New York-Island

Osa 4.


18.10.2011
Aamu oli hieman koleampi kuin aiemmat aamut. Olisiko sää jo hieman muuttumaan päin, kun huomiselle keskiviikolle on ennustettu sateita. Aurinko kyllä yritti paistaa, mutta lämmintä vain reilu 15 astetta. Toivottavasti keli päivän mittaan hieman vielä lämpenisi.
Eilinen kävely ja portaiden nousu tykytteli vielä hieman jaloissa, mutta onneksi tuli shopailtua ensimmäiseksi itselleen kunnon lenkkarit. Kunnon lenkkarit ovat ainoat oikeat kengät Nykiin päivä kengiksi. Täällä suurin osa pukumiehistäkin kulkee lenkkarit jalassa. Nopein tapa lähi alueiden kulkemiseen on omat jalat ja kun kaikki on kiveä, sekä portaita paljon, niin edes kävelykengät eivät pärjää kunnon lenkkareille.

Tänään on suunnitelmissa käydä katsomassa millaisessa paikassa Tiina asui reilun kolmen vuoden ajan. Sitten olisi tarkoitus etsiä jonkun kuuluisan ravintola ammattilaisen pitämä ruokailu paikka. Sen jälkeen voisi vaikka viettää shopailun merkeissä loppu päivän. Olihan tuossa jo suunnitelmaa yhdelle päivälle.

Ennenkuin olimme päässeet kunnolla liikenteeseen oli lämpötila noussut jo lähelle 20 astetta, mutta varjoisissa kohdissa oli melkoisen koleaa. Ensin metrolla 59 asemalle ja siitä töppöstä toisen eteen.
Paljon oli kuulemma kaupat vaihtuneet ja muutenkin yritysmaailma uusiutunut, mutta vielä oli eräs viini kauppa, Shutton Wine Shop, paikoillaan.

Kävimme moikkaamassa Tiinan entistä kotitaloa Bamford Building.

Kaveri joka oli siellä nykyään ovimiehenä oli aika uusi. Tullut vasta 2001 hommiin, joten ei tuntenut Tiinaa. Mutta kuullessaan, että Tiina oli asunut talossa, niin oli hyvin ystävällinen ja antoi ottaa aulassa sisäkuvan.

Jatkoimme matkaa St.Patrickin kirkkoon. Kirkon, jonka mukaan Mikko on saanut toisen etunimensä. 

Aivan St.Patrickin kirkon pääovien edessä kadun toisella puolella on kuuluisa Rockefeller Center.

Hurautimme metrolla East Villageen lounaalle jokaisen itseään kunnioittavan kokin vierailuravintolaan, Momofuku Ssäm Bariin, jossa itse mestari David Chang hääräsi piisin takana.

 Nautimme alkuun possua kakkusissa, sitten dirty riceä ja pääruoaksi paahdettua ankkaa. Lisukkeena oli taivaallisia kastikkeita ja salaattia, josta Suomessa voi vain unelmoida. Hintakin oli ihan järkevä, kolmelta hengeltä nälkä lähti 60dollarilla ja mukana oli kaljat, sekä root beer. 


Lounaan jälkeen oli mukava kävellä Villagen puolelle ja käydä luomuhipsteripaikassa cappucinolla ja ihanilla muffinseilla. Paikassa olisi ollut tarjolla suomalaista ruisleipääkin. Mikko jäikin sitten ostoksille ja me vanhukset suuntasimme reissun ensimmäiselle pubikierrokselle. 
Ilta huipentui majapaikan läheiseen meksikolaiseen ravintolaan, jossa varsinkin minun syömä tonnikala-annos sai täydet pisteet. Useita senttejä paksu, paistettu tonnikala file kera lisukkeiden. Aivan mahtavan makuinen.
Onneksi ei ollut kuin muutama satametriä asunnolle, niin ei tarvinut ylimääräistä lyllertää. Maha oli aivan piripintaan täynnä.


19.10.2011
Tämä päivä oli hyvä shoppailulle, sillä on satanut ennusteiden mukaan aamusta alkaen. Illaksi olisi varattuna Haarlemiin, Apollo teatteriin liput. Starttasimme läheisestä breakfast-lounaspaikasta. Hämmennyimme ensi alkuun, kun tilasimme kahvia. Tytsy toi kolme kannua kahvia ja soppakulhot. Vakoilimme mitä naapurit tekivät. Joivat kulhoista kahvia, joten emme mekään siis huuhtoneet niissä sormiamme, vaan aloimme kahvittelun.
Aamiaisen jälkeen suuntasimme Herald Squarelle ja aloitimme hurmoksellisen shoppailun. Tiina koki kliimaksin Macy'sn naisten kenkäosastolla, mistä löytyi bootsimallin kengät. Siis huom! Naisten malli n:o44 kavioon! Palasimme n.20 kassin kanssa asunnolle elpymään. Nappasimme tullessa syömistä take away. Voi herramujee niitä salaatteja, jotka tilasimme. Niistä riitti lounaaksi ja vielä päivälliseksikin. Asunnolla suoritimme perusteellisen laittautumisen, sillä tänä iltana tapahtui yksi reissun odotetuimmista tapahtumista. Suuntasimme taksilla Harlemiin, Apollo teatterin Amateurs Nightin semifinaaliin. Sanovat, että Harlem on valkoistunut pääosiltaan, mutta ainakin näin taksin ikkunasta, pimeässä sade säässä, kaikki näkemämme ihmiset olivat mustia.







Amateur Night on vähän kuin Talentin ja Idolsin sekoitus. Iltaa on järjestetty jo lähes 100 vuotta joka keskiviikko. Kuuluisimpia pinnalle ponnahtajia on  James Brown, Jackson 5(Michael Jackson), Dionne Warwick ja Mariah Carey muutama mainitakseni. Muunmuassa Ella Fitzgerald ei vielä Amateur Nightissä pinnalle päässyt vaikka sitä kävi yrittämässä. 









Meille oli varattu aivan uskomattoman hyvät paikat. Ensimmäinen parvi, toinen rivi edessä. 

Voi pojat mikä ilta ja fiilis. Mieletön meteli, show uskomaton ja esiintyjät huippuja. Heistä jokainen olisi huippu menestyjä omassa lajissaan suomessa. 

Mikko tuumasi ääni väristen, ettei ole tällasta koskaan vielä kokenut. Teatterista ulos tullessamme mietimme miten saisimme parhaiten kyydin, kun muutama muukin oli kyydin tarpeessa. No jou baby! Me ollaan Harlemissa. Kävellään hieman sivummalle, niin saadaan helpommin taksi. Niin myös toimimme ja ei tarvinnut taksia montaa minuuttia odottaa. Nyt pitäisi rauhoittua nukkumaan, mutta pää vaan käy vielä niin kovilla kierroksilla. Jos käytte New Yorkissa niin, että teillä on keskiviikkona edes hieman aikaa, niin menkää ihmeessä Apollo teatteriin amatööri-iltaan. Ette tule pettymään!

New York - Islanti

Osa 3.

17.10.2011 Tänään suuntasimme aamusta metrolla Canal Streetin asemalle, mistä nousimme Chinatowniin. Siellä Tiina oli hieman ihmeissään, kun paikka ei ollutkaan enään entisenlainen. Alueena Chinatown on laajentunut kovasti, mutta sellaista entisajan säpinää ei sieltä enään löytynyt. Hetken käveltyämme saavuimme Pikku-Italiaan. Chinatown on lähes kokonaan nielaissut italialaisalueen sisäänsä. Pikku-Italia on oikeastaan lähinnä yksi risteys ja siitä joka suuntaan lähtevät kadut. Itse risteyksessä sitten onkin kuuluisia ravintoloita ja kahviloita useampia. Samoin niiden henkilökunta oli varsin italialaistyylisesti pukeutunut.















Päätimme nauttia aamupäivä kahvit erään ravintolan terassilla, samalla seuraillen ohi kulkevia ihmisiä. Silmiinpistävää oli aasialaisten vähäisyys ohi kulkijoissa. Vaikka heidän alue on nykyään ympäröinyt koko Pikku-Italian, niin itse italialaisalueella heitä ei juurikaan näkynyt.
Ohi kulki myös perinteisistä mafia elokuvista tuttuihin pukuihin pukeutuneita miehiä. Heidän asusteet eivät jättäneet epäselväksi kainalossa pullottavaa esinettä, mikä ei suinkaan ollut lompakko. Pääasiallisesti paikalliset olivat erittäin tyylikkäästi pukeutuneet ja käyttäytyivät todella korrektisti.

Kahvit nautittuamme, jatkoimme matkaa syvemmälle Chinatownin kaduille. Etsimme paikallista toria, missä voisimme tutustua heidän erikoisiin ruoka-aineisiin. Aikamme etsittyä löysimmekin erään kauppahalli tyyppisen torimarketin, missä myytiin sitten ihan mitä vain. Sammakoista sonniin ja kultakaloista nuudeleihin ja kaikki pienemmät taatusti tuoreita, koska olivat vielä elossa.






























































Yllä olevat kuvat ovat siis ruokatiskiltä.
Voitte vain kuvitella millainen hajumaailma liikkeessä sisällä oli, mutta kauppa kävi jatkuvana virtana.

Ihmetyksestä selvittyä jatkoimme matkaa. Tutustuimme muutamaan rihkamakauppaan ja katselimme Chinatownin ravintoloiden tarjontaa. Totesimme kuitenkin hintatason yllättävän korkeaksi verrattuna yleiseen hintatasoon Manhattanilla. Päätimme siis hypätä metroon ja suunnistaa Madison Square Parkiin. Sieltä pitäisi löytyä yksi New Yorkin suosituimmista hampurilaispaikoista, Shake Shack.





























Puiston kulmalle päästyämme, meitä vastaan luikerteli pitkä jono. Hampurilaispaikka oli siis näin suosittu. Se oli iso kioski ja sen ympärillä pöydillä varustettuja istumapaikkoja monta sataa. Nimeltään paikka on Shake Shack. Sieltä sai myös muutakin kuin hampurilaisia. Homma toimi nopeasti. Ensin jonotus luukulle, missä tehtiin tilaus. Sieltä annettiin värinällä oleva hälytin mukaan ja kun se alkoi noin 20min päästä väristä oli annokset noudettavissa toiselta luukulta. Hinnastossa oli omat annokset myös koirille, jotka olivat tervetulleita paikkaan.










































Madison Square Park sijaitsee monestakin elokuvasta tutuksi tulleen Flatiron Building rakennuksen vieressä. Flatironin edessä olevaan isoon risteykseen on tehty suuria muutoksia. Kaikki keskimmäiset ajoradat on poistettu käytöstä ja niiden tilalle on tehty aurinkovarjoilla varustettuja tuoliryhmiä. Mikäs siinä sitten on keskellä risteystä istuskella eväitä syöden ja katsella liikenteen vilinää, sekä ihailla Flatiron Buildingia.























Kello käy ja taas oli lähdettävä eteenpäin, nyt onneksi vatsa täynnä. Seuraavaksi suuntasimme Broadwaytä pitkin Empire State Buildingiin.

Tavoitteemme siis oli tuo oikean reunimmainen rakennus ja siellä tuo hieman tummempana näkyvä rinkula heti piikin alapuolella. Normaali alempi näköalatasanne on tuossa heti katulyhdyn yläpuolella, missä neliömäinen osuus rakennuksesta päättyy.
Hisseille ei ollut juurikaan jonoa, kuin vasta viimeiseen hissiin ennen alempaa nälöalatasannetta. Meille kuitenkin vinkattiin, että viimeiset muistaakseni 7 kerrosta voi nousta myös rappusia kävelemällä. No sehän piti kokea ja eikun kuntoilemaan. Reidet happea huutaen ohi jonojen alemmalle näköalatasanteelle.
















Alempi näköalatasanne oli varsin suuri ja näkymät olivat hulppeita.
















Tämä ei kuitenkaan meille riittänyt vaan nousimme hissillä vielä niin korkealle kuin mahdollista. Seuraava ja samalla ylin näköalatasanne oli läpimitaltaan vain reilun 10m. Ikkunat oli ilmeisesti pleksillä päällystetty ja umpinaisessa tilassa melko lämmintä.













Olihan siellä tosi hienoa käydä, mutta toisaalta ei sieltä yhtään kauemmaksi nähnyt, kuin alempaa ja toiset rakennuksetkin näyttivät jo paljon pienemmiltä. Tämän tasanteen yläpuolella on enään ukkosenjohdattimia ja erilaisia antenneja. Mitään sisätilaa siellä ei enään ole.
















Empire State Buildingin huipulta näytti Manhattanin eteläkärki melko vaatimattomalta. Oikealla näkyy Hudsonriver johon se matkustajakone teki onnistuneen pakkolaskun ja sen takana on New Jersey, missä ajetaan toivottavasti vuonna 2014 F1 kilpailu katuradalla.












Toisella puolella näkyy Brooklyn ja välissä oleva joki on East River.
















Empirestä matka jatkui shopailemaan Times Squaren läheisyyteen ja siitä sitten itse Times Squarelle. Hieno kokemus olla siellä kun ilta alkoi pimenemään ja kaikki neonvalot alkoivat korostumaan.
















Lähellä oli myös katu mikä on täynnä eri teatteria.
















Ihmisiä rupesi kerääntymään Times Squarelle sankoin joukoin illan edetessä.

















Meillä alkoi pitkä päivä jo painamaan jaloissa ja päätimme lähteä metrolla asunnollemme syömään, sekä keräämään voimia seuraavan päivän rientoihin. Vasta kun oli suihkussa käynnyt ja saanut hieman syötyä, tajusi kuinka väsynyt olikaan. Väsymystä ei vain ehdi huomaamaan, kun on niin paljon ihmettelemistä Manhattania sinne tänne kierrellessä.