Onpahan ollut melkoiset kolme viikkoa. Tapahtumia koirien parissa on riittänyt laidasta laitaan.
Olin tuomaroimassa keskisuomen kennelpiirin Mölliagility-cupin finaalin, meidän omalla koulutus kentällä. Sitten olikin vuorossa Jämsänkosken kaikkien rotujen koiranäyttely. Siellä meni perjantai aamusta, sunnuntai iltaan ja vielä oikeissa töissä lauantai ja sunnuntai aamuvuoroissa. Nukuttua tuli koko viikonloppuna vajaat 6 tuntia.
12.6 oli vuorossa Dogo Argentinojen erikoisnäyttely Järvenpäässä. Oma Dogomme Obi osallistui näyttelyyn ja Hera oli mukana seuraneitinä. Esitin myös Obin täysi siskon Essin, joka asuu Tikkakoskella.
Obi voitti avoimen luokan urokset, mutta ei sitten enään pärjännyt paras uros kehässä. Oli niin pikkuinen valiolukkalaisiin verrattuna eli pikkupoika mikä pikkupoika. Tuomari olisi halunnut tynnyrimäisyyttä rintakehään lisää.
Essi tyttökin pärjäsi varsin mainiosti. Se oli avoimen luokan narttujen 2. Hieman kun saa lisää kehä tottumista ja esiintymistaitoa, niin pystyy haastamaan valioluokan nartutkin.
Mölliagility kisoissa minua hämmästytti osallistujien osaamisen taso. Kaikki kilpailijat olisivat pystyneet osallistumaan virallisiinkin kisoihin taitojensa puolesta. Hieman tuli toisella radalla useimmille yliyrittämistä, mutta täytyyhän niitä rajojaan kokeilla, että tietää mihin maksimissaan pystyy.
Ensi viikonlopulla täytyy jännittää Hennan puolesta, kun hän on kisaamassa agilityn SM-kisoissa Tikkurilassa.
Itselläni olisi vielä kaksi iltaa ja yötä töitä, ennenkuin alkaisi Puolan matkan vapaa. Nyt onkin ajatukset jo isosti matkan varustelussa. Lähtö Puolaan olisi juhannus päivän iltana Vuosaaren satamasta ja kesto hieman reilut kaksi viikkoa. Yritän ehtiä kertomaan vielä enemmän matkasta ennen lähtöämme.
Pohdiskelua kokemuksista, harrastamisesta, sekä matkailusta matkailuautolla ja ilman.
Tavoite blogilleni
Pitkän suunnittelun, vastusteluni ja saamattomuuteni vuoksi aloitan blogailuni vasta nyt. Tarkoituksenani on kirjoitella ajatuksiani, kokemuksiani ja näkemyksiäni eri asioista. Muunmuassa matkailuautolla matkailusta, koirista, valokuvauksesta ja varsinkin hyvistä ja erikoisista ruuista, sekä ruokapaikoista.
Ruokaan liittyvissä asioissa apunani toimii avopuolisoni Tiina, joka on ammatiltaan keittiömestari ja työskennellyt useita vuosia Suomen rajojen ulkopuolella eri maissa ja erilaisissa keittiöissä.
Koirapuolella uskoisin kirjoittelun keskittyvän Dogo Argentiinoihin ja agilityyn. Muita rotuja ja harrastusmuotoja väheksymättä. Agility siksi vahvana, että minulla on lajista yli 20 vuoden kokemus niin kipailijana, kuin kouluttajanakin. Nykyisin toimin pääasiallisesti vain kouluttajana.
Valokuvaus on aina ollut minua kiehtova harrastus, mutta kauheasta kikkailusta en ole kiinnostunut. Ennemminkin kaikenlainen tilanne kuvaus kiehtoo minua.
Koska kyseessä on ensimmäinen julkinen blogini, niin kommentit ja kehittämis ideat vastaanotetaan mieluusti.
Ruokaan liittyvissä asioissa apunani toimii avopuolisoni Tiina, joka on ammatiltaan keittiömestari ja työskennellyt useita vuosia Suomen rajojen ulkopuolella eri maissa ja erilaisissa keittiöissä.
Koirapuolella uskoisin kirjoittelun keskittyvän Dogo Argentiinoihin ja agilityyn. Muita rotuja ja harrastusmuotoja väheksymättä. Agility siksi vahvana, että minulla on lajista yli 20 vuoden kokemus niin kipailijana, kuin kouluttajanakin. Nykyisin toimin pääasiallisesti vain kouluttajana.
Valokuvaus on aina ollut minua kiehtova harrastus, mutta kauheasta kikkailusta en ole kiinnostunut. Ennemminkin kaikenlainen tilanne kuvaus kiehtoo minua.
Koska kyseessä on ensimmäinen julkinen blogini, niin kommentit ja kehittämis ideat vastaanotetaan mieluusti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti