Dogo Argentinojen väri kaimoja moikkaamassa.

Alkoihan olo vihdoin parantumaan. Olen loppuviikosta ollut muutamana päivänä rakentelemassa rantasaunaa ja käynyt parina päivänä kävelemässä koirien kanssa 2-3 tunnin rauhallisen lenkin.
Toisin sanoen kävimme morjestamassa Rasuanniemen kärjessä Dogo Argentinojen väri kaimoja.



En tiedä kummat järkyttyivät kaimoistaan enemmän. Obi ja Hera olivat aivan järkyttyneitä millaiset jalat kaimoillaan oli.





Kaimat taas ihmettelivät millaiset päät Obille ja Heralle oli kasvanut. No molemmat ovat saaneet tarpeitaan vastaavan rungon, valkoisella värillä varustettuna.
Kyllä nyt on metsissä hieno liikkua. Suurimmalta osalta on routa laskenut kosteuden imeytymään maahan, joten polut alkavat olla kuivia. Puun lehdetkään kun ei vielä haittaa näkyvyyttä niin maisemia on aivan erilailla näytillä kuin kesemmällä. Obi ja Herakin nauttivat kilpajuoksusta, kun ei tarvitse liukkautta varoa.



Olemme myös lenkeillämme seuranneet Palokärjen pesän rakentelua.

Kuumeilua.

Taas kipeänä!
Kyllä korpeaa, kun on töistä lomautettuna ja sairaana. Eli vapaata olisi, mutta mitään ei jaksa tai pysty tekemään. Tänään on ensimmäinen päivä, kun jaksaa hieman olla koneella.
Tortaina alkoi selkä kipeytyä ja perjantaina työpäivän jälkeen oli pakko käydä "tipiksellä". Pari päivää saikkua ja tulehduskipulääkkeet. No lauantaina selkäkipu alkoi helpottaa, mutta nousi kova kuume. 600 buranalla saan kuumeen pysymään 37,5 asteessa. Ilman lääkettä nousee välittömästi lähelle 39 astetta.
Saa nähdä milloin saan tämän jatkuvan sairastelu putken katkaistuksi. Edellisen kerran olin yhden päivän mahataudissa jouluna 2008 ja flunssassa olin 2004, sekä 1997. Sairastamis kierre on selvästi siis kiihtymään päin!
Obi oli tänään ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen oikeissa haku treeneissä. Hieman täytyi kerrata mistä on kyse, mutta sitten alkoi homma onnistumaan kuin taukoa ei olisi ollutkaan. Onhan Obin kanssa piilosta varovasti leikitty, mutta nyt on treenaus sitten tosissaan aloitettu. Eli TTA leikkauksen jälkeen taukoa pidettiin haku treeneistä 4kk ja kunnon kohottaminen aloitettiin noin kuukautta aiemmin.
Päässä on pyörinyt myös agility. Seurassa monta kilpailu tasoista koirakkoa, mutta ei kouluttajia tarpeeksi. Seuraa on pyydetty järjestämään mölliagilitycup osakisakin. En tiedä miten lajiin nyt suhtautuisi. Itsellä ei ole lajiin sopivaa koiraa, eikä oikein aikaakaan, joten tuntuu tyhmältä käydä pitämässä toisille treenejä ja samalla lisätä omia kiireitä. Toisaalta talven kouluttama ryhmäni on aivan fantastinen hengeltään ja motivaatioltaan. Eniten mietityttää, että mitäs jos en pysty motivoitumaan kouluttajana niin saatan heikentää koko ryhmän henkeä ja motivaatiota! Minulle on kuitenkin tärkeintä, että lajin harrastaminen pysyy hauskana. Silloin ihmisellä on helpompaa ylittää itsensä oppimisen suhteen. Toisaalta toinen puoli sanoo, että ryhmälle olisi annettavaa vielä ainakin seuraavan treenin verran.
Onneksi olo ei ole vielä terve, niin on aikaa olla lotus asennossa ja jatkaa mietiskelyä!!!

Pääsiäisenä Tervossa.

Tuli käytyä pääsiäisajelulla Tervossa, Tiinan äitiä kotona käyttämässä.
Ajoimme Tervoon Laukaan, Konneveden ja Vesannon kautta. Tulvia ei juurikaan näkynyt, mutta varsinkin pienemmät asfalttitiet alkavat jo pettää. Välillä meno oli kuin Linnanmäen vanhassa puuvuoristoradassa.
Keli oli joka päivä sateinen ja melko lämmin, joten lumet saavat sielläkin kyytiä.
Takaisin tulo matkalla sitten jälleen syttyi matkailuautomme oljynpaineen merkkivalo palamaan. Ensi vilkutteli aikansa, ennenkuin jäi palamaan jatkuvasti. Vasta kun auton kierrokset olivat hetken tyhjäkäynnillä niin valo alkoi himmetä. Kierroksilla kirkastui uudelleen. Eli toimi juuri päinvastoin kuin pumppu viassa. Öljykellokin on vaihdettu jo vuoden aikana 3 kertaa.
No kotiin päästiin ongelmitta ja molemmat koirat käyttäytyivät reissussa esimerkillisesti.

PS. Olen päivittänyt juhannus -09 reissumme Rovaniemelle. Löytyy osiosta 2009 kesäkuu.

Hymyilyttää vähän kerrallaan.

Tästä onkin aikaa, kun viimeksi kirjoittelin blogiin. On ollut hieman kiirettä ja useat pikku huolet ovat painaneet mieltäni matalaksi.
Obin varpaan lisäksi työnantaja harmaannutti hiuksiani, ilmoittamalla loma-aikani muuttuneen 3vko eteenpäin. Ei siinä sinänsä mitään, mutta olen ehtinyt varaamaan jo kahden viikon lomareissun Puolaan. Tarkoituksena olisi mennä laivalla Vuosaaresta Gdyniaan. Lähtö olisi juhannuspäivän iltana ja paluu samaa reittiä kaksiviikkoa myöhemmin. Puolassa olisi tarkoitus päästellä matkailuautollamme Tatravuorelle vaeltelemaan Zakopanen alueelle ja Slovakian puolelle. Sieltä mahdollisesti sitten Slovakian kautta kiertäen koko tatravuoristo, takaisin pohjoiseen Puolaan.
Nyt sitten meni työnantaja laittamaan mutkia matkaan!!!!! Olisi niitä varmaan sieltä vuoristoteiltä löytynyt muutenkin.

Onneksi nyt kuitenkin hieman on alkanut asiat järjestymään ja uskaltaa jo toisella suupielellä varovasti hymyillä. Se kun on helppo tiukan paikan tullen muuttaa virnistykseksi. Eikä minua tuo hiuksien harmaantuminenkaan paljoa haittaa. (:-)

Obi kulki kolmella jalalla tasan viikon. Se alkoi varovasti varaamaan reilua vuorokautta ennen OTSOssa käyntiä. Päätimme siellä lääkäri Jouko Ridellin kanssa jatkaa hoitoa samana kuin siihen saakka, koska se oli selkeästi alkanut vaikuttamaan parantavasti. Eli hoitona oli tulehduskipulääkettä kahdesti ja kylmäsprayllä täsmähoitoa vaivaavan nivelen alueelle 3 x päivässä.
Lisäksi päätimme kokeilla Obille Glukosaminia. Se on usein antanut huomattavaa apua nivelvaivaisille ihmisille ja eläimille. Sen vaikutukset näkyvät tosin vasta pidempiaikaisen käytön jälkeen, mutta ei siitä toisaalta mitään haittaakaan ole, koska kyseessä on ravintolisä.
Tällä hetkellä Obi kulkee lähes normaalisti, eikä varvas haittaa. Ainoastaan hieman nopeammassa ravissa tulee rytmi rikkoja taka-askeliin. Uskomatonta on myös se kuinka tuo joulua ennen TTA leikattu jalka on kestänyt. Obi kun pomppi juuri sillä jalalla varvasvamman ajan, eikä minkäänlaista rasittumista edes ilmennyt.

Niin ja viime hetken tilanteen perusteella minulle on myönnetty Puolan reissuun vapaata. Joudun kuitenkin käyttämään siihen loput palveluvuosivapaani, mutta hei Tiina, minä, koirat, matkailuauto ja villiäkin villimmät Puolan tiet...... voisi sitä paljon huonomminkin ne vapaat kuluttaa.

Taas huolia murheita.

Hyvin alkanut viikko menee taas päin per...tä. Maanantaina oli viikonlopun saunanrakennus talkoiden onnistumisen johdosta hieno fiilis. Fiilistä kohotti vielä erinomaisesti onnistuneet agility treenien pito. Ohjaajat saivat koirat kulkemaan varsin mainiosti. Oli myös hienoa huomata, että ohjaajat alkavat tehdä huomaamattaan ohjauksia mitkä eivät vielä joulun tienoissa onnistuneet kuin metrisen rautalanka mallin kanssa. Hienoa!!!!!
Siihen se ilo sitten loppuikin. Obi alkoi ontumaan oikeaa takajalkaansa sunnuntai illasta levon jälkeen. Maanantaina tilanne ei parantunut yhtään ja tiistaina näkyi varpaiden alueella selvää turvotusta. Obi ei anna varpaiden koskea maahan juuri lainkaan, vaan pomppii pelkästään joulukuussa leikatulla jalalla takapään osalta. Sain ajan OTSOon ensi tiistaille. Toivotaan, että koiran muut paikat kestävät siihen saakka. Todennäköisesti oikean takajalan nivelrikko varvas on taas ärtynyt, kun hanki on kovettunut hieman ja vääntää rajummin varvasta. Toivottavasti selviämme jälleen kortisoni piikillä.





Näin hienosti meillä jo meni pulverilumen aikana!

Salpausselällä.

Onpa ollut melkoista viuhketta joka suuntaan. Ei ole ollut aikaa edes blogia päivittää. Kaiken lisäksi lähti kannettava tietsikka huoltoon ruotsin maalle ja siitä ei ole kuulunut mitään pariin viikkoon.
No onneksi näitä tietsikka kamppeita on kertynyt nurkkiin niin saimme kasattua Villen kanssa tällaisen pöytä version avuksi laskujen maksuun.
6.3 ehdimme Tiinan kanssa käymään Salpausselän maailmancup hiihdoissa. Päivä oli pilvinen ja todella kylmä. Pakkasta reilut -5 astetta, mutta tuuli oli niin kova, että yhdistetyn mäkihyppyä ei hypätty ollenkaan. Myös joukkuemäki typistyi yhteen kierrokseen.
Onneksi oli useita hiihtomatkoja kyseisenä päivänä niin ei mennyt aivan palelu hukkaan.



Oli hienoa olla paikalla näkemässä kuinka lähiseuroja edustavat hiihtäjät Anssi Pentsinen ja Satu Pirttiniemi tekivät kelpo hiihdot maailman huippujen seurassa.


Kuvassa Pirttiniemi numerolla 38.


Pentsinen numerolla 50.

Tänään sitten aloitettiin asukasyhdistyksen rantasaunan pystytys. Perustukset tehtiin jo syksyllä, mutta hirsien kasaus jätettiin kevät hangille. Huomenna tavoitteena olisi saada kaikki hirret paikoilleeen ja toivottavasti myös hieman kattoa, jottei tarvitse lumitöitä enään sisältä tehdä.


Kuvassa pojat tuumivat, että mistä ne millin heitot oikein syntyy.

Maisemia ja messuilua.

Onpahan ollut hektinen viikko. Obin vesijuoksun jälkeen, heti seuraavana päivänä kävimme Himoksessa kävelemässä koirien kanssa. Koirat olivatkin aivan intona, kun pääsivät molemmat samaan aikaan mukaan ulkoilemaan. Vaikka into pyrki pursuilemaan välillä hieman ylikin, niin hienosti kuitenkin lenkkeily sujui. Jopa niin hienosti, että kiitimme koiria käymällä grillamassa makkaraa länsi-himoksen rinteiden juurella olevalla laavulla.
Tällä kertaa pääsi Obikin ensimmäisen kerran 7 viikkoon irrallaan juoksemaan hetkeksi. Kyllä se siitä sitten nauttikin, kuten kuvasta näkyy.



Komeita olivat myös himoksen päällä olevat tykkypuut.





Sunnuntaina olin Vuorisjärventien varressa kuvaamassa koirien hakutreenejä. Hieman keli oli hankala, mistä johtuen tuli viikolle paljon kuvia käsiteltäväksi.
Maanantaina oli sitten vuorossa agility treenit Kana-areenalla. Olipa mukavat treenit, kun porukka näytti osaamistaan. Kyllä sitä on hienosti ryhmälle kertynytkin.
Sitten onkin viikko paukutettu töitä ja käsitelty valokuvia. Hakutreenien kuvia yritän saada pikapuolin blogiin esille.
Tänään käytiin Mikon kanssa tampereella TamArms 2010 messuilla Tamperetalolla. Sain sieltä hankittua varusteita kesän lomareissulle.
Huomiseksi sitten pitäisi taas keksiä koukeroita agility treeneihin.
Ai niin! En ole tainnut muistaa kertoa, että vanhempi tytöistäni, Henna on saanut Länderi Chocon kanssa osallistumisoikeuden tämän vuoden agilityn SM kisoihin. MM karsinnat olisivat vielä yhden 0-voiton päässä. Seuraavan kerran Henna jahtaa 0-voittoa kahden viikon päästä.

Viimeinen vesijuoksu tällä erää.

Nyt olisi sitten Obin tällä erää viimeinen vesijuoksumatolla käynti takana päin. Kerkelän Hannelen käsittelyssä Obi käveli ensin lämmittelyn ja sitten kolme kertaa noin 4min. hieman reippaammin. Tällä kertaa vettä oli altaassa huomattavasti enemmän kuin aiemmilla kerroilla.



Seuraavaksi siirryttiin venyttelyy, hierontaan ja hieman laserilla kireyksiä poistamaan. Onneksi niitä ei juurikaan enään ole ollut, joten sen suhteen Obi pääsi helpolla. Uudeksi kokemukseksi annoimme käsittelyn pöydän päällä. Hienosti hoito sujui pienen alku jäykistelyn jälkeen.



Obi on ainakin yrittänyt käyttäytyä kuin herrasmies Hannelen käsittelyssä. Päätellen innosta, millä olemme menneet Hannelen vastaanotolle Kirriin, niin Obi on tykännyt käsittelystä aivan valtavasti. Meillä on ollut onni saada kaksi erittäin pätevää fysioterapeuttia Obin kuntoutumisen tueksi. Siksi on tärkeää muistaa kiittää heitä, heidän antamasta hoidosta Obille. Joten SUURET KIITOKSET vielä kerran HANNELE KERKELÄ ja MARIKA RUOTTINEN !!!!!!!!!!!!!!!!!!
Leikkauksen suorittaneelle Lääkäri JUHA KALLIOLLE myös SUPER ISOT KIITOKSET! Toivottavasti tapaamme vielä useasti, mutta toisissa merkeissä. On ollut ilo oppia tuntemaan sinut ja saada käydä kanssasi erittäin rakentavia keskusteluja.

Tänään kävimme Himoksella katsastamassa talvisia maisemia. Obikin pääsi hieman kahlailemaan vapaana lumihankeen. Voi sitä riemua! Kyllä jannua onkin sitten koko illan nukuttanut.



Tästä pikkuhiljaa etenemme kohti oikeaa treenaamista. Vielä olisi viitisen viikkoa jäljellä liikuntaan ja rasitukseen totuttamista. Leikkaus oli siis 18.12.09. Sen jälkeen Obin paino on heilehdellut plus miinus 200g eikä havaittavaa lihasmassan menetystä ole tapahtunut, joten kuntoutuminen on pääasiassa jarruttelua ja tehojen säännöstelyä. Obi on tällä hetkellä noin 67cm korkea ja painaa 51,5kg. Vieläkään en jaksa olla ihmettelemättä toipumisen nopeutta, kun ottaa huomioon leikkauksen vaativuuden.

TTA kuvat 6vko leikkauksesta.

Kävimme keskiviikkona Obin kanssa Tampereella Eläinystäväsi Lääkärillä, Juha Kallion luona, TTA leikkauksen jälkeisen 6vko tarkastuksessa. Obi nukutettiin jälleen kerran ja polvesta otettiin röntgen kuvat. Juha oli tyytyväinen Obin kuntoutumiseen ja varsinkin lihaskunnon ja massan säilymiseen.

Kuuden viikon kuvat olivat täydelliset paranemisen osalta. Nyt saimme luvan aloittaa Obin totuttamisen normaaliin lenkkeilyyn seuraavan neljän viikon kuluessa vaiheittain. Kun leikkauksesta on kulunut kolme kuukautta, luutuminen on riittävää ja voimme aloittaa normaalin treenaamisen. Koko projekti leikkauksesta kuntoutumiseen kestää siis onnistuessaan reilun 3kk ja onnistumisprosentit ovat olleet tähän mennessä erinomaisia.

Mannantain agilityilyt.

En sitten päässyt eilen autoa huollattamaan, kun onkin hieman isompi remppa kyseessä. Tai todennäköisesti vaihdettava osa maksaa vain hieman reilun satasen, mutta pelkkään purkamiseen täytyy varata aikaa 3-5 tuntia. Täytyy torstaina viedä auto uudestaan huoltoon. Keskiviikkona olisi vielä käytävä Tampereella Eläinystäväsi Lääkärillä morjestamassa lääkäri Juha Kalliota , Obin kanssa. Kyseessä on Obin viimeinen tarkastuskäynti TTA leikkauksen jäljiltä eli 6vko tarkastus. Vaan jos eläinlääkärillä käydä täytyy, niin en ole vielä parempaa paikkaa kokenut kuin Eläinystäväsi Lääkäri on!!!
Illalla oli sitten agility treenien pitämistä Kana-areenalla Länkipohjassa. Oli taas kerran mukavat treenit, vaikka osa koirista kävikin ylikierroksilla. Tästä johtuen pieniä yhteenottojakin valitettavasti pääsi syntymään. Onneksi kyseessä oli enemmänkin pullistelua, kuin agressiiviutta.
On ollut vuosien saatossa erikoista huomata, että usein erittäin energiset/menestyvät koirat ovat olleet ongelmallisia muiden hallittavaksi kuin itse pääohjaajan. Johtuukohan tämä enemmän koirasta vai ohjaajasta? On helppo sanoa, että koira on tarkasti ohjattava tai koiralla on voimakas luonne geeneissä! Toisaalta minun mielestä tilanne on kuitenkin usein enemmänkin ohjaajan/kouluttajan aikaansaamaa. Perustelen tätä sillä, että ohjaaja tekee koiran kanssa kovasti työtä, jolloin heidän välinen suhde muodostuu erittäin tiiviiksi. Jos sinulla on voimakas luonteinen koira ja haluat menestyä sen kanssa, niin joudut usein koulutuksen aikana ottamaan koiran tiukasti hallintaan. Näin koiraan syntyy voimakas auktoriteettinen side ja hallinta suhde. Toisaalta jos sinulla on erittäin arka koira, niin saamalla sen syttymään johonkin lajiin, pystyt kehittämään aivan ainutlaatuisen siteen koiran ja itsesi välille. Arka koira vapautuu, kun pääseen
tekemään sitä tuttua turvallista harrastusta. Myös tällöin koiran suhde ohjaajaan muodostuu erittäin vahvaksi. Voimakastahtoisesta koirasta poiketen nyt ei toiminta perustukkaan niin voimakkaasti auktoriteettiin, vaan siihen turvalliseen, hauskaan tekemiseen. Molemmissa tapauksissa kuitenkin kouluttaja tarjoaa yleensä sen perheen mustavalkoisimman elämän koiralle. Eli kun käsketään, niin asiat tehdään. Niitä ei jätetä ehkä vaiheeseen.
Nyt palataan siihen hallittavuuteen ja toisia koiria kohtaan käyttäytymiseen.
Molemman tyypin koirat saattavat olla erittäin agressiivisiä toisia koiria kohtaan kilpailu/harjoitus paikalla. Nyt vain täytyy tarkasti huomioida onko kyseessä koiran halu ottaa koko tila omaan hallintaan vai halu estää muiden koirien pääsy pilaamaan koiran ja ohjaajan välistä "hauskaa hetkeä" harrastuksen parissa.
Usein juuri tällaiseen harrastukseen liittyvä oman ohjaajan suojelu ilmenee vain harjoituspaikalla, mutta ei aina. Joskus arka koira kiintyy harrastuksen kautta niin voimakkaasti ohjaajaan, että alkaa suojella häntä joka paikassa. Toisaalta voimakkaan auktoriteetin omaavaa ohjaajaa ei koiran tarvitse suojella niin voimakkaasti.
Eilisessä tapauksessa en oikein ole varma kummasta vaihtoehdosta oikein on kyse.
Koska: Kyseessä on nuori koira. En tiedä koiran käyttäytymistä tarpeeksi kyseisen nuoren ohjaajan kanssa normaali elämässä. Kyseessä on myös nuori ohjaaja, jolla ei ole koiraan riittävää auktoriteettia.
Kallistuisin kuitenkin enemmän miellyttävän asian suojelemisen kannalle. Koira ei lähde tappelemaan, vaan ennemminkin käy tökkäämässä muita koiria. Se ei kokoajan räyhää toisille, vaan yleensä vain silloin, kun on nuoren ohjaajan hallinnassa. Perheen isännän ohjauksessa ei kyseenalaisteta käskyjä, mutta ei ole tarvettakaan, koska silloin mennään puhtaasti auktoriteetin puolelle ja iso osa auktoriteetista on luottamista annettuihin käskyihin.
Mutta, mutta........... täytyy seurata tilannetta, jos vaikka keksisi jotain apua asiaan, sillä kyseessä on aivan fantastinen pari agilityyn!!!
Muuten treeneissä oli taas yrittämisen halua. Nopeasti oppivat nopeat koirat alkavat leikkimään kontakteilla ja minä hieman varoittelinkin ohjaajia tulevaisuuden ongelmista. Koira on helpompi opettaa hyppäämään kontaktin yli, kuin ottamaan kontakti varmasti. Ei ole mieltä ylentävää saada kisa radalta kolmen sekunnin pohja-aika ja olla tuloksissa 23. kahdella kontakti virheellä. Perustana lajissa on puhdas suoritus ja vauhdin nostaminen sitä mukaa kuin estevarmuus kasvaa.
Hyvin kuitenkin kaikki menivät eilen treeniradat!!!!