Reissu lähestyy.

Nyt olisi reissuun lähtö lähellä. Lauantai aamuna klo. 6-7 pitäisi päästä starttaamaan auto kohti Helsinkiä. Siellä aamusta pikainen kyläily ja klo. 12.00 pitäisi olla Vuosaaren satamassa jonottamassa laivaan.
Laivan lähtö on aikaistunut normaalista 3,5 tuntia, eli sen pitäisi irrota laiturista klo. 15.00. Laivamatkan kestokin on sen 3,5 tuntia pidempi, eli Gdyniaan saavumme klo. 15.00. Syytä moiseen aikataulun venymiseen eivät osanneet selittää. Kuulemma vuodessa on kaksi lauantaita, kun aikataulut ovat tällaiset. No onpahan aikaa köllötellä laivalla, keräten voimia edessä olevaan ajorupeamaan.
Puolassa suunnitelmat ovat varsin avoimet. Seurailemme säätiloja, sekä tulvatilanteen tuomia mahdollisia erityisjärjestelyjä.
Karkea suunnitelma olisi, että ajelisimme su-ma iltaa ja yötä myöten Krakovaan. Ajoaika taukoinnen olisi kuulemma 15 tunnin luokkaa, mutta koska sunnuntaina ei kuulemma saa raskaalla kalustolla ajaa moottoriteillä, niin siellä olisi hieman enemmän tilaa matkailuautolle.
Krakovassa tietysti kaupunki sightseeing, sekä lähellä sijaitseva The Wieliczka Salt Mine suolakaivos ja Auschwitzin keskitysleiri.
Sitten suuntaamme retkemme pääkohteeseen eli Tatravuoristoon. Siihen tutustumisen aloitamme Zakopanesta. Tarkoitus olisi 3-5pv kiipeillä Tatravuorilla.
Tästä eteenpäin onkin sitten useita matka vaihtoehtoja, joihin säällä on iso vaikutus.
Mahdollisesti lähdemme kiertämään Tatravuoristoa Slovakian kautta ja päädymme sitten takaisin länsi Puolaan Tsekin kautta.
Tai ehkä lähdemme itä Puolaa pitkin nousemaan kohti pohjoista, koluten pikku kyliä ja vanhoja linnoituksia, sekä luonnonpuistoja. Koillis Puolasta löytyisi muutama aivan fantastinen pikku kaupunki. Esim. Mikolajki, Torun ja olisihan siellä Hitlerin Sudenpesä bunkkerin museorauniot.
Tai sitten Zakopanesta suoraan länteen ja Tsekkiin. Siellä Kutna Horan kaivoskaupunkiin katsomaan luukirkkoa.
Eli vaihtoehtoja riittää ja jos vain pääsemme nettiin reissun aikana, niin päivittelen kuulumisiamme missä olemme ja miten on reissu edennyt.
Reissuun lähdemme matkailuautollamme ja miehitys on minä, Tiina ja kaksi Dogo Argentinoamme. Kotiin talon vahdiksi jää Mikko ja todennäköisesti hänen 10 parasta kaveria. No onneksi naapurit ja äitini on luvannut suorittaa kontrollia, että on edes jotain jäljellä mihin palata.
Olen myös päättänyt reissussa hieman tehdä päätöksiä agility harrastuksen jatkon suhteen. Onko sillä tulevaisuutta minun osaltani vai löytäisinkö jostain vielä motivaatiota, sekä energiaa jatkaa lajin parissa. Jos jatkan vielä syksyn jälkeen, niin pitäisi keksiä jotain uutta valmennettaville ja se taas tietäisi muutamien kisojen seuraamista, että pääsisi taas kartalle tämän hetken ratakoukeroista.
No puolan kielen opiskelua sanakirjasta alku illasta, muutama puolalainen tumma olut, sujuvaa puolan puhumista loppu illasta ja aamulla helkkarillinen jysäri, niin jo on pienen finski pojan helppo tehdä ajatustyötä! Heh!
Ei muuta kuin tutuille näkemisiin parin viikon päähän ja hauskaa juhannusta!! Ei hölmöillä polvia verille, sillä niiden paraneminen kestää pitkään ja haittaa harrastamista! Toivottavasti pääsen laittamaan väliaikatietoja teille Puolasta!