New York-Island
Osa 4.
18.10.2011
Aamu oli hieman koleampi kuin aiemmat aamut. Olisiko sää jo hieman muuttumaan päin, kun huomiselle keskiviikolle on ennustettu sateita. Aurinko kyllä yritti paistaa, mutta lämmintä vain reilu 15 astetta. Toivottavasti keli päivän mittaan hieman vielä lämpenisi.
Eilinen kävely ja portaiden nousu tykytteli vielä hieman jaloissa, mutta onneksi tuli shopailtua ensimmäiseksi itselleen kunnon lenkkarit. Kunnon lenkkarit ovat ainoat oikeat kengät Nykiin päivä kengiksi. Täällä suurin osa pukumiehistäkin kulkee lenkkarit jalassa. Nopein tapa lähi alueiden kulkemiseen on omat jalat ja kun kaikki on kiveä, sekä portaita paljon, niin edes kävelykengät eivät pärjää kunnon lenkkareille.
Tänään on suunnitelmissa käydä katsomassa millaisessa paikassa Tiina asui reilun kolmen vuoden ajan. Sitten olisi tarkoitus etsiä jonkun kuuluisan ravintola ammattilaisen pitämä ruokailu paikka. Sen jälkeen voisi vaikka viettää shopailun merkeissä loppu päivän. Olihan tuossa jo suunnitelmaa yhdelle päivälle.
Ennenkuin olimme päässeet kunnolla liikenteeseen oli lämpötila noussut jo lähelle 20 astetta, mutta varjoisissa kohdissa oli melkoisen koleaa. Ensin metrolla 59 asemalle ja siitä töppöstä toisen eteen.
Paljon oli kuulemma kaupat vaihtuneet ja muutenkin yritysmaailma uusiutunut, mutta vielä oli eräs viini kauppa, Shutton Wine Shop, paikoillaan.
Kävimme moikkaamassa Tiinan entistä kotitaloa Bamford Building.
Kaveri joka oli siellä nykyään ovimiehenä
oli aika uusi. Tullut vasta 2001 hommiin, joten ei tuntenut Tiinaa. Mutta kuullessaan, että Tiina oli asunut talossa, niin oli hyvin ystävällinen ja antoi ottaa aulassa sisäkuvan.
Jatkoimme matkaa St.Patrickin kirkkoon. Kirkon, jonka
mukaan Mikko on saanut toisen etunimensä.
Aivan St.Patrickin kirkon pääovien edessä kadun toisella puolella on kuuluisa Rockefeller Center.
Hurautimme metrolla East
Villageen lounaalle jokaisen itseään
kunnioittavan kokin vierailuravintolaan, Momofuku Ssäm Bariin, jossa itse
mestari David Chang hääräsi piisin takana.
Nautimme alkuun possua
kakkusissa, sitten dirty riceä ja pääruoaksi paahdettua
ankkaa. Lisukkeena oli taivaallisia kastikkeita ja salaattia, josta Suomessa voi vain
unelmoida. Hintakin oli ihan järkevä, kolmelta hengeltä nälkä lähti 60dollarilla
ja mukana oli kaljat, sekä root beer.
Lounaan jälkeen oli mukava kävellä
Villagen puolelle ja käydä luomuhipsteripaikassa cappucinolla ja
ihanilla muffinseilla. Paikassa olisi ollut tarjolla suomalaista ruisleipääkin. Mikko jäikin sitten ostoksille ja me vanhukset
suuntasimme reissun ensimmäiselle pubikierrokselle.
Ilta huipentui majapaikan läheiseen
meksikolaiseen ravintolaan, jossa varsinkin minun syömä tonnikala-annos
sai täydet pisteet. Useita senttejä paksu, paistettu tonnikala file kera lisukkeiden. Aivan mahtavan makuinen.
Onneksi ei ollut kuin muutama satametriä asunnolle, niin ei tarvinut ylimääräistä lyllertää. Maha oli aivan piripintaan täynnä.
19.10.2011
Tämä päivä oli hyvä shoppailulle, sillä on satanut ennusteiden mukaan aamusta alkaen. Illaksi olisi varattuna Haarlemiin, Apollo teatteriin liput. Starttasimme läheisestä breakfast-lounaspaikasta. Hämmennyimme
ensi alkuun, kun tilasimme kahvia. Tytsy toi kolme kannua kahvia ja
soppakulhot. Vakoilimme mitä naapurit tekivät. Joivat kulhoista kahvia,
joten emme mekään siis huuhtoneet niissä sormiamme, vaan aloimme kahvittelun.
Aamiaisen jälkeen suuntasimme Herald Squarelle ja aloitimme
hurmoksellisen shoppailun. Tiina koki
kliimaksin Macy'sn naisten kenkäosastolla, mistä löytyi bootsimallin
kengät. Siis huom! Naisten malli n:o44 kavioon! Palasimme
n.20 kassin kanssa asunnolle elpymään. Nappasimme tullessa syömistä take
away. Voi herramujee niitä salaatteja, jotka tilasimme. Niistä riitti
lounaaksi ja vielä päivälliseksikin. Asunnolla suoritimme perusteellisen laittautumisen, sillä tänä iltana tapahtui yksi reissun odotetuimmista
tapahtumista. Suuntasimme taksilla Harlemiin, Apollo teatterin Amateurs Nightin semifinaaliin. Sanovat, että Harlem on valkoistunut pääosiltaan, mutta ainakin näin taksin ikkunasta, pimeässä sade säässä, kaikki näkemämme ihmiset olivat mustia.
Amateur Night on vähän kuin Talentin ja Idolsin sekoitus. Iltaa on järjestetty jo lähes 100 vuotta joka keskiviikko. Kuuluisimpia pinnalle ponnahtajia on James Brown, Jackson 5(Michael Jackson), Dionne Warwick ja Mariah Carey muutama mainitakseni. Muunmuassa Ella Fitzgerald ei vielä Amateur Nightissä pinnalle päässyt vaikka sitä kävi yrittämässä.
Meille oli varattu aivan uskomattoman hyvät paikat. Ensimmäinen parvi, toinen rivi edessä.
Voi pojat mikä ilta ja fiilis. Mieletön meteli, show
uskomaton ja esiintyjät huippuja. Heistä jokainen olisi huippu menestyjä omassa lajissaan suomessa.
Mikko tuumasi ääni väristen, ettei ole
tällasta koskaan vielä kokenut. Teatterista ulos tullessamme mietimme miten saisimme parhaiten kyydin, kun muutama muukin oli kyydin tarpeessa. No jou baby! Me ollaan Harlemissa. Kävellään hieman sivummalle, niin saadaan helpommin taksi. Niin myös toimimme ja ei tarvinnut taksia montaa minuuttia odottaa. Nyt pitäisi rauhoittua nukkumaan, mutta pää vaan
käy vielä niin kovilla kierroksilla. Jos käytte New Yorkissa niin, että teillä on keskiviikkona edes hieman aikaa, niin menkää ihmeessä Apollo teatteriin amatööri-iltaan. Ette tule pettymään!
Pohdiskelua kokemuksista, harrastamisesta, sekä matkailusta matkailuautolla ja ilman.
Tavoite blogilleni
Pitkän suunnittelun, vastusteluni ja saamattomuuteni vuoksi aloitan blogailuni vasta nyt. Tarkoituksenani on kirjoitella ajatuksiani, kokemuksiani ja näkemyksiäni eri asioista. Muunmuassa matkailuautolla matkailusta, koirista, valokuvauksesta ja varsinkin hyvistä ja erikoisista ruuista, sekä ruokapaikoista.
Ruokaan liittyvissä asioissa apunani toimii avopuolisoni Tiina, joka on ammatiltaan keittiömestari ja työskennellyt useita vuosia Suomen rajojen ulkopuolella eri maissa ja erilaisissa keittiöissä.
Koirapuolella uskoisin kirjoittelun keskittyvän Dogo Argentiinoihin ja agilityyn. Muita rotuja ja harrastusmuotoja väheksymättä. Agility siksi vahvana, että minulla on lajista yli 20 vuoden kokemus niin kipailijana, kuin kouluttajanakin. Nykyisin toimin pääasiallisesti vain kouluttajana.
Valokuvaus on aina ollut minua kiehtova harrastus, mutta kauheasta kikkailusta en ole kiinnostunut. Ennemminkin kaikenlainen tilanne kuvaus kiehtoo minua.
Koska kyseessä on ensimmäinen julkinen blogini, niin kommentit ja kehittämis ideat vastaanotetaan mieluusti.
Ruokaan liittyvissä asioissa apunani toimii avopuolisoni Tiina, joka on ammatiltaan keittiömestari ja työskennellyt useita vuosia Suomen rajojen ulkopuolella eri maissa ja erilaisissa keittiöissä.
Koirapuolella uskoisin kirjoittelun keskittyvän Dogo Argentiinoihin ja agilityyn. Muita rotuja ja harrastusmuotoja väheksymättä. Agility siksi vahvana, että minulla on lajista yli 20 vuoden kokemus niin kipailijana, kuin kouluttajanakin. Nykyisin toimin pääasiallisesti vain kouluttajana.
Valokuvaus on aina ollut minua kiehtova harrastus, mutta kauheasta kikkailusta en ole kiinnostunut. Ennemminkin kaikenlainen tilanne kuvaus kiehtoo minua.
Koska kyseessä on ensimmäinen julkinen blogini, niin kommentit ja kehittämis ideat vastaanotetaan mieluusti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti