Agilityryhmäni analysoituna

Onpa ollut hankalaa saada alulle analyysi agility ryhmäni edistymisestä ja nykytilasta. Tarkoituksella halusin siitä julkisen, että jokainen näkee mitä mieltä olen kenestäkin ja voi silloin tehdä oman päätelmänsä analyysistäni. Julkinen myös siitä syystä, että ajattelen mitä kirjoitan, enkä kirjoita mitä ajattelen. Otan mielelläni vastaan palautetta analyysistä ryhmän jäseniltä. Voitte myös oikaista asioita, jos olen mielestänne aivan väärässä jonkin asian suhteen. Enhän minä ole mikään psykologi vaan paperimies sieltä pehmeimmästä päästä. Onko kommenteistanne sitten mitään hyötyä ---- tuskin! Koska pyrin ajatukseni ja mielipiteeni kertomaan ominani, niin ei olisi järin äijämäistä, jos en seisoisi niiden takana. Toisaalta kyllä tosi äijä ottaa huomioon toistenkin ajatukset.

Painotan vielä, että kenenkään ei tule loukkaantua sanoistani. Pyrin olemaan rehellinen kommenteissani, näin on jokaisen helpompi miettiä miten pystyisi parantamaan sitä osa-aluetta, missä minun mielestä eniten puutteita. Toisaalta voihan olla, että joku ei edes halua parantaa tai näkee ristiriidan analyysissäni. Nämä ovat sitten henkilön omia asioita ja näistä voidaan keskustella sitten tarkemmin kyseisen henkilön kanssa.

Koko analyysi on saanut alkunsa ryhmästä itsestään ja ainakin osa on ollut valmis lukemaan sen täältä blogistani. Sen enempää selittelemättä itse analyyseihin!

Hensku & Frankie

Pisimpään koulutuksessani ollut pari. Kisaavat kakkosluokassa. Parilla pääsääntöisesti aina hauskaa treeneissä. Vanha herra saanut vauhtia ikääntymisen myötä. Kilpailut jääneet valitettavasti liian vähäisiksi. Henskun kannattaisi harkita Frankielle kaverin hankkimista pikaisesti. Henskun ohjaaminen on sulavaa, mutta välillä unohtuu mitä hän ohjaa. Ohjauksessa huima harppaus eteenpäin viimeisen 1,5v aikana. Parantaa voisi äänensävyjen ja äänenvoimakkuuden vaihtelua ohjaukseen, sekä keskittymistä missä koira milloinkin kulkee.

Henskulle myös erityiskiitos agility porukan yhdyshenkilönä toimimisesta. Näitä joo joo ihmisiä on yhdistyksessä liikaa, mutta pienimmätkin asiat hoitavia, kaikkien kanssa toimeen tulevia vähän. Hensku on yksi niistä harvoista! Kiitos Hensku!

Ilona & Nita

Pari ollut vajaan kaksi vuotta valmennuksessani. Nita oli alussa erittäin varautunut, jopa arkakin. Alussa tuntui, että Ilona oli ajoittain itsekin epäuskoinen Nitan vauhdin paranemiseen. Nykyisellään Nita spurttailee maksimi vauhdilla lähes joka treeneissä, mutta ei kuitenkaan joka radalla. Tästä seuraa ongelmia ohjaukseen, koska välillä koiraa pitää kannustaa kovasti ja sitten yhtäkkiä ollaankin jo itse pari estettä jäljessä koiraa. Suunta kuitenkin ehdottoman oikea ja koirassa havaittavissa valtava muutos käyttäytymisessä avoimempaan suuntaan ainakin agility treeneissä. Ilona tarvitsee itsekin rohkeutta ohjaukseen. Voimakkaampaa äänenkäyttöä, rohkeampaa ohjausta ja itse suorituksesta nauttimista. Ei radalla tarvitse häpeillä omia, eikä koiran tekemisiä. Odotan hetkeä jolloin pääsen työstämään Ilonan toista koiraa. Hienosti teillä menee agilityssä ja iso plussa siitä, että olet pitänyt koulun harrastusten edellä!

Annika & Vili

Tämäkin pari ollut vajaat pari vuotta koulutettavanani. Molemmat todella nuoria, mutta ikää ei useinkaan huomaa heidän suorituksessaan. Tällä hetkellä Vilillä on suuri johtajuuden tarve, mitä se purkaa ajoittain treeneissä vääriin asioihin. Se näkyy ajoittain myös radalla koiran omina ratkaisuina. Tässä tullaan parin suurimpaan ongelmaa eli Annikan äänen käyttöön. Radan suosiessa edestä ohjaamista, pystyy Annika ohjaamaan Vilin lähes 100% virheettömästi. Kun sitten joutuu ohjaamaan takaa, lähettämään koiraa tai tekemään kauko-ohjausta tarvittaisiin ääntä, kun vartalo-ohjaus ei näy. Sitä ei vain silloin kuulu tarpeeksi ja ongelma korostuu vielä Vilin egoilun johdosta. Parannusta toki äänen käytössä on tapahtunut, mutta ei riittävästi! Annika saisi Vilinkin paremmin otteeseensa, jos välillä käyttäisi selkeitä tehostavia teräviä käskyjä. Vilikin ymmärtäisi olevansa käskyn alla koko rata suorituksen ajan, eikä vain lähdössä. Viima kesänä näytti Annikalla olevan myös ajoittain hieman koordinaatio hukassa. (Olisiko ollut pituuskasvua tai muuta nuoren tytön kehittymistä. Nämä yleensä hieman sotkevat koordinaatiota.)

Vili vaikuttaa todella potentiaaliselta agilityyn, mutta vaatii Annikalta tiukkaa otetta radalla ja myös kotona. Minulle jäänyt vaikutelma, että kotonakin Vilillä on yksi selkeä johtaja, jota on toteltava. Muut perheenjäsenet se ajoittain kyseenalaistaa johtajuudessa.

Pari on parhaimmillaan jo nyt kolmosluokan koirakko, mutta suoritusvarmuus vaihtelee vielä niin, että noin 70% suorituksista on riittävän varmoja. Toisaalta ykkösluokastahan aloitetaan ja siellä nykyisellä nopeudella kisataan vain voitosta ja kakkosluokkaan noususta. KISOIHIN!!

Suvi & Vilma

Samoin vajaat pari vuotta ringissä mukana. Mahtava pari, kun vain vauhti ja ohjaus kohtaavat. Vilma kuuntelee ihanteellisesti käskyjä ja reagoi niihin salamana. Kääntyy tiukkaankin kurviin ja saavuttaa maksimi vauhdin nopeasti. MUTTA!!!!! Tästä muodostuu usein parin ongelmat. Jos koira etenee puhtaasti, alkaa Suvi nopeuttaa ohjaustaan ja jossain vaiheessa korttitalo kaatuu liikaan vauhtiin. Vilma on ryhmän nopein koira, mutta riittäkö sinun vauhtisi Suvi sen maksimivauhtiseen ohjaukseen? Ei tällä hetkellä vielä. Sinun on opeteltava ohjaamaan Vilmaa sillä vauhdilla mihin sinä itse pystyt. Siihen sitten lisätään koiran omia itsenäisiä este suorituksia, lähettämisiä ja kauko-ohjausta, jotta säästettäisiin sinun juoksemista. Näin saadaan Vilmasta se maksimi irti.

Nopeus riittää parilla luokaan kuin luokkaan kilpailemaan voitosta. Varmuus parantunut huimasti ja vain yliyrittäminen pilaa hyvät suoritukset. Onneksi kilpaileminen aloitetaan ykkösluokasta, niin saavat vielä hetken kolmosessa rauhassa odotella teidän sinne nousua. Hieman lisää uskoa omaan tekemiseen ja varmuus on siinä! KISOIHIN!!!!!

Satu & Sanni

Jaaha mistähän aloittaisi. Vajaat kaksi vuotta komennuksessani. Yksi ryhmän varmimpia paria. Pari mille ei mikään rata ole ongelma. Pystyvät helposti muuttamaan nopeasta ohjauksesta hitaaseen syheröön ilman ongelmia. Ongelmana vain on se pää. Ei radan alkupää eikä loppupää, vaan se pää mikä kulkee ohjaajan mukana sieltä alusta sinne loppuun!!! Usko Satu itseesi, tekemiseesi ja nauti siitä mitä teet radalla. Virheitä tulee kaikille, mutta teille uskomattoman vähän. Parhaat radat teet, kun sinut on kunnolla ärsytetty. Silloin kun et usko tekemiseesi, niin myös Sanni näyttää sen empimällä. Teillä on parannettavaa, tiedän sen. Kuitenkin nykyisillä suorituksilla olet kesässä kakkosluokassa, jopa kolmosessa, jos vain haluat sitä itse! KISOIHIN!!!

Marja & Viri

Jälleen yksi vajaan pari vuotta potkittavana ollut. Olin kevät talvella hieman huolissani suorituksistasi. Mahtavan viime syksyn jälkeen tuntui joka osa-alueella homma menevän pieleen. Ensin ajatteli, että jokin koulutuksessani mättää. Kävit muidenkin treeneissä, hyvä! Kuitenkin tuntui, että et vain ollut aina läsnä minun treeneissä. Sinut kyllä näki siellä ja varsinkin kuuli, mutta radalla ei homma toiminut! Ajattelin jo eräässä vaiheessa selvittää keskustelemalla mikä mättää ja pitäisikö minun siirtyä sivuun sinun valmentamisestasi. Päätin kuitenkin odottaa kesän treenejä ennen radikaaleja ratkaisuja. Ehkä onneksi? Väläyttelit kesäkuussa jo hienoja ratoja. Kesätauon jälkeen syksyn treeneissä on ollut hienoa katsoa taas suorituksiasi. Hieman sorrut ajoittain yli yrittämiseen, mutta toisaalta nyt sinusta taas näkyi halu saada homma toimimaan. Vauhtia radalla on riittävästi luokkaan kuin luokkaan. Varmuus suorituksessa on noussut huimasti tämän kesän aikana. Sinulla on kapasiteettia nousta nopeasti kolmoseen. Nyt kannattaisi kuitenkin miettiä, miten haluat ohjata koiraasi ensimmäisissä kisoissasi. Koettaa minimoida erilaiset variaatiot ja lähteä hakemaan sitä varmaa nopeaa rataa sillä hyväksi koetulla tyylillä. Sitten kun varmuus radalla riittää, aletaan hiomaan lisää nopeutta teihin molempiin. Edistyminen ollut huikeaa! KISOIHIN!!!

Pertti & Eetu

Porukkamme konkari kisaradoilla. Kokemusta löytyy useista eri valmentajista, joten on ollut haastavaa puuttua Pertin tekemisiin. Omaat voimakkaan auktoriteetin ja vihaat epäonnistumisia. Ajoittain ohjaamisessa auktoriteetti syrjäyttää tekemisen riemun ja sen huomaa heti Eetusta. Toisaalta saat melko hyvin nollattua koiran vaikka teillä olisi ollut vakavampaakin puhumista keskenänne. Olet hyvä ohjaamaan kaukaa ja saat Eetun etenemään reippaasti vaikka se olisikin etäänpänäkin sinusta. Toisaalta lähiohjauksessa voisit enemmän omalla liikkeelläsi vauhdittaa ja varmistaa Eetun nopeaa etenemistä. Olet kehittynyt siinä, mutta vieläkin voisit tehostaa sitä omaa liikettä. Myös kontaktiesteen suoritukset ovat vaihdelleet erittäin hyvästä heikkoon. Kun sinä tosissaan haluat hyviä kontakteja, ne onnistuu. Miksi siis et aina ota niitä esteitä tosissaan? Haluaisin sinulta seuraavaa. Älä ohjaa koiraa kaukaa, jos ei ole pakko. Seuraa tarkemmin kontakteilla Eetun etenemistä ja avusta kontaktilla jos tarvetta. Älä kuitenkaan muuta liikaa perus tekemistäsi, sillä sitä on hienoa katsoa kun se toimii! Olet oikeutetusti kolmosluokassa!

Vellu & Sandy & Danko

Ryhmämme uusimmat tulokkaat reilut puoli vuotta mukana olleet. Vellu on ollut ohjauksessani muutamana vuotena aiemminkin. Vellulla on kaksi mielenkiintoista koiraa. Kapasiteettia vaikka kuinka, mutta miten se saadaan energia oikeaan suuntaan. Kesän aikana uskomatonta kehitystä kummankin koiran kanssa. Toisaalta yhä painimme yli kuumenemisen kanssa molempien koirien osalta. Yleensä kuumeneminen tapahtuu, kun koirat eivät saa riittävän nopeasti informaatiota tulevasta tai kun korjaat virhettäsi. Ohjaat myös hieman liian sivulla koiriasi. Voisit olla hieman niiden edellä silloin kun ehdit sinne. Käsien tarkoitus on ohjata koiraa oikeaan suuntaan, eikä toimia puruleluna. Olet parantanut ohjaustasi huimasti. Nyt on kyse enään siitä, että oivallat itse ne pienet erot käsien käytössä ja käytät ohjaukseen auktoriteettia enemmän. Vauhti kohdallaan. Jos talven treeneissä ei tule takapakkia, niin uskon kisakauden avaukseen ensi kesänä.

Valitettavasti aivan kaikista ohjaajista ei ollut kuvia minulla. Jätin myös satunnaiset ja vain vähän aikaa mukana olleet pois analyysistä, koska en oikein pysty kertomaan kehityksestä heidän osalta. Koko ryhmä on saanut kehuja myös muilta kouluttajilta niin osaamisesta, kuin hengestäkin. Ovat vain ihmetelleet, miksi kisoissa käyntejä on niin vähän. Onneksi siihen tulee ensi kesänä parannusta! Eikö niin?