Tavoite blogilleni

Pitkän suunnittelun, vastusteluni ja saamattomuuteni vuoksi aloitan blogailuni vasta nyt. Tarkoituksenani on kirjoitella ajatuksiani, kokemuksiani ja näkemyksiäni eri asioista. Muunmuassa matkailuautolla matkailusta, koirista, valokuvauksesta ja varsinkin hyvistä ja erikoisista ruuista, sekä ruokapaikoista.
Ruokaan liittyvissä asioissa apunani toimii avopuolisoni Tiina, joka on ammatiltaan keittiömestari ja työskennellyt useita vuosia Suomen rajojen ulkopuolella eri maissa ja erilaisissa keittiöissä.
Koirapuolella uskoisin kirjoittelun keskittyvän Dogo Argentiinoihin ja agilityyn. Muita rotuja ja harrastusmuotoja väheksymättä. Agility siksi vahvana, että minulla on lajista yli 20 vuoden kokemus niin kipailijana, kuin kouluttajanakin. Nykyisin toimin pääasiallisesti vain kouluttajana.
Valokuvaus on aina ollut minua kiehtova harrastus, mutta kauheasta kikkailusta en ole kiinnostunut. Ennemminkin kaikenlainen tilanne kuvaus kiehtoo minua.
Koska kyseessä on ensimmäinen julkinen blogini, niin kommentit ja kehittämis ideat vastaanotetaan mieluusti.

perjantai 16. heinäkuuta 2010

Mikolajki


7.7. aamupäivästä saavuimme Mikolajkiin Wagabunda-leirintäalueelle. Alueelle on hyvät opasteet ja sisäänkäynnissä on hieno moderni vastaanottorakennus.




Alueella on useita eritasoisia mökkejä, hyvät suihkut, juuri uusittu keittiörakennus (edes kaasua ei oltu vielä kytketty helloihin) ja ensiluokkainen sijainti.


Lisäksi ainakin minun kokemuksella ainoa leirintäalue jossa on ajoramppi autonalustan tarkistukseen.


Leirintäalue sijaitsee mäen päällä noin 1km päässä Mikolajkin keskustasta ja alueen portilta on näkymä itse kylän rantabulevardille.

Mikolajki sijaitsee koillis-puolassa noin 150km Varsovasta pohjoiseen isojen sisävesijärvien rannalla.
Mikolajkissa on todella hieno rantabulevardi ja huvivenesatama. Sinne puolalaisia veneitä miehistöineen kerääntyy sadoittain kauniina kesäpäivinä.


Vaikka venekalusto on näyttävää, niin emme ole löytäneet mistään mainintaa, että järviltä olisi minkäänlaista yhteyttä merelle.

Tällaiseen pikkukylään siis pysähdyimme pariksi päiväksi. Vaikka edellisen yön ajaminen väsytti niin mielenkiinto itse Mikolajkin kylään veti pidemmän korren. Auto vain pikaisesti leirikuntoon ja kävelylle Heran ja Obin kanssa rantabulevardille.


Keskusta on lahden toisella puolella, mutta sinne menee rantaa pitkin hyväkuntoinen kävelytie.


Kävelytien varteen oli nousemassa talo veden päälle. Malli vaikutti pikaisesti katsottuna vastaavalta, kuin mitä olimme nähneet Suomessa Reposaaressa.


Itse rantabulevardilla oli ravintoloita, kahviloita ja ihmisiä paljon. Sää helli kaikkia auringonpaisteella ja noin 30 asteen lämmöllä.




Veneet olivat toinen toistaan tyylikkäämpiä. Enemmistö ehkä purjeveneitä kokoluokassa 24-32 jalkaa. Rannassa kulki myös pieni juna (pyörillä), jossa varsinkin lapset tykkäsivät ajella.
Paikkanaan Mikolajki on fantastinen 3-5pv pysähdyksille. On mukavaa istua rantakahvilassa ja katsella ohi käveleviä, sekä joutsenia ruokkivia ihmisiä.


Kylässä on myös pari kirkkoa joista ainakin toisesta soitetaan tasatunnein kelloja ja pari kertaa päivässä kirkonkelloilla soitetaan serenadi.

8.7. nukuimme kunnolla ja pitkään. Aamupalan jälkeen lähdimme lenkittämään koiria ja kävimme ruoka ostoksilla keskustassa. Lämmintä piisasi ja koirat käyttäytyivät hienosti, joten kävimme välipalalla eräällä terassilla. Koirille grillimakkarat ja meille kaalimuhennosta (bigos), sekä naudan satakertakeittoa (flaki).


On muuten melko eksoottista tuo naudanmahakeitto maultaan ja näöltään, mutta ei mitenkään pahaa. Jälkiruuaksi jäätelöt niin koirille kuin itsellemmekin. Täälläkin keräsimme suuren yleisön syöttämällä jäätelöä kahdelle isolle valkoiselle dogo argentinollemme.
Lerintäalueella olimme saaneet auton varjoisaan paikkaan, joten pystyimme Tiinan kanssa juhlistamaan iltaa käymällä syömässä kahdestaan ilman koiria jossain rantaravintoloista. Olimme suunnitellet jatkavamme matkaa huomenna aamusta johonkin Gdynian lähelle.


Tiina varmisti vielä reitin huomiselle ennen ruokailemaan lähtöä.


Kävimme myös samalla ostamassa hieman tuliaisia kotiin tuotavaksi.
Ravintolassa ruoka oli hyvää ja annokset isoja. Kahdelta hengeltä isot oluet, alkuruuat ja kunnon lihaisat pääruuat maksoivat aikalailla tarkkaan 20 euroa.


Täydellä mahalla oli mukava seurata rantabulevardin elämää,




katsella vedenpäällä kelluvia tipuja ja nauttia juuri siinä hetkessä olemisesta.
Autolle palatessamme ei paljon tarvinnut unta houkutella. Hyvä, että jaksoi koirat ruokkia ja tarpeilla käyttää.

9.7. Uni jäi lyhyeksi, sillä hieman puolenyön jälkeen alkoivat sireenit ulvomaan ja kovaäänisistä kuului kovaa opastavaa selostusta, sekä pari kovaa pamausta. Paikansimme äänen lähteen Mikolajkin keskustan suuntaan. Hetken kuluttua kuului hälytysajoneuvojen ääntä. Mielikuvituksissamme keksimme kaikenlaisia vaihtoehtoja hälytykselle suuronnettomuudesta aseelliseen takaa-ajoon.
Noin 20min päästä kuului taas uusien hälytysajoneuvojen ääntä. Kävin kurkistamassa auton ikkunasta miten naapurissamme leiriytyneet puolalaiset tilanteeseen reagoivat. Rauhallista oli koko leirintäalueella, joten uni sai jatkua.
Aamulla respassa Tiinalle kerrottiin, että kylässä toimii vapaapalokunta ja sen hälyttämiseksi tarvitaan voimakkaat sireenit ja kuulutukset. Jossain kanavan rannassa oli yöllä palanut talo ja siitä sammuttamaan oli hälytetty myös naapurikylän palokunta. Johtuiko pamaukset kaasupullojen räjähdyksestä vai mistä, niin se jäi mysteeriksi.
Taas oli tullut aika laittaa leiri kasaan ja suunnata keula Puolan pohjoisrannikolle noin 350km päähän lähemmäksi Gdynian satamaa.
Pahoittelen runsasta kuvien määrää, mutta on vaikea valita vain paria kuvaa per kohde.

1 kommentti:

  1. Samanlainen ilme mulla kun söin sitä ällöä Mahanlaukkukeittoa::)))
    Nahkan retkuja kellui harmaassa liemessä, ja nahoissa oli vielä karvat kiinni....jäi muuten syömättä meiltä kummaltakin....

    VastaaPoista