New York - Island
23.10.2011
Tänään olisi vuorossa Kultainen kierros puolipäiväretki. Se on noin 300km lenkki kuuluisilla ja näyttävillä paikoilla sisämaassa. Nähtäisiin muunmuassa Gulfoss putoukset, Geysir ja mannerlaattojen saumakohdassa sijaitseva Thingvellir - allting parlamentti.
Lähtö olisi hieman ennen klo.10 aamulla, mutta minä olin niin virtaa täynnä, etten malttanut nukkua aamusta. Tiina ja Mikko jäi hotellille, kun minä nappasin kameran mukaani ja suuntasin merenrantaan lähelle Reykjavikin satamaa.
Yöllä oli pakastanut hieman ja kosteus oli tiivistynyt rantakadun asfaltti pintaan. Se oli aivan jäässä. Kengillä pystyi tekemään pitkiä liukuja kävelytiellä.
Ranta-alue oli toisaalta mitäänsanomaton, mutta toisaalta karun kaunis. Uudehkot rakennukset sopivat sinne melko nätisti.
Niin ja siellä oli myös kuuluisa The Sun Voyager taideteos, joka kauniisti kiilteli eri väreissä nousevan auringos säteiden osuessa siihen.
Sitten alkoikin olla kiire jo hotellille ja sieltä pikaisesti bussin lähtöpaikalle. Onneksi meitä tultiin hakemaan hotellilta, niin ei tarvinnut varata aikaa lähtöpaikan etsimiseen. Ehdin kuitenkin pienen lenkin heittämään hotellille kävellessäni, joten napsasin muutaman kuvan alueen rakennuksista.
Pääasiassa rakennukset ovat matalia ja malliltaan aivan laidasta laitaan.
Myös graffitit ovat löytäneet tiensä Islantiin. Suurin osa oli todella tyylikästä suunnitellun oloista jälkeä.
Onneksi bussi ei ollut aivan täynnä, niin oli helpompaa kurkistella nähtävyyksiä eri puolilta autoa.
Ensimmäinen varsinainen pysähdyspaikkamme oli Thingvellir. Se on paikka mannerlaattojen saumakohdassa. Juuri ennenkuin käännyimme parkkipaikalle, kuului bussin alta kova metallinen rämähdys. Bussikuski ei kuitenkaan reagoinut asiaan mitenkään. Sitten opas kertoi, että ajoimme juuri mannerlaattojen saumakohdan yli. Mannerlaatat liikkuvat normaalisti 2-4cm vuodessa, joten mitään kiinteää siltaa ei kyseiseen kohtaan voi tehdä. Paikassa on vai hieman tukevammat ns. ajorampit, mitkä ei ole kiinteästi pultattu mihinkään kiinni. Siitä rämähdys bussinalla siis johtui.
Thingvellir on kuuluisampi historiallisena parlamentti paikkana. Allting ns. yleiskäräjät kokoontuivat siellä vuodesta 930 aina 1700 luvun loppupuolelle. Siellä myös julistettiin Islannin itsenäisyys 17. kesäkuuta 1944.
Paikalla virtaa myös joki, missä on aikoinaan suoritettu kasteita ja myöhemmin siihen hukutettiin raskaana olevia aviottomia naisia. Arvatkaa oliko jälkimmäisessä kristinusko ja käännytystyö osallisena?
Alla olevaan lampeen on suoritettu monenlaisia uskonmenoja.
Thingvelliristä matka jatkui Gulfossin putouksille. Matkalla näimme Islantilaista maaseutua jokineen, vuorineen ja tietysti myös lampainen ja hevosineen.
Sattuipa reitin varrelle myös Islannin ainoa ympäri vuoden (kuulemma) auki oleva karavaanialuekin.
Gulfoss on mykistävä paikka. Kolmeportainen putous syvällä veden syömässä uomassa. Mahtavan näköistä. Putousten väliselle kannakselle pääsee kävelemään luiskaa pitkin, mutta hieman siellä pärskeistä kastuu. Niinkuin alla olevista kuvista näette, vaikka aikataulu oli todella tiukka oli pakko lähteä käymään putouksen keskellä ihastelemassa sitä.
Yläputous.
Putousten välissä polku oli hyvässä kunnossa.
Keskiputous.
Alaputous.
Yllä olevan kuvan oikeassa yläkulmassa näkyy polku mitä pitkin laskeuduttiin alas putoukselle.
Seuraavaksi siirryimme pari kilometriä reitillä takaisin päin ja menimme ihastelemaan Geysiriä. Siis mtä geysiriä? No kysyimme matkalla mille geysirille menemme, niin saimme vastauksen, että Geysirille.
Eli jos oikein ymmärsin niin geysirin nimi oli Geysir. Se luki myös isoimman geysirin kyltissä paikanpäällä. Alueella oli useita erikokoisia geysiriä ja löysin aluelle sellaisen nimen kuin Stokkur Geyser at Geysir ja se on vai parin kilometrin päässä Gulfossin putouksista.
Geysirit purkautuvat kukin omalla aikataululla. Suurin noin kerran vuorokaudessa ja tällä hetkellä se osui yö aikaan. Toiseksi suurin vajaan 10min välein. Sitä seurasimme muutaman purkauksen ajan. Koko alue oli täynnä kiehuvia reikiä ja lammikoita, mutta joukossa oli myös lammikoita missä vesi oli kylmää. Ei kuitenkaan tehnyt mieli lähteä kokeilemaan mikä oli kylmä ja mikä kuuma lammikko.
Maassa oli myös kohtia, missä ei näkynyt yhtään mitään erikoista, mutta kun painoi kämmenen tiukasti maata vasten, niin hetksessä tuntui kuin joku olisi neulan painanut kämmeneen. Eli sieltä jostain kuitenkin tuli kuumaa höyryä maanpinnan läpi mikä alkoi kämmentä polttamaan.
Geysirin nimi oli Geysir.
Isoin Geysiristä, joka purkautuu noin vuorokauden välein.
Näin lähelläkin toisiaan olevissa lammikoissa oli toisessa kuumaa, toisessa kylmää vettä.
Tässäkin oli kohta missä ei höyrynnyt yhtään, mutta ei kauaa pystynyt kättä pitämään.
Täytyyhän geysirin toiminnasta yksi kuvasarja laittaa.
Tässä pienen geysirin toimintaa. Sinne kokeilemaan veden lämpötilaa.
Geysir alueen vieressä on ravintola ja matkamuistomyymälä. Siellä oli pihassa paikallisten autokalustoa. Kyllä tuolla kalustolla kelpaa laavakiviteillä ajella.
Kahvilan seinällä näimme myös kuvan suurimman Geysirin purkautumisesta. Aikoinaan se laitettiin purkautumaan juhlapäivinä, kaatamalla saippuavettä reikään. Tämä aiheutti pintajännityksen vähenemisen ja johti purkautumiseen. Nykyään sellainen toiminta on kokonaan kielletty.
Paluumatkamme kulki erään kuulemma oikein kalaisan lohijoen viertä. Joki tai järvi, niin kaikissa vesi sanoinkuvaamattoman kirkasta. Oppaamme kertoi myös, että Islannissa ei ole minkäänlaisia pistäviä hyönteisiä. Siellä ei siis tarvitse kesäisin huitoa, eikä käyttää OFFia.
Matkan varrelle jäi myös useita höyryäviä rinteitä, sekä alue jossa oli runsaasti kasvihuoneita. Harva tietää, että Islanti on lähes omavarainen banaanin ja appelsiinin suhteen. Juuri näissä kasvihuoneissa niitä kasvatettiin. Lämpö tulee maasta ja valo lampuista tai auringosta.
Siellä niitä etelän hedelmiä kasvaa.
Hieman ennen takaisin Reykjavikiin saapumista ajoimme aivan uudelta vaikuttavaa tietä pitkin. Opas kertoikin, että jonkin aikaa sitten tie kulki 14m alempana. Sitten laava peitti alueen ja uusi tie siis kulkee 14m aiempaa ylempänä uuden laavakerroksen päällä.
Kun saavuimme takaisin Reykjavikiin, niin kello oli jo senverran, että alkoi ruokapaikan etsiskely. Samalla teimme vielä kierroksen keskustan ostosalueella ja satamassa.
Satamasta löytyi myös Harpa, juuri valmistunut musiikkitalo.
Sitten siirryttiinkin viimeiselle illalliselle tällä reissulla. Aamulla oli aikainen lähtö Keflavikin lentokentälle ja sieltä koti Suomeen. Keflavikin kenttä on pieni, mutta erittäin viihtyisä. Ainakin vuonna 2011 sai ostaa taxfree ostokset myös maahan saavuttaessa.
Kuvassa keskellä olevissa "omakotitaloista" toisessa oli matkan kruunaava lämminhenkinen,pieni kotoisa ravintola, missä oli makuisaa päättää reissu hymyssä suin.
Islanti! Mielestäni pienellä budetilla mainio kohde pitkän viikonlopun viettoon. Hieman suuremmalla budjetilla vaikka viikko tai kaksi valas safareineen. Ei niin kallis maa kuin annetaa ymmärtää. Lähelle suomen hintoja suurin osa tuotteista. Pääkaupunki helposti kävellen hallittavissa. Eikä missään metsät haittaa näkemistä!
