Tavoite blogilleni

Pitkän suunnittelun, vastusteluni ja saamattomuuteni vuoksi aloitan blogailuni vasta nyt. Tarkoituksenani on kirjoitella ajatuksiani, kokemuksiani ja näkemyksiäni eri asioista. Muunmuassa matkailuautolla matkailusta, koirista, valokuvauksesta ja varsinkin hyvistä ja erikoisista ruuista, sekä ruokapaikoista.
Ruokaan liittyvissä asioissa apunani toimii avopuolisoni Tiina, joka on ammatiltaan keittiömestari ja työskennellyt useita vuosia Suomen rajojen ulkopuolella eri maissa ja erilaisissa keittiöissä.
Koirapuolella uskoisin kirjoittelun keskittyvän Dogo Argentiinoihin ja agilityyn. Muita rotuja ja harrastusmuotoja väheksymättä. Agility siksi vahvana, että minulla on lajista yli 20 vuoden kokemus niin kipailijana, kuin kouluttajanakin. Nykyisin toimin pääasiallisesti vain kouluttajana.
Valokuvaus on aina ollut minua kiehtova harrastus, mutta kauheasta kikkailusta en ole kiinnostunut. Ennemminkin kaikenlainen tilanne kuvaus kiehtoo minua.
Koska kyseessä on ensimmäinen julkinen blogini, niin kommentit ja kehittämis ideat vastaanotetaan mieluusti.

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Dogo Argentinojen väri kaimoja moikkaamassa.




Alkoihan olo vihdoin parantumaan. Olen loppuviikosta ollut muutamana päivänä rakentelemassa rantasaunaa ja käynyt parina päivänä kävelemässä koirien kanssa 2-3 tunnin rauhallisen lenkin.
Toisin sanoen kävimme morjestamassa Rasuanniemen kärjessä Dogo Argentinojen väri kaimoja.



En tiedä kummat järkyttyivät kaimoistaan enemmän. Obi ja Hera olivat aivan järkyttyneitä millaiset jalat kaimoillaan oli.





Kaimat taas ihmettelivät millaiset päät Obille ja Heralle oli kasvanut. No molemmat ovat saaneet tarpeitaan vastaavan rungon, valkoisella värillä varustettuna.
Kyllä nyt on metsissä hieno liikkua. Suurimmalta osalta on routa laskenut kosteuden imeytymään maahan, joten polut alkavat olla kuivia. Puun lehdetkään kun ei vielä haittaa näkyvyyttä niin maisemia on aivan erilailla näytillä kuin kesemmällä. Obi ja Herakin nauttivat kilpajuoksusta, kun ei tarvitse liukkautta varoa.



Olemme myös lenkeillämme seuranneet Palokärjen pesän rakentelua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti