Ohtakari on aivan Lohtajan ampuma-alueen vieressä oleva entinen saari. Muistaakseni tie sinne rakennettiin 70-luvun alkupuolella. Ohtakarilla ei ole vakituista asutusta, mutta kesäisin siellä toimii todella idyllinen kalasatama. Siellä toimii kesäisin myös kyläyhteisö, joka on peruja alkuajan kalastus toiminnasta. Maata kylän talojen alla ei omista kukaan ja talojen hallintaoikeus on alkujaan siirtynyt omistajiltaan jälkipolville.
Matka reitti kulki seuraavasti: Koti-Tervo-Ohtakari-Koti.
Matkaa kertyi 810km.
12.04.2009
Matkailuautomme hyrähti iloisesti liikkeelle kohti Tervoa. Päämäärämme oli Ohtakari, mutta päätimme samalla käydä morjestamassa Tiinan vanhempia Tervossa. Reissussa oli mukana minun lisäkseni Tiina ja Dogo Argentinomme Obi. Toinen Dogoistamme jäi vuorostaan kodin vahdiksi. Emme ole ottaneet pidempiin reissuihin Kuntorannan "verileikkien" jälkeen, kuin yhden Dogon kerrallaan.
Tervossa hieman siivoilua ja kauppa-asioiden hoitoa. Vietimme tämän ensimmäisen yön Tervossa.
13.04.09
Aikaisen lounaan jälkeen lähdimme jatkamaan kohti varsinaista päämääräämme Ohtakaria.
Keli oli varsin keväinen. Lumet olivat monin paikoin jo sulaneet pelloilta mutta muuttavia joutsenia oli tosi vähän näkyvillä kunnes saavuimme Lohtajalle.
Olimme lähes Lohtajan keskustassa,päämäärästämme 10km päässä, kun huomasimme muutamien ihmisten tuijottelevan talojen välistä läheiselle pienelle pellolle. Siellä niitä sitten oli siis joutsenia. Satoja joutsenia oli ahtautunut pienelle pellolle ja näky oli kuin sinne olisi kuskattu lunta jostakin jäähallista. Muuten täysin lumettomasta maisemasta erottui valkoisena merenä joutsenten valloittama pelto.
Jatkoimme kuitenkin pian matkaa, että ehtisimme laittaa leirin pystyyn päivän valossa. Olimme varanneet autolle paikan SLEYn ylläpitämästä leiri- ja kurssikeskuksesta. Mikä ihaninta, siellä ei ollut minkäänlaista muuta toimintaa vierailumme aikana. Keskuksen emäntä kävi laittamassa meille sähköt tolppaan ja antoi avaimen, että pääsimme lämmittämään saunan, kun siltä tuntuu.
Saatuamme auton parkkiin, lähdimme tutustumaan alueeseen. Käsittämätöntä kuinka paljon siellä oli lunta. 5km aikaisemmin ei lunta näkynyt edes tien penkoilla ja nyt juuri ja juuri saappaan varsi riittää, eikä edes pälviä missään.
Laitoimme saunan lämpenemään ja lähdimme katsomaan missä kunnossa vanha luotsiasema on.
Lenkin jälkeen annoimme Obille ruuan ja lähdimme itse saunomaan.
Kylläpä sauna tuntui ihanalta päivän matkustamisen jälkeen. Illan kruunasi vielä mahtava salaatti illallinen punaviinin kera!
14.04.09
Aamulla heräsimme jo melko varhain, kun halusimme päästä tutustumaan paremmin saareen. Päästyämme rantaan olimme mykistyneet näystä minkä kohtasimme. Saaren rannat olivat täynnä ahtojäiden rakentamia vuoria. Ei edes kova usva vähentänyt näkemämme kauneutta, se jopa täydensi sitä.
Oivalsimme pian, että saarta pystyy kiertämään rannan tuntumassa kulkevaa kovempaa aluetta pitkin. Obi vaelteli jäätyneillä kasoilla, kuin paraskin naparetkeilijä.
Kierrettyämme saaren kokonaan ympäri rantaa seuraten, palasimme autollemme ruokailemaan ja päiväunille. Obiakaan ei tarvinnut houkutella päikkäreille, sillä parin tunnin reipas ulkoilu -5 asteessa, maha täyteen ruokaa ja auton noin +20 asteen lämpö toimivat paremmin kuin unilääkkeet.
Herättyämme huomasimme usvan hävinneen ja tilalla paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta. Keittelimme päiväkahvit ja päätimme lähteä uudestaan kiertämään saaren. Kaikki oli auringon paisteessa aivan eri näköistä. Kauemmas merelle oli noussut uusia jäävuoria ahtojäiden kasaantuessa.
Tutustuimme myös paremmin kalastajakylään, mikä uinui vielä talviunen viime hetkiään. Kiipesimme kylän keskellä olevaan korkeaan näkötorniin ihailemaan maisemia. Niissä sitten riittikin ihailemista.
Palattuamme jälleen autolle, kävin ensimmäiseksi laittamassa saunan lämpiämään.
Saunan ja iltapalan jälkeen filmit kertakaikkiaan vain katkesivat meiltä kaikilta kolmelta.
15.04
Olipa inhottava herätä, kun tiesi, että tänään on lähdettävä kotia kohti. Olisimme niin mielellään jääneet katsomaan ahtojäiden kasautumista ja meren vapautumista jääpeitteestään.
Vielä pikaisesti piipahdus kalasataman suunnassa ja ahtojäävuori tilanteen tarkistus, sitten leirin purkuun.
Paluumatkalla ajelimme kierrellen kaarrellen kohti Tuurin kyläkauppaa.
Siellä ostoksilta palatessamme huomasimme harmaavesisäiliön tyhjennys putken vuotavan. Ei paljon, mutta tippa silloin toinen tällöin.
Onneksi kyläkaupan vieressä on caravan alue, missä saimme säiliön tyhjäksi.
Reissu oli niin mahtava kuin kuvitella saattaa ja siihen vielä vähän lisää. Aletaan olemaan lähellä jo sitä parasta mitä voi tehdä housut jalassa.
Tyhjennysputken vuotokin osoittautui löystyneeksi liitokseksi, mistä oli tiiviste katkennut.
