Kuumeilua.

Taas kipeänä!
Kyllä korpeaa, kun on töistä lomautettuna ja sairaana. Eli vapaata olisi, mutta mitään ei jaksa tai pysty tekemään. Tänään on ensimmäinen päivä, kun jaksaa hieman olla koneella.
Tortaina alkoi selkä kipeytyä ja perjantaina työpäivän jälkeen oli pakko käydä "tipiksellä". Pari päivää saikkua ja tulehduskipulääkkeet. No lauantaina selkäkipu alkoi helpottaa, mutta nousi kova kuume. 600 buranalla saan kuumeen pysymään 37,5 asteessa. Ilman lääkettä nousee välittömästi lähelle 39 astetta.
Saa nähdä milloin saan tämän jatkuvan sairastelu putken katkaistuksi. Edellisen kerran olin yhden päivän mahataudissa jouluna 2008 ja flunssassa olin 2004, sekä 1997. Sairastamis kierre on selvästi siis kiihtymään päin!
Obi oli tänään ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen oikeissa haku treeneissä. Hieman täytyi kerrata mistä on kyse, mutta sitten alkoi homma onnistumaan kuin taukoa ei olisi ollutkaan. Onhan Obin kanssa piilosta varovasti leikitty, mutta nyt on treenaus sitten tosissaan aloitettu. Eli TTA leikkauksen jälkeen taukoa pidettiin haku treeneistä 4kk ja kunnon kohottaminen aloitettiin noin kuukautta aiemmin.
Päässä on pyörinyt myös agility. Seurassa monta kilpailu tasoista koirakkoa, mutta ei kouluttajia tarpeeksi. Seuraa on pyydetty järjestämään mölliagilitycup osakisakin. En tiedä miten lajiin nyt suhtautuisi. Itsellä ei ole lajiin sopivaa koiraa, eikä oikein aikaakaan, joten tuntuu tyhmältä käydä pitämässä toisille treenejä ja samalla lisätä omia kiireitä. Toisaalta talven kouluttama ryhmäni on aivan fantastinen hengeltään ja motivaatioltaan. Eniten mietityttää, että mitäs jos en pysty motivoitumaan kouluttajana niin saatan heikentää koko ryhmän henkeä ja motivaatiota! Minulle on kuitenkin tärkeintä, että lajin harrastaminen pysyy hauskana. Silloin ihmisellä on helpompaa ylittää itsensä oppimisen suhteen. Toisaalta toinen puoli sanoo, että ryhmälle olisi annettavaa vielä ainakin seuraavan treenin verran.
Onneksi olo ei ole vielä terve, niin on aikaa olla lotus asennossa ja jatkaa mietiskelyä!!!