Agility on yleensä lajina koirien päätä erittäin kuormittava. Kuitenkin koirien omaksuttua lajin perusteet ne nauttivat lajista täysillä. Yllä hyvä esimerkki Vilma-tytön paluusta lajin pariin pitkän kesätauon jäljiltä.
Välillä taas koirista saa vaikutelman, että ohjeita tai palkitsemisia ei tule riittävästi. Menohaluja olisi kun vain saisi tietää mihin mennä.
Toisinaan on helppo lukea koirien ajatuksia. "Anna jo se saat..an pallo tänne"
Välillä taas ohjaus menee yliyrittämisen puolelle. Tästä ei ihan selviä kumpaan suuntaan ollaan menossa, mutta liito-oravilta on otettu lentämis mallia.
Toisille lajin omaksuminen on niin helppoa, että sitä pystyy tekemään vaikka silmät kiinni.
Usein kuitenkin ohjaajan ylimielisyys kostautuu ja ohjattava harkitsee ohjaajalleen hoitoon ohjausta.
Jotkut parit ovat yhdistäneet harrastuksia. Tällä parillakin on nykyään iltaisin huomattavasti enemmän vapaa-aikaa, koska liittivät yhteislaulun agility treeneihin. Meneillään on korkean C.n äänenavaus.
Onneksi haukankatseisen valmentajan alaisuudessa ylimääräiset koukerot vähenevät.
Etenemisen ollessa virheetöntä, niin kyseessä on vauhdikkaita ja näyttäviä suorituksia.
Joskus lajia tuntemattomat saattavat epäillä ohjaajien kuntoa. Tässäkin märistä hiuksista saattaisi epäillä kunnon pettämistä, mutta kyseessä on ohjaaja joka jo keväällä ilmoitti alkavansa käydä kävellen töissä. (Huomaa taustalla kuinka hyvin koulutettu kouluttaja on varautunut ongelmiin "kättäpidemmällä".)
Niinkuin aiemmin jo sanoin koirat kyllä pitävät lajista missä saa juosta kovaa, lentää pitkälle ja maalissa nähdä puuskuttavia ohjaajia.
Ennenkaikkea tää on helppoo, tää on todella helppoo. Tosta keltanen keppi oikealta, punanen vasemmalta ja täysillä seuraavalle esteelle: tuumaa Viri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti