Tavoite blogilleni

Pitkän suunnittelun, vastusteluni ja saamattomuuteni vuoksi aloitan blogailuni vasta nyt. Tarkoituksenani on kirjoitella ajatuksiani, kokemuksiani ja näkemyksiäni eri asioista. Muunmuassa matkailuautolla matkailusta, koirista, valokuvauksesta ja varsinkin hyvistä ja erikoisista ruuista, sekä ruokapaikoista.
Ruokaan liittyvissä asioissa apunani toimii avopuolisoni Tiina, joka on ammatiltaan keittiömestari ja työskennellyt useita vuosia Suomen rajojen ulkopuolella eri maissa ja erilaisissa keittiöissä.
Koirapuolella uskoisin kirjoittelun keskittyvän Dogo Argentiinoihin ja agilityyn. Muita rotuja ja harrastusmuotoja väheksymättä. Agility siksi vahvana, että minulla on lajista yli 20 vuoden kokemus niin kipailijana, kuin kouluttajanakin. Nykyisin toimin pääasiallisesti vain kouluttajana.
Valokuvaus on aina ollut minua kiehtova harrastus, mutta kauheasta kikkailusta en ole kiinnostunut. Ennemminkin kaikenlainen tilanne kuvaus kiehtoo minua.
Koska kyseessä on ensimmäinen julkinen blogini, niin kommentit ja kehittämis ideat vastaanotetaan mieluusti.

torstai 7. lokakuuta 2010

Lauantai ja TTA leikkaus lähestyy.

Ei ole enään kaukana lauantai aamu ja Obin toinen TTA-leikkaus. Klo 8.30 pitäisi olla Tampereella ja varmaan noin 8h kestää operaatio. Ainakin viimeksi kesti.
Yritä otaa valokuvia Obista heti kotiin päästyämme, jotta asiasta kiinnostuneet pystyvät seuraamaan operaatiosta paranemista. Itse TTA leikkauksesta olen kirjoittanut melko kattavasti, viime talvella, aiemman operaation yhteydessä ja se löytyy siis TTA hakusanan kohdalta blogistani.
Nyt keskityn kertomaan tästä leikkauksesta toipumisesta. Toivottavasti toipuu yhtä hyvin kuin viimeksi, sillä silloin toipuminen oli 110%. Luotan lääkäri Juha Kallioon kuin vuoreen!

Agility ryhmälle tiedoksi, että Obin leikkauksesta ja siitä, että laitoin teitä koskevan analyysini kokonaan uusiksi, joudutte vielä hieman odottamaan sitä. Ongelma on kuinka analysoin teitä julkiseen blogiin?????

Niin ja minua valistettiin eilen koirien irti pitämisestä metsässä. Nuori äiti tuli tuohtuneena tyhjentämään sanallisen arkkunsa, kun kuljin koirien kanssa metsässä metsäkoneen uria koirat irrallaan. En kuulemma ymmärrä koirista mitään, kun en käsitä niiden olevan vaarallisia toisille ihmisille. Koiria saa kuulemma pitää irrallaan vain koirakoulutuskentällä ei missään muualla. Mainosti itseään kokeneeksi koiraihmiseksi, eikä auttanut vaikka yritin selvittää nyky metsämiesten keski-iän olevan sen verran korkea, etteivät ehkä ihan pysy ajavien koiriensa perässä, jos niitä täytyy kiinni pitää tai sitten metsän eläimet saa olla aivan rauhassa.
Ymmärrän kyllä jos ihmisillä on sanottavaa koiristamme, mutta olisi kiva keskustella rakentavasti, eikä vain kuunnella kuinka teen kaiken väärin koiraharrastuksessa ja en ymmärrä laista ja vastuusta mitään. Jos ihmistä pelottaa koiramme, niin voin kyllä kiertää kyseiset ihmiset ja talot kauempaa tai kulkea niiden ohi koirat kytkettynä niinkuin olen tähä saakka aina tehnyt.(Kyseiseen taloon matkaa metsäkoneen uralta noin 150m lähimmillään.) Ei ihminen peloilleen mitään voi ja minun ei ole tarkoitus pelotella koirilla ihmisiä, sillä niitä koulutetaan kokoajan nimenomaan henkilöhakuun.
Mutta jos minua lähestytään edellä mainitulla tavalla ja ohjeet ovat yksipuoleisia, se saa hiukseni nousemaan pystyyn ja joskus vain ei malttini pidä. Toivon, että silloin toisella osapuolella on ihan oikeasti tietoa mistä puhuu. Olen sen verran nähnyt vaivaa koirieni eteen, että voin edes vähän puhua myös kokemuksesta!

2 kommenttia:

  1. Analyysejä odotellessa.. t. Satu

    VastaaPoista
  2. Milloin taajama-alueella on saanut metsästää? t. ihmettelijä

    VastaaPoista