistä, sekä menestyjistä.
Majoituspaikkamme Järvenpään Matkailukeskus on ulkoisesti erittäin kaunis alue. Auto paikat ovat nurmi pohjaisia, mutta erittäin kovaksi pohjattuja karkealla soralla. Yleiset tilat hieman rapistuneet, mutta toimivia. Alueelle tekeillä isoja uudistuksia, joten jo ensi vuonna saattaa kaikki olla uudistettua.
Nyt on jo sen verran majoittumisia matkailuautossa, jotta pystyy toteamaan ainakin yhden Dogon kanssa majoittumisen erittäin sujuvaksi. Ennenkaikkea pystyy sanomaan, että tämä on meidän juttu, tämä matkailuautolla reissaaminen.
keskiviikko 15. huhtikuuta 2009
Pääsiäisen viettoa Ohtakarilla.
Tämän kertainen reissumme suuntautui siis Ohtakarille hieman mutkien kautta. Ohtakari sijaitsee noin karkeasti Kokkolan ja Oulun puolessa välissä, Lohtajan kohdalla, meren puolella. Ohtakarilta alkaa ei mitään. No merta - niin kauas kuin jaksaa nähdä.
Ohtakari on aivan Lohtajan ampuma-alueen vieressä oleva entinen saari. Muistaakseni tie sinne rakennettiin 70-luvun alkupuolella. Ohtakarilla ei ole vakituista asutusta, mutta kesäisin siellä toimii todella idyllinen kalasatama. Siellä toimii kesäisin myös kyläyhteisö, joka on peruja alkuajan kalastus toiminnasta. Maata kylän talojen alla ei omista kukaan ja talojen hallintaoikeus on alkujaan siirtynyt omistajiltaan jälkipolville.
Matka reitti kulki seuraavasti: Koti-Tervo-Ohtakari-Koti.
Matkaa kertyi 810km.
12.04.2009
Matkailuautomme hyrähti iloisesti liikkeelle kohti Tervoa. Päämäärämme oli Ohtakari, mutta päätimme samalla käydä morjestamassa Tiinan vanhempia Tervossa. Reissussa oli mukana minun lisäkseni Tiina ja Dogo Argentinomme Obi. Toinen Dogoistamme jäi vuorostaan kodin vahdiksi. Emme ole ottaneet pidempiin reissuihin Kuntorannan "verileikkien" jälkeen, kuin yhden Dogon kerrallaan.
Tervossa hieman siivoilua ja kauppa-asioiden hoitoa. Vietimme tämän ensimmäisen yön Tervossa.
13.04.09
Aikaisen lounaan jälkeen lähdimme jatkamaan kohti varsinaista päämääräämme Ohtakaria.
Keli oli varsin keväinen. Lumet olivat monin paikoin jo sulaneet pelloilta mutta muuttavia joutsenia oli tosi vähän näkyvillä kunnes saavuimme Lohtajalle.
Olimme lähes Lohtajan keskustassa,päämäärästämme 10km päässä, kun huomasimme muutamien ihmisten tuijottelevan talojen välistä läheiselle pienelle pellolle. Siellä niitä sitten oli siis joutsenia. Satoja joutsenia oli ahtautunut pienelle pellolle ja näky oli kuin sinne olisi kuskattu lunta jostakin jäähallista. Muuten täysin lumettomasta maisemasta erottui valkoisena merenä joutsenten valloittama pelto.
Jatkoimme kuitenkin pian matkaa, että ehtisimme laittaa leirin pystyyn päivän valossa. Olimme varanneet autolle paikan SLEYn ylläpitämästä leiri- ja kurssikeskuksesta. Mikä ihaninta, siellä ei ollut minkäänlaista muuta toimintaa vierailumme aikana. Keskuksen emäntä kävi laittamassa meille sähköt tolppaan ja antoi avaimen, että pääsimme lämmittämään saunan, kun siltä tuntuu.
Saatuamme auton parkkiin, lähdimme tutustumaan alueeseen. Käsittämätöntä kuinka paljon siellä oli lunta. 5km aikaisemmin ei lunta näkynyt edes tien penkoilla ja nyt juuri ja juuri saappaan varsi riittää, eikä edes pälviä missään.
Laitoimme saunan lämpenemään ja lähdimme katsomaan missä kunnossa vanha luotsiasema on.
Lenkin jälkeen annoimme Obille ruuan ja lähdimme itse saunomaan.
Kylläpä sauna tuntui ihanalta päivän matkustamisen jälkeen. Illan kruunasi vielä mahtava salaatti illallinen punaviinin kera!
14.04.09
Aamulla heräsimme jo melko varhain, kun halusimme päästä tutustumaan paremmin saareen. Päästyämme rantaan olimme mykistyneet näystä minkä kohtasimme. Saaren rannat olivat täynnä ahtojäiden rakentamia vuoria. Ei edes kova usva vähentänyt näkemämme kauneutta, se jopa täydensi sitä.
Oivalsimme pian, että saarta pystyy kiertämään rannan tuntumassa kulkevaa kovempaa aluetta pitkin. Obi vaelteli jäätyneillä kasoilla, kuin paraskin naparetkeilijä.
Kierrettyämme saaren kokonaan ympäri rantaa seuraten, palasimme autollemme ruokailemaan ja päiväunille. Obiakaan ei tarvinnut houkutella päikkäreille, sillä parin tunnin reipas ulkoilu -5 asteessa, maha täyteen ruokaa ja auton noin +20 asteen lämpö toimivat paremmin kuin unilääkkeet.
Herättyämme huomasimme usvan hävinneen ja tilalla paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta. Keittelimme päiväkahvit ja päätimme lähteä uudestaan kiertämään saaren. Kaikki oli auringon paisteessa aivan eri näköistä. Kauemmas merelle oli noussut uusia jäävuoria ahtojäiden kasaantuessa.
Tutustuimme myös paremmin kalastajakylään, mikä uinui vielä talviunen viime hetkiään. Kiipesimme kylän keskellä olevaan korkeaan näkötorniin ihailemaan maisemia. Niissä sitten riittikin ihailemista.
Palattuamme jälleen autolle, kävin ensimmäiseksi laittamassa saunan lämpiämään.
Saunan ja iltapalan jälkeen filmit kertakaikkiaan vain katkesivat meiltä kaikilta kolmelta.
15.04
Olipa inhottava herätä, kun tiesi, että tänään on lähdettävä kotia kohti. Olisimme niin mielellään jääneet katsomaan ahtojäiden kasautumista ja meren vapautumista jääpeitteestään.
Vielä pikaisesti piipahdus kalasataman suunnassa ja ahtojäävuori tilanteen tarkistus, sitten leirin purkuun.
Paluumatkalla ajelimme kierrellen kaarrellen kohti Tuurin kyläkauppaa.
Siellä ostoksilta palatessamme huomasimme harmaavesisäiliön tyhjennys putken vuotavan. Ei paljon, mutta tippa silloin toinen tällöin.
Onneksi kyläkaupan vieressä on caravan alue, missä saimme säiliön tyhjäksi.
Reissu oli niin mahtava kuin kuvitella saattaa ja siihen vielä vähän lisää. Aletaan olemaan lähellä jo sitä parasta mitä voi tehdä housut jalassa.
Tyhjennysputken vuotokin osoittautui löystyneeksi liitokseksi, mistä oli tiiviste katkennut.
Ohtakari on aivan Lohtajan ampuma-alueen vieressä oleva entinen saari. Muistaakseni tie sinne rakennettiin 70-luvun alkupuolella. Ohtakarilla ei ole vakituista asutusta, mutta kesäisin siellä toimii todella idyllinen kalasatama. Siellä toimii kesäisin myös kyläyhteisö, joka on peruja alkuajan kalastus toiminnasta. Maata kylän talojen alla ei omista kukaan ja talojen hallintaoikeus on alkujaan siirtynyt omistajiltaan jälkipolville.
Matka reitti kulki seuraavasti: Koti-Tervo-Ohtakari-Koti.
Matkaa kertyi 810km.
12.04.2009
Matkailuautomme hyrähti iloisesti liikkeelle kohti Tervoa. Päämäärämme oli Ohtakari, mutta päätimme samalla käydä morjestamassa Tiinan vanhempia Tervossa. Reissussa oli mukana minun lisäkseni Tiina ja Dogo Argentinomme Obi. Toinen Dogoistamme jäi vuorostaan kodin vahdiksi. Emme ole ottaneet pidempiin reissuihin Kuntorannan "verileikkien" jälkeen, kuin yhden Dogon kerrallaan.
Tervossa hieman siivoilua ja kauppa-asioiden hoitoa. Vietimme tämän ensimmäisen yön Tervossa.
13.04.09
Aikaisen lounaan jälkeen lähdimme jatkamaan kohti varsinaista päämääräämme Ohtakaria.
Keli oli varsin keväinen. Lumet olivat monin paikoin jo sulaneet pelloilta mutta muuttavia joutsenia oli tosi vähän näkyvillä kunnes saavuimme Lohtajalle.
Olimme lähes Lohtajan keskustassa,päämäärästämme 10km päässä, kun huomasimme muutamien ihmisten tuijottelevan talojen välistä läheiselle pienelle pellolle. Siellä niitä sitten oli siis joutsenia. Satoja joutsenia oli ahtautunut pienelle pellolle ja näky oli kuin sinne olisi kuskattu lunta jostakin jäähallista. Muuten täysin lumettomasta maisemasta erottui valkoisena merenä joutsenten valloittama pelto.
Jatkoimme kuitenkin pian matkaa, että ehtisimme laittaa leirin pystyyn päivän valossa. Olimme varanneet autolle paikan SLEYn ylläpitämästä leiri- ja kurssikeskuksesta. Mikä ihaninta, siellä ei ollut minkäänlaista muuta toimintaa vierailumme aikana. Keskuksen emäntä kävi laittamassa meille sähköt tolppaan ja antoi avaimen, että pääsimme lämmittämään saunan, kun siltä tuntuu.
Saatuamme auton parkkiin, lähdimme tutustumaan alueeseen. Käsittämätöntä kuinka paljon siellä oli lunta. 5km aikaisemmin ei lunta näkynyt edes tien penkoilla ja nyt juuri ja juuri saappaan varsi riittää, eikä edes pälviä missään.
Laitoimme saunan lämpenemään ja lähdimme katsomaan missä kunnossa vanha luotsiasema on.
Lenkin jälkeen annoimme Obille ruuan ja lähdimme itse saunomaan.
Kylläpä sauna tuntui ihanalta päivän matkustamisen jälkeen. Illan kruunasi vielä mahtava salaatti illallinen punaviinin kera!
14.04.09
Aamulla heräsimme jo melko varhain, kun halusimme päästä tutustumaan paremmin saareen. Päästyämme rantaan olimme mykistyneet näystä minkä kohtasimme. Saaren rannat olivat täynnä ahtojäiden rakentamia vuoria. Ei edes kova usva vähentänyt näkemämme kauneutta, se jopa täydensi sitä.
Oivalsimme pian, että saarta pystyy kiertämään rannan tuntumassa kulkevaa kovempaa aluetta pitkin. Obi vaelteli jäätyneillä kasoilla, kuin paraskin naparetkeilijä.
Kierrettyämme saaren kokonaan ympäri rantaa seuraten, palasimme autollemme ruokailemaan ja päiväunille. Obiakaan ei tarvinnut houkutella päikkäreille, sillä parin tunnin reipas ulkoilu -5 asteessa, maha täyteen ruokaa ja auton noin +20 asteen lämpö toimivat paremmin kuin unilääkkeet.
Herättyämme huomasimme usvan hävinneen ja tilalla paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta. Keittelimme päiväkahvit ja päätimme lähteä uudestaan kiertämään saaren. Kaikki oli auringon paisteessa aivan eri näköistä. Kauemmas merelle oli noussut uusia jäävuoria ahtojäiden kasaantuessa.
Tutustuimme myös paremmin kalastajakylään, mikä uinui vielä talviunen viime hetkiään. Kiipesimme kylän keskellä olevaan korkeaan näkötorniin ihailemaan maisemia. Niissä sitten riittikin ihailemista.
Palattuamme jälleen autolle, kävin ensimmäiseksi laittamassa saunan lämpiämään.
Saunan ja iltapalan jälkeen filmit kertakaikkiaan vain katkesivat meiltä kaikilta kolmelta.
15.04
Olipa inhottava herätä, kun tiesi, että tänään on lähdettävä kotia kohti. Olisimme niin mielellään jääneet katsomaan ahtojäiden kasautumista ja meren vapautumista jääpeitteestään.
Vielä pikaisesti piipahdus kalasataman suunnassa ja ahtojäävuori tilanteen tarkistus, sitten leirin purkuun.
Paluumatkalla ajelimme kierrellen kaarrellen kohti Tuurin kyläkauppaa.
Siellä ostoksilta palatessamme huomasimme harmaavesisäiliön tyhjennys putken vuotavan. Ei paljon, mutta tippa silloin toinen tällöin.
Onneksi kyläkaupan vieressä on caravan alue, missä saimme säiliön tyhjäksi.
Reissu oli niin mahtava kuin kuvitella saattaa ja siihen vielä vähän lisää. Aletaan olemaan lähellä jo sitä parasta mitä voi tehdä housut jalassa.
Tyhjennysputken vuotokin osoittautui löystyneeksi liitokseksi, mistä oli tiiviste katkennut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)