Tavoite blogilleni

Pitkän suunnittelun, vastusteluni ja saamattomuuteni vuoksi aloitan blogailuni vasta nyt. Tarkoituksenani on kirjoitella ajatuksiani, kokemuksiani ja näkemyksiäni eri asioista. Muunmuassa matkailuautolla matkailusta, koirista, valokuvauksesta ja varsinkin hyvistä ja erikoisista ruuista, sekä ruokapaikoista.
Ruokaan liittyvissä asioissa apunani toimii avopuolisoni Tiina, joka on ammatiltaan keittiömestari ja työskennellyt useita vuosia Suomen rajojen ulkopuolella eri maissa ja erilaisissa keittiöissä.
Koirapuolella uskoisin kirjoittelun keskittyvän Dogo Argentiinoihin ja agilityyn. Muita rotuja ja harrastusmuotoja väheksymättä. Agility siksi vahvana, että minulla on lajista yli 20 vuoden kokemus niin kipailijana, kuin kouluttajanakin. Nykyisin toimin pääasiallisesti vain kouluttajana.
Valokuvaus on aina ollut minua kiehtova harrastus, mutta kauheasta kikkailusta en ole kiinnostunut. Ennemminkin kaikenlainen tilanne kuvaus kiehtoo minua.
Koska kyseessä on ensimmäinen julkinen blogini, niin kommentit ja kehittämis ideat vastaanotetaan mieluusti.

sunnuntai 12. lokakuuta 2008

Rannikkoa etelään.

Aamulla herättyämme koirien lenkitystä, aamupala ja alueeseen tutustumista. Todettuamme sään epävakaiseksi ja erittäin tuuliseksi, päätimme lähteä ajelemaan rannikkoa Pärnusta etelään päin. Vöiste, Häädemeeste ja sieltä rantatielle. Rannassa pysähdyimme Kablissa, missä on näyttävän kokoinen linturysä, lintujen rengastamista varten.

Kyseisessä paikassa sijaitsee aivan merenrannassa Riiklik Looduskaitsekeskus.
Eli Kabli-Viljandi alueen lintuasema. Paikalla on rysän lisäksi korkea näkötorni, niitettyä merenrantaa ja rantahietikolle vievät leveät kulkurampit. Hieno paikka viettää pieni jaloittelu hetki.
Matka jatkui kohti Iklaa. Ennenkuin huomasimmekaan olimme ajaneet jo Ainazin puolelle, Latviaan. Ainoa rajasta kertova asia oli puskan peittämä betonimuurin pätkä missä luki Latvija.

Ainazissa pysähdyimme testaamaan Hesburgerin. Olihan kokemus!
Nuorimmainen mukanamme olevista on keliaakikko ja Hesessä ei puhuttu sitten sanaakaan edes englantia. Annoksia tuli aivan eri määrä kuin mitä tilattu oli. No syötiin mitä saatiin ja sitten seuraava pysähdys olikin paluumatkalla entisellä Viron ja Latvian raja-asemalla Via Balticalla, missä hörpittiin kahvit käikäleen kera.
Kokonaisuutenaan kielitaito ja keliakia tietämys ovat Latvian puolella vielä huomattavan paljon heikompaa kuin Virossa.
Koirat ovat nauttineet aivan satasella matkailuautoilusta. On tilaa käännellä kylkeä ajon aikana.
Lähettänyt klo
Tunnisteet: , ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)