Olimme aiemmin luvanneet lapsille shoppailu päivän Pärnussa. Päätimme sellaisen sitten pitää tänään. Auto parkkiin aivan keskustaan, mistä löytyi hyvin paikka isommallekin autolle.
Pysäköintimaksu systeemi on järjestetty hienosti Pärnussa. Ostat vain vaikka R-kioskilta kupongin tai useammankin jos pysäköit muinakin päivinä Pärnussa. Sitten vain raaputat, kuin ässäarpaa, oikean vuoden, kuukauden ja päivän. Lippu tuulilasille näkyvälle paikalle ja se on voimassa koko vuorokauden lähes kaikkialla Pärnun keskustassa.
Ihanien kahviloiden, mistä saatiin todella ihana gluteiiniton kakku
ja kauppojen kiertelyn jälkeen palasimme autolle. Tarkoituksena lähteä lenkittämään koirat Pärnun puistoalueelle. Heran ja Obin nähdessä meidät alkoi autossa hirveä hulina. Henna meni sisälle ottamaan koiria ulos ja samassa koirat kävivät toistensa kimppuun. Silloin kun Dogo Argentinot matsaavat, niin se ei ole lasten katseltavaa. Kaiken lisäksi Hennan sormet olivat tapahtuman keskipisteessä eli jommankumman koiran hampaissa. Verta vuoti niin runsaasti, että Tiina uskoi Hennalta katkenneen sormia. Pikainen sidonta, sormien lasku ja kohti Pärnun sairaalaa, mikä sijaitsee Via Baltican varressa Pärnun ohitustien varressa.
Sairaala oli todella siisti ja moderni.
Sairaalassa oltiin vain huolissaan koirien rokotuksista, eikä ihmisten rokotukset kiinnostaneet. Toisaalta rabies rokotus annetaan vain eläimille yleensä.
Niin ja loppujen lopuksi Hennakin selvisi pintanaarmuilla ja isoilla komeilla mustelmilla.
Pohdiskelua kokemuksista, harrastamisesta, sekä matkailusta matkailuautolla ja ilman.
Tavoite blogilleni
Pitkän suunnittelun, vastusteluni ja saamattomuuteni vuoksi aloitan blogailuni vasta nyt. Tarkoituksenani on kirjoitella ajatuksiani, kokemuksiani ja näkemyksiäni eri asioista. Muunmuassa matkailuautolla matkailusta, koirista, valokuvauksesta ja varsinkin hyvistä ja erikoisista ruuista, sekä ruokapaikoista.
Ruokaan liittyvissä asioissa apunani toimii avopuolisoni Tiina, joka on ammatiltaan keittiömestari ja työskennellyt useita vuosia Suomen rajojen ulkopuolella eri maissa ja erilaisissa keittiöissä.
Koirapuolella uskoisin kirjoittelun keskittyvän Dogo Argentiinoihin ja agilityyn. Muita rotuja ja harrastusmuotoja väheksymättä. Agility siksi vahvana, että minulla on lajista yli 20 vuoden kokemus niin kipailijana, kuin kouluttajanakin. Nykyisin toimin pääasiallisesti vain kouluttajana.
Valokuvaus on aina ollut minua kiehtova harrastus, mutta kauheasta kikkailusta en ole kiinnostunut. Ennemminkin kaikenlainen tilanne kuvaus kiehtoo minua.
Koska kyseessä on ensimmäinen julkinen blogini, niin kommentit ja kehittämis ideat vastaanotetaan mieluusti.
Ruokaan liittyvissä asioissa apunani toimii avopuolisoni Tiina, joka on ammatiltaan keittiömestari ja työskennellyt useita vuosia Suomen rajojen ulkopuolella eri maissa ja erilaisissa keittiöissä.
Koirapuolella uskoisin kirjoittelun keskittyvän Dogo Argentiinoihin ja agilityyn. Muita rotuja ja harrastusmuotoja väheksymättä. Agility siksi vahvana, että minulla on lajista yli 20 vuoden kokemus niin kipailijana, kuin kouluttajanakin. Nykyisin toimin pääasiallisesti vain kouluttajana.
Valokuvaus on aina ollut minua kiehtova harrastus, mutta kauheasta kikkailusta en ole kiinnostunut. Ennemminkin kaikenlainen tilanne kuvaus kiehtoo minua.
Koska kyseessä on ensimmäinen julkinen blogini, niin kommentit ja kehittämis ideat vastaanotetaan mieluusti.
keskiviikko 15. lokakuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti