Pisin rupeama Puolassa takanapäin.

So terveiset kaikille täältä Puolasta.
Matka lähti hienosti käyntiin. Vasta vähän ennen Lahtea välähti valvontakamera ensimmäisen kerran. No oma moka, kun seurasin pääasiassa navigaattorin nopeusohjetta.
Pikainen visiitti Helsinkiin ja sieltä klo 12 Vuosaaren satamaan odottamaan laivaan pääsyä.
Laivaan meno sujui hienosti muuten, mutta kansi oli eri kuin meille luvattiin, joten koirien häkin raahaamista tuli hieman ennakoitua enemmän.







Laiva irtautui juuri ajallaan laiturista upean sään vallitessa. Samaan aikaan lähti toinenkin Finnlinesin laiva suoraan kohti Saksaa. Meidän alus menee myös Saksaan, mutta käy ensin laskemassa osan porukasta Gdyniaan Puolassa.
Gdynian satama vaikutti melko laajalta ja toiminta siellä on monipuolista.



Gdyniasta lähdimme ajamaan etelään, kohti ensimmäistä tavoitettamme Torunia.
Matkalla pysähdyimme kahvin keittoon ja koirien lenkitykseen Legowon kylässä, kirkon parkkipaikalle. Kirkko oli pieni ja kaunis. Lämmintä oli varjossa vain noin 27 astetta.





Kahvittelun jälkeen jatkoimme matkaa ja jo melko aikaisessa vaiheessa päätimme, että pidämme ensimmäisen yöpymisen Torunin kaupungissa, jos vain löydämme leirintäalueen. Juuri ennen Torunin keskustaa ajoimme huoltoasemalle, mistä Tiina kävi kysymässä leirintäalueen sijaintia.
Leikittyään hetken sanakirjan kanssa ja pelaamalla KiviPaperiSakset leikkiä, sai Tiina selkeät ohjeet puolaksi leirintäalueen sijainnista. Sinne siis auto parkkiin ja pikaisesti syömään alueella olleelle motor show perhetapahtumaan. Alue oli todella vihreä keidas 2km Torunin keskustasta.





Tarkoituksenamme oli käydä aamulla tutustumassa Torunin vanhaan kaupunkiin, mutta koska seuraava päämäärämme oli Krakova ja navigaattori antoi sinne ajoajaksi 6h päätimme lähteä heti aamusta jatkamaan matkaa. Päätös osoitautui oikeaksi, sillä matkaan kului kaikkiaan noin 9,5h. Tietöitä oli paljon, teiden kunto vaihteleva ja varsinkin kaupunkien läpiajo todella aikaa vievää. Lämmintä oli varjossa lähes 29 satetta ja autossa ei ilmastointia. No ikkunat auki ja nautitaan lämmöstä. Koiratkaan eivät ole pahemmin tuskastuneet kuumuuteen. Yhden kerran ovat autossa toisilleen räjähtäneet ja silloinkin oli häkki onneksi välissä. On uskomatonta miten koirat ovat jaksaneet, kun autossa on kuitenkin paraimmillaan pitkästi yli 30 lämmintä.



Maisemat ovat olleet hyvin pelto voittoisia, mutta todella upeita.
Katowitcen ja Krakovan välissä kävimme vielä kaupassa, ennen Clepardia leirintäalueelle menoa.
On muuten aivan mahtava leirintäalue. Vartiointi 24h, leiriytyjät otetaan jo portilla hienosti vastaan, esitellään vapaat paikat, sekä muut fasiliteetit. Lisäksi sijainti noin 4km Krakovan vanhasta kaupungista ja loistava wlan koko alueella.




Kuvan taaempi auto meidän ja edessä toinen suomalainen perhe.



Eli täällä nyt istun puiden katveessa läppäri sylissä ja kirjoittelen kuulumisiamme teille. Tänään lämmintä varjossa noin 29 ja melko tyyntä, eli just tarkenee ilman villasukkia. Pidimme pyykkipäivän ja pyykitkin kuivuivat reilussa tunnissa. Huomenna tavoitteenamme käydä linja-autolla koirien kanssa keskustassa ja ylihuomenna ON THE ROAD AGAIN jonnekkin etupyörien suuntaan!

Reissu lähestyy.

Nyt olisi reissuun lähtö lähellä. Lauantai aamuna klo. 6-7 pitäisi päästä starttaamaan auto kohti Helsinkiä. Siellä aamusta pikainen kyläily ja klo. 12.00 pitäisi olla Vuosaaren satamassa jonottamassa laivaan.
Laivan lähtö on aikaistunut normaalista 3,5 tuntia, eli sen pitäisi irrota laiturista klo. 15.00. Laivamatkan kestokin on sen 3,5 tuntia pidempi, eli Gdyniaan saavumme klo. 15.00. Syytä moiseen aikataulun venymiseen eivät osanneet selittää. Kuulemma vuodessa on kaksi lauantaita, kun aikataulut ovat tällaiset. No onpahan aikaa köllötellä laivalla, keräten voimia edessä olevaan ajorupeamaan.
Puolassa suunnitelmat ovat varsin avoimet. Seurailemme säätiloja, sekä tulvatilanteen tuomia mahdollisia erityisjärjestelyjä.
Karkea suunnitelma olisi, että ajelisimme su-ma iltaa ja yötä myöten Krakovaan. Ajoaika taukoinnen olisi kuulemma 15 tunnin luokkaa, mutta koska sunnuntaina ei kuulemma saa raskaalla kalustolla ajaa moottoriteillä, niin siellä olisi hieman enemmän tilaa matkailuautolle.
Krakovassa tietysti kaupunki sightseeing, sekä lähellä sijaitseva The Wieliczka Salt Mine suolakaivos ja Auschwitzin keskitysleiri.
Sitten suuntaamme retkemme pääkohteeseen eli Tatravuoristoon. Siihen tutustumisen aloitamme Zakopanesta. Tarkoitus olisi 3-5pv kiipeillä Tatravuorilla.
Tästä eteenpäin onkin sitten useita matka vaihtoehtoja, joihin säällä on iso vaikutus.
Mahdollisesti lähdemme kiertämään Tatravuoristoa Slovakian kautta ja päädymme sitten takaisin länsi Puolaan Tsekin kautta.
Tai ehkä lähdemme itä Puolaa pitkin nousemaan kohti pohjoista, koluten pikku kyliä ja vanhoja linnoituksia, sekä luonnonpuistoja. Koillis Puolasta löytyisi muutama aivan fantastinen pikku kaupunki. Esim. Mikolajki, Torun ja olisihan siellä Hitlerin Sudenpesä bunkkerin museorauniot.
Tai sitten Zakopanesta suoraan länteen ja Tsekkiin. Siellä Kutna Horan kaivoskaupunkiin katsomaan luukirkkoa.
Eli vaihtoehtoja riittää ja jos vain pääsemme nettiin reissun aikana, niin päivittelen kuulumisiamme missä olemme ja miten on reissu edennyt.
Reissuun lähdemme matkailuautollamme ja miehitys on minä, Tiina ja kaksi Dogo Argentinoamme. Kotiin talon vahdiksi jää Mikko ja todennäköisesti hänen 10 parasta kaveria. No onneksi naapurit ja äitini on luvannut suorittaa kontrollia, että on edes jotain jäljellä mihin palata.
Olen myös päättänyt reissussa hieman tehdä päätöksiä agility harrastuksen jatkon suhteen. Onko sillä tulevaisuutta minun osaltani vai löytäisinkö jostain vielä motivaatiota, sekä energiaa jatkaa lajin parissa. Jos jatkan vielä syksyn jälkeen, niin pitäisi keksiä jotain uutta valmennettaville ja se taas tietäisi muutamien kisojen seuraamista, että pääsisi taas kartalle tämän hetken ratakoukeroista.
No puolan kielen opiskelua sanakirjasta alku illasta, muutama puolalainen tumma olut, sujuvaa puolan puhumista loppu illasta ja aamulla helkkarillinen jysäri, niin jo on pienen finski pojan helppo tehdä ajatustyötä! Heh!
Ei muuta kuin tutuille näkemisiin parin viikon päähän ja hauskaa juhannusta!! Ei hölmöillä polvia verille, sillä niiden paraneminen kestää pitkään ja haittaa harrastamista! Toivottavasti pääsen laittamaan väliaikatietoja teille Puolasta!

Koiramaisia tapahtumia.

Onpahan ollut melkoiset kolme viikkoa. Tapahtumia koirien parissa on riittänyt laidasta laitaan.
Olin tuomaroimassa keskisuomen kennelpiirin Mölliagility-cupin finaalin, meidän omalla koulutus kentällä. Sitten olikin vuorossa Jämsänkosken kaikkien rotujen koiranäyttely. Siellä meni perjantai aamusta, sunnuntai iltaan ja vielä oikeissa töissä lauantai ja sunnuntai aamuvuoroissa. Nukuttua tuli koko viikonloppuna vajaat 6 tuntia.
12.6 oli vuorossa Dogo Argentinojen erikoisnäyttely Järvenpäässä. Oma Dogomme Obi osallistui näyttelyyn ja Hera oli mukana seuraneitinä. Esitin myös Obin täysi siskon Essin, joka asuu Tikkakoskella.
Obi voitti avoimen luokan urokset, mutta ei sitten enään pärjännyt paras uros kehässä. Oli niin pikkuinen valiolukkalaisiin verrattuna eli pikkupoika mikä pikkupoika. Tuomari olisi halunnut tynnyrimäisyyttä rintakehään lisää.
Essi tyttökin pärjäsi varsin mainiosti. Se oli avoimen luokan narttujen 2. Hieman kun saa lisää kehä tottumista ja esiintymistaitoa, niin pystyy haastamaan valioluokan nartutkin.
Mölliagility kisoissa minua hämmästytti osallistujien osaamisen taso. Kaikki kilpailijat olisivat pystyneet osallistumaan virallisiinkin kisoihin taitojensa puolesta. Hieman tuli toisella radalla useimmille yliyrittämistä, mutta täytyyhän niitä rajojaan kokeilla, että tietää mihin maksimissaan pystyy.
Ensi viikonlopulla täytyy jännittää Hennan puolesta, kun hän on kisaamassa agilityn SM-kisoissa Tikkurilassa.
Itselläni olisi vielä kaksi iltaa ja yötä töitä, ennenkuin alkaisi Puolan matkan vapaa. Nyt onkin ajatukset jo isosti matkan varustelussa. Lähtö Puolaan olisi juhannus päivän iltana Vuosaaren satamasta ja kesto hieman reilut kaksi viikkoa. Yritän ehtiä kertomaan vielä enemmän matkasta ennen lähtöämme.

Yyterin dyyneillä Dogojen kanssa.

02.05.10 Vihdoinkin saimme Tiinan kanssa yhteistä vapaata ja päätimme hyödyntää sen suuntaamalla auton keulan kohti Poria ja siellä Yyterin leirintäaluetta. Pidämme kyllä enemmän Reposaaressa olevasta Siikarannan leirintäalueesta, mutta valitettavasti se ei ollut vielä avannut toimintaansa.
Matka sujui hienosti aurinkoisen sään ollessa matkaseurana. Lämmintä tosin oli vain reilut 10 astetta. Yyterissä auto parkkiin ja kahvin keittoon.



Kahvittelun jälkeen lähdimme lenkkeilemään Yyterin hiekkarannan länsi puolelle, missä kiersimme alueella sijaitsevan golf kentän. Kaikkiaan lenkkiin kului aikaa reilut 2,5 tuntia.
Golf kentällä ihmettelimme hieman Porilaisten golfareiden ulkonäköä.



Niin hanhimaisen oloisia.



Koirat olivat innoissaan isoista dyyneistä ja rannasta, missä leijalautailijota oli kymmeniä.



Tuulinen sää suosi heidän harrastustaan.


03.05.10 Onneksi eilen saimme raitisilma myrkytyksen ja nukahdimme aikaisin. Heti aamusta keli hemmotteli auringolla, joten lähdimme käymään Reposaaren kärjessä sijaitsevassa Merimestassa ostamassa tuoretta savukalaa. Samalla kävimme noin puolentunnin kävelyllä lähellä olevassa Linnoituspuistossa.



Takaisin Yyteriin palattuamme, päätimme juhlistaa reissua tekemällä kunnon savulohisalaatit ja nauttimalla shampanjaa sen kanssa. NAM!
Lähes täydellisen lounaan jälkeen lähdimme kävellen tutustumaan millaista hiekkarannan länsipuolella olisi.





Koirat olivat hepulissa päästessään painimaan ilman rajoituksia.



Obi jopa yritti opettaa Heralle miten näytellään kuollutta suorin jaloin.



Myös lintuja oli jonkin verran kahlailemassa rantavedessä.

Palailimme metsäistä ranta-aluetta pitkin takaisin autolle. Kyllä kahvi maistui hyvälle, sillä lenkkimme kesti lähes kolme tuntia. Nooh hyvää harjoitusta kesälle Puolaan Tatran valloitusta varten.
Illaksi olimme varanneet saunan, mikä kruunasi täydellisen päivän. Obi ja Hera olivat varsin rauhallisia tullessamme saunasta, vaikka sinne lähtiessämme päättivät hieman piristää iltaa kuorossa ulisemalla.

04.05.10 Ääh! Tänään aikainen lähtö kohti Sastamalaa ja siellä markiisin asennus autoon. On hienoa saada auton ulkopuolelle katettua oleskelutilaa. Markiisi on kooltaan 3,56m x 2,50m, joten katettua alaa tulee muutamia neliöitä.

Dogo Argentinojen väri kaimoja moikkaamassa.

Alkoihan olo vihdoin parantumaan. Olen loppuviikosta ollut muutamana päivänä rakentelemassa rantasaunaa ja käynyt parina päivänä kävelemässä koirien kanssa 2-3 tunnin rauhallisen lenkin.
Toisin sanoen kävimme morjestamassa Rasuanniemen kärjessä Dogo Argentinojen väri kaimoja.



En tiedä kummat järkyttyivät kaimoistaan enemmän. Obi ja Hera olivat aivan järkyttyneitä millaiset jalat kaimoillaan oli.





Kaimat taas ihmettelivät millaiset päät Obille ja Heralle oli kasvanut. No molemmat ovat saaneet tarpeitaan vastaavan rungon, valkoisella värillä varustettuna.
Kyllä nyt on metsissä hieno liikkua. Suurimmalta osalta on routa laskenut kosteuden imeytymään maahan, joten polut alkavat olla kuivia. Puun lehdetkään kun ei vielä haittaa näkyvyyttä niin maisemia on aivan erilailla näytillä kuin kesemmällä. Obi ja Herakin nauttivat kilpajuoksusta, kun ei tarvitse liukkautta varoa.



Olemme myös lenkeillämme seuranneet Palokärjen pesän rakentelua.

Kuumeilua.

Taas kipeänä!
Kyllä korpeaa, kun on töistä lomautettuna ja sairaana. Eli vapaata olisi, mutta mitään ei jaksa tai pysty tekemään. Tänään on ensimmäinen päivä, kun jaksaa hieman olla koneella.
Tortaina alkoi selkä kipeytyä ja perjantaina työpäivän jälkeen oli pakko käydä "tipiksellä". Pari päivää saikkua ja tulehduskipulääkkeet. No lauantaina selkäkipu alkoi helpottaa, mutta nousi kova kuume. 600 buranalla saan kuumeen pysymään 37,5 asteessa. Ilman lääkettä nousee välittömästi lähelle 39 astetta.
Saa nähdä milloin saan tämän jatkuvan sairastelu putken katkaistuksi. Edellisen kerran olin yhden päivän mahataudissa jouluna 2008 ja flunssassa olin 2004, sekä 1997. Sairastamis kierre on selvästi siis kiihtymään päin!
Obi oli tänään ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen oikeissa haku treeneissä. Hieman täytyi kerrata mistä on kyse, mutta sitten alkoi homma onnistumaan kuin taukoa ei olisi ollutkaan. Onhan Obin kanssa piilosta varovasti leikitty, mutta nyt on treenaus sitten tosissaan aloitettu. Eli TTA leikkauksen jälkeen taukoa pidettiin haku treeneistä 4kk ja kunnon kohottaminen aloitettiin noin kuukautta aiemmin.
Päässä on pyörinyt myös agility. Seurassa monta kilpailu tasoista koirakkoa, mutta ei kouluttajia tarpeeksi. Seuraa on pyydetty järjestämään mölliagilitycup osakisakin. En tiedä miten lajiin nyt suhtautuisi. Itsellä ei ole lajiin sopivaa koiraa, eikä oikein aikaakaan, joten tuntuu tyhmältä käydä pitämässä toisille treenejä ja samalla lisätä omia kiireitä. Toisaalta talven kouluttama ryhmäni on aivan fantastinen hengeltään ja motivaatioltaan. Eniten mietityttää, että mitäs jos en pysty motivoitumaan kouluttajana niin saatan heikentää koko ryhmän henkeä ja motivaatiota! Minulle on kuitenkin tärkeintä, että lajin harrastaminen pysyy hauskana. Silloin ihmisellä on helpompaa ylittää itsensä oppimisen suhteen. Toisaalta toinen puoli sanoo, että ryhmälle olisi annettavaa vielä ainakin seuraavan treenin verran.
Onneksi olo ei ole vielä terve, niin on aikaa olla lotus asennossa ja jatkaa mietiskelyä!!!

Pääsiäisenä Tervossa.

Tuli käytyä pääsiäisajelulla Tervossa, Tiinan äitiä kotona käyttämässä.
Ajoimme Tervoon Laukaan, Konneveden ja Vesannon kautta. Tulvia ei juurikaan näkynyt, mutta varsinkin pienemmät asfalttitiet alkavat jo pettää. Välillä meno oli kuin Linnanmäen vanhassa puuvuoristoradassa.
Keli oli joka päivä sateinen ja melko lämmin, joten lumet saavat sielläkin kyytiä.
Takaisin tulo matkalla sitten jälleen syttyi matkailuautomme oljynpaineen merkkivalo palamaan. Ensi vilkutteli aikansa, ennenkuin jäi palamaan jatkuvasti. Vasta kun auton kierrokset olivat hetken tyhjäkäynnillä niin valo alkoi himmetä. Kierroksilla kirkastui uudelleen. Eli toimi juuri päinvastoin kuin pumppu viassa. Öljykellokin on vaihdettu jo vuoden aikana 3 kertaa.
No kotiin päästiin ongelmitta ja molemmat koirat käyttäytyivät reissussa esimerkillisesti.

PS. Olen päivittänyt juhannus -09 reissumme Rovaniemelle. Löytyy osiosta 2009 kesäkuu.

Hymyilyttää vähän kerrallaan.

Tästä onkin aikaa, kun viimeksi kirjoittelin blogiin. On ollut hieman kiirettä ja useat pikku huolet ovat painaneet mieltäni matalaksi.
Obin varpaan lisäksi työnantaja harmaannutti hiuksiani, ilmoittamalla loma-aikani muuttuneen 3vko eteenpäin. Ei siinä sinänsä mitään, mutta olen ehtinyt varaamaan jo kahden viikon lomareissun Puolaan. Tarkoituksena olisi mennä laivalla Vuosaaresta Gdyniaan. Lähtö olisi juhannuspäivän iltana ja paluu samaa reittiä kaksiviikkoa myöhemmin. Puolassa olisi tarkoitus päästellä matkailuautollamme Tatravuorelle vaeltelemaan Zakopanen alueelle ja Slovakian puolelle. Sieltä mahdollisesti sitten Slovakian kautta kiertäen koko tatravuoristo, takaisin pohjoiseen Puolaan.
Nyt sitten meni työnantaja laittamaan mutkia matkaan!!!!! Olisi niitä varmaan sieltä vuoristoteiltä löytynyt muutenkin.

Onneksi nyt kuitenkin hieman on alkanut asiat järjestymään ja uskaltaa jo toisella suupielellä varovasti hymyillä. Se kun on helppo tiukan paikan tullen muuttaa virnistykseksi. Eikä minua tuo hiuksien harmaantuminenkaan paljoa haittaa. (:-)

Obi kulki kolmella jalalla tasan viikon. Se alkoi varovasti varaamaan reilua vuorokautta ennen OTSOssa käyntiä. Päätimme siellä lääkäri Jouko Ridellin kanssa jatkaa hoitoa samana kuin siihen saakka, koska se oli selkeästi alkanut vaikuttamaan parantavasti. Eli hoitona oli tulehduskipulääkettä kahdesti ja kylmäsprayllä täsmähoitoa vaivaavan nivelen alueelle 3 x päivässä.
Lisäksi päätimme kokeilla Obille Glukosaminia. Se on usein antanut huomattavaa apua nivelvaivaisille ihmisille ja eläimille. Sen vaikutukset näkyvät tosin vasta pidempiaikaisen käytön jälkeen, mutta ei siitä toisaalta mitään haittaakaan ole, koska kyseessä on ravintolisä.
Tällä hetkellä Obi kulkee lähes normaalisti, eikä varvas haittaa. Ainoastaan hieman nopeammassa ravissa tulee rytmi rikkoja taka-askeliin. Uskomatonta on myös se kuinka tuo joulua ennen TTA leikattu jalka on kestänyt. Obi kun pomppi juuri sillä jalalla varvasvamman ajan, eikä minkäänlaista rasittumista edes ilmennyt.

Niin ja viime hetken tilanteen perusteella minulle on myönnetty Puolan reissuun vapaata. Joudun kuitenkin käyttämään siihen loput palveluvuosivapaani, mutta hei Tiina, minä, koirat, matkailuauto ja villiäkin villimmät Puolan tiet...... voisi sitä paljon huonomminkin ne vapaat kuluttaa.

Taas huolia murheita.

Hyvin alkanut viikko menee taas päin per...tä. Maanantaina oli viikonlopun saunanrakennus talkoiden onnistumisen johdosta hieno fiilis. Fiilistä kohotti vielä erinomaisesti onnistuneet agility treenien pito. Ohjaajat saivat koirat kulkemaan varsin mainiosti. Oli myös hienoa huomata, että ohjaajat alkavat tehdä huomaamattaan ohjauksia mitkä eivät vielä joulun tienoissa onnistuneet kuin metrisen rautalanka mallin kanssa. Hienoa!!!!!
Siihen se ilo sitten loppuikin. Obi alkoi ontumaan oikeaa takajalkaansa sunnuntai illasta levon jälkeen. Maanantaina tilanne ei parantunut yhtään ja tiistaina näkyi varpaiden alueella selvää turvotusta. Obi ei anna varpaiden koskea maahan juuri lainkaan, vaan pomppii pelkästään joulukuussa leikatulla jalalla takapään osalta. Sain ajan OTSOon ensi tiistaille. Toivotaan, että koiran muut paikat kestävät siihen saakka. Todennäköisesti oikean takajalan nivelrikko varvas on taas ärtynyt, kun hanki on kovettunut hieman ja vääntää rajummin varvasta. Toivottavasti selviämme jälleen kortisoni piikillä.





Näin hienosti meillä jo meni pulverilumen aikana!

Salpausselällä.

Onpa ollut melkoista viuhketta joka suuntaan. Ei ole ollut aikaa edes blogia päivittää. Kaiken lisäksi lähti kannettava tietsikka huoltoon ruotsin maalle ja siitä ei ole kuulunut mitään pariin viikkoon.
No onneksi näitä tietsikka kamppeita on kertynyt nurkkiin niin saimme kasattua Villen kanssa tällaisen pöytä version avuksi laskujen maksuun.
6.3 ehdimme Tiinan kanssa käymään Salpausselän maailmancup hiihdoissa. Päivä oli pilvinen ja todella kylmä. Pakkasta reilut -5 astetta, mutta tuuli oli niin kova, että yhdistetyn mäkihyppyä ei hypätty ollenkaan. Myös joukkuemäki typistyi yhteen kierrokseen.
Onneksi oli useita hiihtomatkoja kyseisenä päivänä niin ei mennyt aivan palelu hukkaan.



Oli hienoa olla paikalla näkemässä kuinka lähiseuroja edustavat hiihtäjät Anssi Pentsinen ja Satu Pirttiniemi tekivät kelpo hiihdot maailman huippujen seurassa.


Kuvassa Pirttiniemi numerolla 38.


Pentsinen numerolla 50.

Tänään sitten aloitettiin asukasyhdistyksen rantasaunan pystytys. Perustukset tehtiin jo syksyllä, mutta hirsien kasaus jätettiin kevät hangille. Huomenna tavoitteena olisi saada kaikki hirret paikoilleeen ja toivottavasti myös hieman kattoa, jottei tarvitse lumitöitä enään sisältä tehdä.


Kuvassa pojat tuumivat, että mistä ne millin heitot oikein syntyy.