Aamusta kuitenkin kävimme vielä Zakopanen kävelykadulla hämmästelemässä ihmisvilinää. Iltapäivästä keli pysyi viileänä ja melko selkeänä. Pikainen päätös, koirat autolle, vossikka alle ja suunta kohti gondolihissien ala-asemaa. Ei se vossikka mikään ferrari ollut, mutta nopeampi kuin omat jalat. Kun katseli Zakopanessa hevosten ulkonäköä niin oli helppo havaita, että niistä todella pidettiin hyvää huolta. Olen myös ollut aina valmis hieman tukemaan perinteitä ylläpitävää liiketoimintaa, joten emme edes kovin tinkineet hinnasta.
Godolihissien ala-asemalla ei ollut ruuhkaa yhtään, joten pääsimme suoraan ensimmäiseen gondoliin. Matkalla huipulle tarvitsee vaihtaa kerran hissiä.
Yläasemalle saavuttaessa oli näkymä kuin olisi James Bondin leffaa katsellut.
Yläasemalta ulos tultaessa näkymä mykisti täysin. Olipahan kerrankin jämsänkoskelaispoika vain hiljaa ja haukkoi raikasta vuoristoilmaa.
Ilma ala-asemalla oli +20 ja yläasemalla +10 astetta. Kun aurinko meni välillä pilveen niin lämpötila eron todellakin huomasi, varsinkin kun oli vain shortsit jalassa.
Tämä rinne toimii talvella laskettelurinteenä.
Pienen hetken kuluttua alkoi ajatus taas kulkea normaalisti ja sain Tiinan ympäripuhuttua, että kiipeäisimme vielä hieman korkeammalle, sillä kyllähän näin pitkälle tultuamme täytyy 2000m saada korkeudessa rikotuksi.
Tiina vain tarkasti seipään kiinnityksen. Lujassa oli kuulemma.
Loppujenlopuksi kipusimme kahdelle pienelle huipulle ja saimme maksimi korkeudeksi 2042m.
Ennen alas tuloa ruokailimme yläaseman ravintolassa. Eipä ole aikaisemmin käynyt niin, että maisemat voittavat ruuan maun paremmuudessaan.
Alas laskeutuminen oli taas keinumista gondolihississä ja mieli oli hieman haikea.
Ei vain olisi millään halunnut poistua huipulta. Ala-asemalta kävelimme matkailuautollemme vajaan 3km ja ostimme matkalta kuuluisaa zakopanelaista savujuustoa.
Autolla koirat ottivat meidät ilosta hännät heiluen vastaan. Laitoimme leirimme kasaan ja lähdimme ajamaan noin klo 20 kohti Oswiecimiä.
Oswiecimissa ajoimme auton Auschwiz-keskitysleirimuseota vastapäätä olevalle kauppakeskuksen parkkipaikalle ja nukuimme siinä muutaman tunnin. Nukkumaan käydessämme meni juna jossain lähellä, mutta kun sitä ei näkynyt niin kerroin Tiinalle sen olevan kummitusjuna joka vie Birkenaun (Auschwiz 2) kuolemanleirille ihmisiä kaasukammioihin. Tiina siinä sitten yön muutamana tuntina kuunteli muitakin kuolemanleirille meneviä junia.
5.7 Herätys 6.30 ja koirien lenkitys sekä muu huolto. Klo 8.00 aukesi Auschwiz-museo ja olimme heti ensimmäisten joukossa sisällä. Museoon ei ole varsinaisesti sisäänpääsy maksua, mutta klo 10-17 museossa saa kulkea vain ryhmien mukana ja niiden oppaat ottavat pienen opasmaksun.
Eli jos haluaa kierrellä omatoimisesti kannattaa mennä joko ennen klo 10 tai klo 17 jälkeen.
Tänne päätyivät gestapon kuulusteluissa väärän vastauksen antaneet. Oikeita vastauksia ei tänne joutuneilla tainnut ollakaan.
Leiriltä ajelimme takaisin yhä niin fantastiseen Clepardian leirintäalueelle, missä saimme kunnon suihkut, pyykit pestyä ja koiratkin olivat kuin olisivat kotiin tulleet. Illalla saimme myös viereemme suomalaisen autokunnan ja oli hienoa istua iltaa heidän kanssaan ja vaihtaa reissukokemuksia.
Tästä eteenpäin tavoitteena Wieliczkan suolakaivos ja toivottavasti Mikolajikin kylä pohjois-Puolassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti