Tavoite blogilleni

Pitkän suunnittelun, vastusteluni ja saamattomuuteni vuoksi aloitan blogailuni vasta nyt. Tarkoituksenani on kirjoitella ajatuksiani, kokemuksiani ja näkemyksiäni eri asioista. Muunmuassa matkailuautolla matkailusta, koirista, valokuvauksesta ja varsinkin hyvistä ja erikoisista ruuista, sekä ruokapaikoista.
Ruokaan liittyvissä asioissa apunani toimii avopuolisoni Tiina, joka on ammatiltaan keittiömestari ja työskennellyt useita vuosia Suomen rajojen ulkopuolella eri maissa ja erilaisissa keittiöissä.
Koirapuolella uskoisin kirjoittelun keskittyvän Dogo Argentiinoihin ja agilityyn. Muita rotuja ja harrastusmuotoja väheksymättä. Agility siksi vahvana, että minulla on lajista yli 20 vuoden kokemus niin kipailijana, kuin kouluttajanakin. Nykyisin toimin pääasiallisesti vain kouluttajana.
Valokuvaus on aina ollut minua kiehtova harrastus, mutta kauheasta kikkailusta en ole kiinnostunut. Ennemminkin kaikenlainen tilanne kuvaus kiehtoo minua.
Koska kyseessä on ensimmäinen julkinen blogini, niin kommentit ja kehittämis ideat vastaanotetaan mieluusti.

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Agilityä kuvin.

Sain syksyn aikana pari kertaa mahdollisuuden seurata treenejä kameran takaa. Olen kerännyt tähän muutaman kuvan tekstien kera. Kuvat eivät valitettavasti ole laadultaan mitään erkoisia ja valitut otoksetkin ovat keräilyeriin jääneitä kuvia. Paremmat keräsin tulevaisuuden suunnitelmiini.


Agility on yleensä lajina koirien päätä erittäin kuormittava. Kuitenkin koirien omaksuttua lajin perusteet ne nauttivat lajista täysillä. Yllä hyvä esimerkki Vilma-tytön paluusta lajin pariin pitkän kesätauon jäljiltä.


Välillä taas koirista saa vaikutelman, että ohjeita tai palkitsemisia ei tule riittävästi. Menohaluja olisi kun vain saisi tietää mihin mennä.


Toisinaan on helppo lukea koirien ajatuksia. "Anna jo se saat..an pallo tänne"


Välillä taas ohjaus menee yliyrittämisen puolelle. Tästä ei ihan selviä kumpaan suuntaan ollaan menossa, mutta liito-oravilta on otettu lentämis mallia.


Toisille lajin omaksuminen on niin helppoa, että sitä pystyy tekemään vaikka silmät kiinni.


Usein kuitenkin ohjaajan ylimielisyys kostautuu ja ohjattava harkitsee ohjaajalleen hoitoon ohjausta.


Jotkut parit ovat yhdistäneet harrastuksia. Tällä parillakin on nykyään iltaisin huomattavasti enemmän vapaa-aikaa, koska liittivät yhteislaulun agility treeneihin. Meneillään on korkean C.n äänenavaus.


Onneksi haukankatseisen valmentajan alaisuudessa ylimääräiset koukerot vähenevät.


Etenemisen ollessa virheetöntä, niin kyseessä on vauhdikkaita ja näyttäviä suorituksia.


Joskus lajia tuntemattomat saattavat epäillä ohjaajien kuntoa. Tässäkin märistä hiuksista saattaisi epäillä kunnon pettämistä, mutta kyseessä on ohjaaja joka jo keväällä ilmoitti alkavansa käydä kävellen töissä. (Huomaa taustalla kuinka hyvin koulutettu kouluttaja on varautunut ongelmiin "kättäpidemmällä".)


Niinkuin aiemmin jo sanoin koirat kyllä pitävät lajista missä saa juosta kovaa, lentää pitkälle ja maalissa nähdä puuskuttavia ohjaajia.


Ennenkaikkea tää on helppoo, tää on todella helppoo. Tosta keltanen keppi oikealta, punanen vasemmalta ja täysillä seuraavalle esteelle: tuumaa Viri.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti