Tavoite blogilleni

Pitkän suunnittelun, vastusteluni ja saamattomuuteni vuoksi aloitan blogailuni vasta nyt. Tarkoituksenani on kirjoitella ajatuksiani, kokemuksiani ja näkemyksiäni eri asioista. Muunmuassa matkailuautolla matkailusta, koirista, valokuvauksesta ja varsinkin hyvistä ja erikoisista ruuista, sekä ruokapaikoista.
Ruokaan liittyvissä asioissa apunani toimii avopuolisoni Tiina, joka on ammatiltaan keittiömestari ja työskennellyt useita vuosia Suomen rajojen ulkopuolella eri maissa ja erilaisissa keittiöissä.
Koirapuolella uskoisin kirjoittelun keskittyvän Dogo Argentiinoihin ja agilityyn. Muita rotuja ja harrastusmuotoja väheksymättä. Agility siksi vahvana, että minulla on lajista yli 20 vuoden kokemus niin kipailijana, kuin kouluttajanakin. Nykyisin toimin pääasiallisesti vain kouluttajana.
Valokuvaus on aina ollut minua kiehtova harrastus, mutta kauheasta kikkailusta en ole kiinnostunut. Ennemminkin kaikenlainen tilanne kuvaus kiehtoo minua.
Koska kyseessä on ensimmäinen julkinen blogini, niin kommentit ja kehittämis ideat vastaanotetaan mieluusti.

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Agilityä kuvin.

Sain syksyn aikana pari kertaa mahdollisuuden seurata treenejä kameran takaa. Olen kerännyt tähän muutaman kuvan tekstien kera. Kuvat eivät valitettavasti ole laadultaan mitään erkoisia ja valitut otoksetkin ovat keräilyeriin jääneitä kuvia. Paremmat keräsin tulevaisuuden suunnitelmiini.


Agility on yleensä lajina koirien päätä erittäin kuormittava. Kuitenkin koirien omaksuttua lajin perusteet ne nauttivat lajista täysillä. Yllä hyvä esimerkki Vilma-tytön paluusta lajin pariin pitkän kesätauon jäljiltä.


Välillä taas koirista saa vaikutelman, että ohjeita tai palkitsemisia ei tule riittävästi. Menohaluja olisi kun vain saisi tietää mihin mennä.


Toisinaan on helppo lukea koirien ajatuksia. "Anna jo se saat..an pallo tänne"


Välillä taas ohjaus menee yliyrittämisen puolelle. Tästä ei ihan selviä kumpaan suuntaan ollaan menossa, mutta liito-oravilta on otettu lentämis mallia.


Toisille lajin omaksuminen on niin helppoa, että sitä pystyy tekemään vaikka silmät kiinni.


Usein kuitenkin ohjaajan ylimielisyys kostautuu ja ohjattava harkitsee ohjaajalleen hoitoon ohjausta.


Jotkut parit ovat yhdistäneet harrastuksia. Tällä parillakin on nykyään iltaisin huomattavasti enemmän vapaa-aikaa, koska liittivät yhteislaulun agility treeneihin. Meneillään on korkean C.n äänenavaus.


Onneksi haukankatseisen valmentajan alaisuudessa ylimääräiset koukerot vähenevät.


Etenemisen ollessa virheetöntä, niin kyseessä on vauhdikkaita ja näyttäviä suorituksia.


Joskus lajia tuntemattomat saattavat epäillä ohjaajien kuntoa. Tässäkin märistä hiuksista saattaisi epäillä kunnon pettämistä, mutta kyseessä on ohjaaja joka jo keväällä ilmoitti alkavansa käydä kävellen töissä. (Huomaa taustalla kuinka hyvin koulutettu kouluttaja on varautunut ongelmiin "kättäpidemmällä".)


Niinkuin aiemmin jo sanoin koirat kyllä pitävät lajista missä saa juosta kovaa, lentää pitkälle ja maalissa nähdä puuskuttavia ohjaajia.


Ennenkaikkea tää on helppoo, tää on todella helppoo. Tosta keltanen keppi oikealta, punanen vasemmalta ja täysillä seuraavalle esteelle: tuumaa Viri.

maanantai 20. syyskuuta 2010

20.-23.8. Santalahti, Kotka.

20.8 Saimme pitkästä aikaa yhteisen vapaan viikonlopun Tiinan kanssa. Itseasiassa meillä on pidennetty viikonloppu, koska maanantaikin on vielä vapaata.
Ajelimme illasta Santalahden leirintäalueelle Kotkaan. Perillä olimme vasta hieman ennen klo 21. Onneksi tiesimme entuudestaan, että perillä ei auton leirintään menisi juurikaan aikaa. Lähes kaikki paikat kun ovat ns. läpiajettavia paikkoja ja erittäin tasaisia.
Käydessämme ilmoitautumassa vastaanotossa, saimme kuulla seuraavana päivänä saapuvasta Urugualaisesta opiskelija ryhmästä. Onneksi vain reilut 200 arkkitehtiopiskelijaa, teltta majoituksella.

21.8 Aamusta lähdimme kauppa-asioille Kotkan keskustaan. Päätimme myös katsastaa keskustan torielämää ja muutenkin tutustua kaupunkiin.
Jos jonkun suomalaisen kaupungin ydinkeskusta on hankala paikallistaa, niin se on ehdottomasti Kotka. Lauantaitorikin oli 60% kirpputori, joten sieltä ei paljon viikonloppuevästä löytynyt. Viereisestä kauppakeskuksesta onneksi löysimme kaiken tarpeellisen ruokatavaran. Iltapäivällä alkoi tori ja koko keskusta olla jo todella hiljainen, vaikka sää oli aurinkoinen. Kävelimme koirien kanssa pienen lenkin keskustassa ja vastaamme tuli kokonaista 10 ihmistä. Jotenkin Kotkasta jäi keskustan osalta hyvin kuollut vaikutelma. Ehkä vain olimme vääränä päivänä liikkeellä.
Leirintäalueelle palattuamme oli osa Urugualaisista jo saapunut paikalle. He olivat paketti ja tila-autoilla liikkeellä ja majoituivat kahden hengen teltoissa. Eli kun kaikki olisivat saapuneet, niin telttoja pitäisi olla pystyssä yli 100 kpl.
Käytyämme koirien kanssa kunnon lenkillä lähdimme saunomaan Tiinan kanssa. Oli hieman suurehko sauna kahdelle hengelle, kun siellä olisi yhtäaikaa pystynyt saunomaan vaikka 20 henkeä. Viilulla käydessämme näimme komean noin 300 metsähanhen parven lentävän ylitsemme ja terassilla päivysti lähes nyrkin kokoinen sammakko. Hieman ihmettelimme hanhien aikaista etelään päin menoa, sillä näimme viikonlopun aikana lähes 1000 kpl etelään päin lentävää hanhea.
Illasta nautimme automme markiisin alla istuen, juoden hyvää punaviiniä ja seuraten Urugualaisten tohinaa. Alueella netti toimii vastaanottorakennuksen läheisyydessä, nuoret asettautuivat sinne myöhään illalla läppäriensä kanssa, osa terassille tai sisälle ja osa rakennuksen seinustoille. Lähes kaikilla oli kuulokkeet päässä, joten oletimme heidän pitäneen yhteyttä kotimaahansa netin kautta.
Täytyy kiitos antaa Urugualais nuorille käyttäytymisestä. Osasivat juhlia hiljaa ja tyylikkäästi, vaikkakin naisten vessan olivat kuulemma saaneet järkyttävään kuntoon. Eli edellisestä päätelmä ase urheilusta: Pitkäpiippuisella on helpompi osua!!!!!

22.8 Aamusta nukuimme pitkään kuin koiran pennut. Aamupalan jälkeen lähdimme kiertämään Tiinan, Obin ja Heran kanssa läheisen vaellusreitin.




Reitti lähtee aivan leirintäalueen laidalta, kulkien välillä pitkän matkaa merenranta kallioita pitkin.






Vaellusreitin kulkee reippaasti 1,5 tuntiin, mutta me nautimme rantakallioilla kauniista päivästä kera auringon ja seuraamalla onkikilpailua.


Koirat olivat elementissään, kun niitä pystyi välillä pitämään irrallaan.

Alkuillasta otimme Tiinan kanssa oikein totisesti yhteen. Välillähän pitää kaapin paikka selvittää ja tällä kertaa se tehtiin minigolfissa. Peli sujui leppoisasti välillä mailalla maahan hakaten, hampaita kirskuttaen ja voimasanoja käytten. Kierroksen jälkeen tuloksista selvisi, että mestari oli #¤&%"%¤#"(!.
Myöhään illasta alkoi hieman ripsimään vettä ja tuulemaan navakammin, joten päätimme vetäytyä sisälle autoon lueskelemaan. On vain hieman huono yhdistelmä lukemiselle päivä ulkona, lämmin asuntoauto ja sateenropina auton kattoon. Uni tuli ennenkuin arvasimmekaan.

23.8 Onpahan pirteä olo mahtavasti nukutun yön jälkeen. En ole varmaan seitsemään vuoteen nukkunut kahtena peräkkäisenä yönä yli 9 tuntia. Yleensä yöuneni on noin 5-6 tuntia ja sekin useammassa jaksossa, mutta onneksi olen oppinut loikoilemaan sängyssä, jos vain aikataulu sen sallii. Aamutoimien jälkeen aloitimme leirin purkamisen ja kotiin lähdön valmistelun.
Kotimatkalla päädyimme Santalahden leirintäalueesta yhteiseen mielipiteeseen. Paikka on erittäin siisti, mökkejä on runsaasti, palvelut riittävät, mutta meidän mieleen paikka on ehkä hieman liian fiini. Liekkö vieressä oleva golf kenttä korostaa tunnetta. Paikka on tämän kesän ainoa, jossa ei kenenkään kanssa tullut tutustuttua. Tosin saattaahan meidän pikku fifit hieman rajoittaa tutustumis halukkuutta. Paikkaa voi kuitenkin hyvillä mielin suositella matkailijoille, golffareille ja vaellusreitti on koiralliselle matkailijalle palkkää plussaa.

3.-5.8 Lappeenranta

3.8 Lähdimme ennakosta poiketen Pinjan ja Obin kanssa ajelemaan kohti Lappeenrantaa. Alunperin meidän piti mennä Uuraisten Hietasaareen tällä viikolla, mutta koska Pinja pääsi nuorisoleirille niin päätin lähteä viemään tytön kotiin Lappeenrantaan.
Sain luvan (jälleen kerran) parkata asuntoautoni Eijarien pihaan Lauritsalaan.
Myöhemmin tulivat molemmat tyttöni Eijarille viettämään iltaa kanssamme.


Jari toimi erinomaisena grillimestarina.

4.8 Vietin Obin kanssa päivän Lappeenrantaa kierrellen. Varsinkin sataman puistossa, varjoisalla penkillä aika kului yleistä hälinää seuraten. Lämmintä piisasi varjossakin 27 asteen verran.
Illalla vietimme Eijan synttäreitä. Oli mukavaa tavata vanhoja tuttuja joita en ollut nähnyt yli 10 vuoteen.


Nala, Ana ja Choco


Koirat Obi, Choco, Ana ja Nala tulivat hienosti toimeen keskenään pienestä kokoerosta huolimatta.


Myöhemmin illalla Tiina soitteli ja käski käydä lukemassa uutisia Uuraisista. Kylmä hiki alkoi valua selkää pitkin kun luin ja näin kuvat Hietasaaren caravan alueelta trombin jäljiltä. Tuolla mekin olisimme olleet, jos Pinja ei olisi päässyt sinne leirille ensiviikonloppuna. Alku yöstä vielä hyvästelin talonväen, koska he menevät aamulla töihin ja minä lähden ajelemaan kotiin päin.

5.8 Vaikka jo vuosia tytöt ovat asuneet Lappeenrannassa niin tulee aina kovin haikea olo, kun eroaa heistä. Kotimatkalla Obin kanssa poikkesimme vielä hieman törsäämään Vapaa-ajan tarviketaloon Villähteessä. Siellä on melkoinen valikoima tavaraa kaikenlaiseen retkeilyyn ja leireilyyn.